Yksi henkilö on liian pieni määrä saavuttamaan mitään merkittävää. Kaiken merkittävän takana on aina tiimi. Yksikään henkilö ei yksin ole ikinä saavuttanut mitään merkittävää. Nämä ovat ensimmäisiä juttuja mitkä jäivät pyörimään mieleeni. Tiimin rakentaminen on tärkeä osa tiimin kemiaa. Mutta entä jos tiimi on rakennettu ilman mitään suurempaa ymmärrystä ihmisitä sen sisällä? Tämä on omituinen ongelma jonka tiimiakatemia luo tiimeilleen. Konfliktit on vääjäämätön osa mitä tahansa tiimiä mutta niistä ulos tuleminen mittaa sitä onko tiimi oikeastaan tiimi ollenkaan. Kaksi ihmistä voi olla osallisena konfliktia ja tulla siitä tyytyväisinä ulos vain jos molemmat ovat sitoutunut osa tiimiä.

Tätä pohtiessani mietin olenko itse ymmärtänyt tiimiakatemian väärin. Tiimille sitoutuminen on tietyllä tavalla itselleni yksi tärkeimmistä asioista koko tiimiakatemiassa. Koen silti ensimmäistä kertaa koko elämässäni motivaation puutetta tiimissä. Olen ihmisenä ollut koko elämäni jossain tiimissä. Joko sitten kouluun liittyen tai sitten urheiluun liittyen. Mietin että mikä tämän aiheuttaa? Kaikkia tiimejä missä olen ollut mukana on ajanut aina eteenpäin yksi tavoite. Kaikilla urheilujoukkueilla joissa olen ollut on ollut selkä ja tavoiteltava tavoite. Esimerkiksi mitaleille pääseminen.  Onixialta puuttuu tavoite lähitulevaisuudesta joka ajaisi meitä eteenpäin. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin niin syytän tästä osittain koronaa. Se vie meiltä kaikista selkeimmät tavoitteet eli sen että meillä olisi rahaa lähteä LC:lle. Enemmän syytän kyllä meitä kaikkia siitä ettemme ole keksineet mitään tätä korvaavaa tavoitetta.

Onixia on jäänyt tiimiytymisessä jälkeen. Vai olenko minä jäänyt jälkeen koko tiimistä. En oikeastaan tiedä tätä koska sitä ei minulle kerrota. Joka tapauksessa emme ole tiimiytyneet niin kuin tässä vaiheessa pitäisi olla. Tämä aiheuttaa ongelmia meidän tiimidynamiikassa. Emme oikeastaan toimi tiiminä toimimme pieninä soluina.  Pieninä tiiminä jotka tekevät omia juttujaan ja sotivat toisiaan vastaan. Kirjapisteet laahaa ja niin tekee asiakaskäynnitkin. Varsinkin omalla kohdallani. Tiimimme haluaa vain mennä eteenpäin kokoajan. Mutta rengas on puhjennut jos jatkamme matkaa kohta on akselit rikki ja se vasta onkin hankala korjata. Nyt olemme päässeet vaiheeseen jossa olemme saaneet hätävilkut päälle sata kilometriä sitten. Eli olemme olleet vain ns kriisi tilassa jo hetken. Milloinhan me pysähdymme jotta voimme korjata tilanteen ja jatkaa matkaa ehjällä autolla kovemmin eteenpäin. Tiimimme vaatisi mielestäni kunnon kehäteoria session joka onkin jo tulossa. Mutta pikku jyllätyksenä paikalle iskee neiti korona sulkemaan kaiken joten sekin luultavasti siirtyy.

Elämme varmaan tietynlaisessa johtajuus tyhjiössä. Tämä ei ole mikään haukku meidän tiimiliideriämme kohtaan. Mutta elämme ajassa jossa kaikki on epävarmaa korona aiheuttaa akatemialla olemiseen suuria rajoitteita osittain koulun puolelta osittain ihmisten pään puolelta. Tiimiakatemian johto on hallitsematon roskistulipalo jossa meillä akatemialaisilla ei ole omaa ääntä. Kirjan mukaan johtajan tärkein ominaisuus ei ole saada ihmisiä töihin vaan ihmiset töihin yhdessä tiiminä. Tässä on epäonnistunut niin tiimiakatemia, letim, tiimiliiderimme, jorymme kuin me kaikki tiimiläisetkin. Epäonnistumisessa ei itsessään ole mitään väärää. Se on oikeastaan hyvä asia. Siitä pitäisi pystyä vaan oppimaan jotta voimme ajaa itseämme eteenpäin.

Jollain tapaa elämme unelmassa niin kuin letim sanoo olemme uneksia. Mutta if you have a dream you need a team.

Urheilu termein yksilöt voittavat otteluita mutta joukkueet mestaruuksia.