The Subtle Art of Not Giving a Fuck

Kirjoittaja: Toni Uusimäki

11 lokakuun, 2021

Lähdeteos: The Subtle Art of Not Giving a Fuck

Lähdeteoksen kirjoittaja: Mark Manson

Teoriapisteet: 2

Päätin kuunnella New York Timesin #1 kirjan BookBeatista ja kirja herätti lukuisia ajatuksia ja tunteita. Yleisesti kuunneltavuudeltaan kirja oli erinomainen. Kirjoitustyylistä hehkui puhekieli ja rentous ylipäätään, joka loi miellyttävän kasuaalin kuuntelukokemuksen.
Ensimmäiset vaikutelmat olivat hieman skeptiset. Kenties vahva sanamuotoilu alussa asetti tietynlaiseen puolustusasemaan. Pienen ajan kuluttua aloin huomata syvemmän sanoman tekstistä. Olevinaan kirjoitustyyliin tottui, mutta samalla vahvojen sanojen ja vertauskuvien käytöllä asiat jäivät ikään kuin pysyvästi muistiin. Kuuntelemisen ohella aloin huomata tietynlaisen piittaamattomuuden, arastelemattomuuden tarttuvan ajatuksiini.


Epäonnistuminen

Aloin ymmärtää absurdit väittämät ja ne muuttuivat hyvin selkeiksi pointeiksi. Kuka naiivina ihmisenä oikeasti ajattelee, että menestys ja oppiminen kaikessa todellisuudessa tapahtuu ongelmien ja epäonnistumisen kautta lähes poikkeuksettomasti? En ainakaan minä. Paitsi nyt. Jopa kirjoitustyyli alkaa muistuttaa Mark Mansonin tyyliä.
Mutta tässä huomaan kyllä omat tapani investoitua lähes kaikella ajatusvoimalla kirjoihin, tai ainakin äänikirjoihin. En vielä ole määritellyt, onko se hyvä vai huono asia, vai jotain siltä väliltä. Sen lisäksi oivallusta on toistuvasti nyt tullut kirjan kielen merkityksen suhteen. Englannin kieli, ylivoimaisesti sytyttää innokkuuttani huomattavasti, jopa lähes sille tasolle, että suomalaisiin kirjoihin alkaa olla vaivalloista keskittyä.


Pari asiaa otin syvään harkintaan jo kirjan alusta. Liikaa yrittäminen ja epäonnistumisen hyväksyminen. Rupesin miettimään, että no, entä jos lakkaa yrittämästä, eikö se vain johda mitättömyyteen? Onko tämä kirja pelottavan lähellä ainutlaatuisen oivalluksen ja totaalisen piittaamattomuuden välimaata? En tiedä, kaippa. Tämä osoittautuu kuitenkin turhaksi peloksi. Liiallisella yrittämisellä ymmärsin lopuksi kuitenkin, että se johtuu minun tapauksessani siitä, että päällimmäinen oppimishetki oli mielestäni lopputulos ja onnistuminen. Se johti tähän toiseen asiaan, eli epäonnistumiseen.
Sain ajatuksen, että ehkä, jos en pelkäisi epäonnistumisia, niin en yrittäisi väkisellä onnistua jossain. Tällä välttäisin ”yliyrittämisen” ja samanaikaisesti pelikentältä katoaisi se tietynlainen kireys ja jäykkyys, että on pakko onnistua ensimmäisellä kerralla. Uskon, että se oikeasti jarruttaa tiettyjä asioita.


Ongelmat

Mielenkiintoinen konsepti oli myös ongelmienratkaisu tai ongelmat ylipäätään. Sain täysin uuden ajatuksen, ongelman ratkaisu voikin olla merkittävämpi, kuin luulin. Aiemmin elämässä tätä ilmiöltä on tullut huomattua, esimerkiksi nuorena uuden lelun tai muun tavaran saaminen pysyy vain pienen
hetken miellyttävänä, kunnes alkaa tehdä mieli uutta tavaraa. Sama nykyäänkin puhelimen kanssa esimerkiksi tai minkä vaan tavaran kanssa. Nyt jälkeenpäin on hyvä huomata, että rahan kerääminen johonkin peliin nuorena on ollutkin se asia, joka on tuonut onnea siinä tilanteessa, ei se itse lopputulos. Tietynlainen ongelmanratkaisu siinä on tapahtunut, joka on tuonut mielihyvää, vaikka sitä ei aluksi niin ajattele.


Paikoittain on ollut aikoja, jolloin on tuntunut tyhjältä, ettei ole ollut mitään ”jännää” elämässä. Se on täysin ongelmien puuttumisen syytä. Taas toisena ääripäänä toimii epämukavat ongelmat. Tarpeeksi pitkään jatkuvat aidosti epämiellyttävät ongelmat voivat olla syynä masennukselle tai tyytymättömyydelle. Täten, kuvittelisin, että mielisiä ongelmia on mukava ratkoa, joka puolestaan lisää tyytyväisyyttä. Mutta kaikki ongelmat eivät ole kivoja. Mitkään eivät suorastaan ole, mutta elämän kehityskaaressa ongelmat ovat vain pikkuhiljaa vähemmän vittumaisia. Tuo on kirjasta lainattu jossain muodossa, mutta se resonoi minussa, aika paljonkin.
Olisinpa lukenut tämän kirjan ennen armeijaa.

Arvot

Kirjassa painotettiin melko paljon piittaamisen arvoisista asioista, arvoista niin sanotusti. Ne ovat niitä asioita, joista kannattaa välittää ja niiden eteen kannattaa käyttää ajatustyötäkin. Tämän kirjan myötä sain käsittämättömän suuren ymmärryksenlisäyksen arvoista. Niillä mittaamme oikeasti tuntemaamme menestystä ja edistymistä. Tuntuu, että nykyään yhteiskunnassamme kannustetaan asettamaan arvoja merkittömien asioiden ympärille, kuten rahan, suosion tai auton, joilla taas pitkälti käy sama ilmiö, kuin lapsena saaduissa leluissa ja niiden merkityksen hiipumisessa. Toki ne ovat tietynlaisia tavoitteita, joista en tule pääsemään eroon ikinä, mutta vähintään priorisoinnin kannalta ne tulevat muuttumaan. Siirtymään kenties eri listalle täysin.


Tässä miettiessä olen kuitenkin huomannut, mitkä minulle tarkoittavat nöyriä, rehellisiä, pitkäaikaisia arvoja. En sen suuremmin tässä pureudu niihin, mutta yhden esimerkin raapustan tähän. Esimerkiksi liikenteessä, kun huomaan joidenkin olevan jumissa kaistalla tai huomaan, etteivät jotkut pääse liikkeelle ollenkaan pitkien jonojen takia, tykkään päästää porukkaa eteeni. Tämmöiset asiat esimerkiksi ovat minulla arvokkaita. Tekstillä yllättävän hankala kuvailla, mutta kuitenkin.

Lopetus

Kieltämättä melkoista reflektointia, ainakin oman pään sisällä, ja parhaani mukaan paperillekin. Tästä kirjasta on tullut paljon vaistonvastaisia ajatuksia, kuten liikaa yrittäminen ja ongelmien yhteys onnellisuuteen. Toki kaikki asiat eivät välttämättä esiinny omalla kohdallani niin paljon, mitä nyt kuvittelen mahdollisesti, mutta näillä eväillä on hyvä liikkua eteenpäin. Hetkellisestä kivusta seuraa pidempiaikainen tyytyväisyys ja onnistumisen fiilis.

You May Also Like…

21 oppituntia maailman tilasta

Yuval Noah Hararin teos 21 oppituntia maailman tilasta herätti valtavasti ajatuksia ja kiinnostusta. Kirjassa...

Markkinointi boksin ulkopuolelta

Tällä hetkellä olemme käynnistämässä yhteistyötä asiakkaan kanssa ja he tarvitsisivat meiltä muun muassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti