Päätimme koko tiimin kesken lukea tämän tiimityöskentelyn toimintahäiriöistä kertovan, tarinamuodossa kirjoitetun kirjan. Aiheesta päätimme myös pitää kirjatreenit siinä toivossa, että kirjan antamat näkökulmat ja ajatukset aukaisisivat ovet laajemmin tiimin kasvulle. Koen idean varsin nerokkaana, etenkin luettuani kirjan loppuun.

Tämän kirjan lukemisen toteutin äänikirjan kuuntelemisen muodossa, jota en aikaisemmin ollut harrastanutkaan. Totesin välittömästi tämän itselleni mielekkääksi tavaksi ”lukea” kirjoja. Tämän lisäksi kirja oli englanninkielinen versio. Tämän kuuntelun myötä huomasin tietynlaisen uuden intohimon englanninkieliselle kirjallisuudelle, jota aion jatkossa hyödyntää varmasti. Eli itse pelkkä kirjan kuuntelukin oli jo askel suurempaan itsensä ymmärrykseen.

Kirjan alkuosassa koin itseni vedettävän kirjan luoman maailman sisään vain entistä pahemmin koukuttavan tarinankerronnan ansiosta. Huomasin uudenkaltaisen näkökulman muodostuvan tiimeistä yleisesti. Tietyn alan asiantuntijuus ja kokemus ei merkkaa mitään johtajan roolissa tiimiympäristössä. Tylysti sanottu, mutta tämä teos korosti ilmiötä vahvasti. Myös samanaikaisesti nostin omasta alitajunnan varastosta esille jo ennen kuulemani asian; taitavat yksilöt eivät muodosta automaattisesti tiimiläisten taitojen summan tasoista tiimiä. Tiimityö on itsessään jo vaativa taito, jota täytyy kiillottaa aina tiimin kanssa myös. Tämä mainitsemani ”alitajunnasta löytyvä tieto”-ilmiö ilmeni tutuksi tämän kirjan ohella. Tietyllä tavalla nyt tietoisesti ajattelen, että en halua päästää näin relevanttia tietoa alitajuntani arkistoihin.

Tiettyjä tiiminkehitystyökaluja aloin huomata, joita jo tehdään meidänkin tiimissämme. Koin tämän havahtumisen motivoivana, kuin alkaisi tuntua, että ymmärrän jopa hieman mitä tässä tapahtuu. Suurin asia, mitä tiimissä tarvitaan, on luottamus. Syvemmän tason luottamus. Luotto siihen, että tiimikaverit kuulevat ja hyväksyvät jokaisen tiimin jäsenen heikkoudet ja epäkohdat. Tämän tietynlaisen arkuuden ja haavoittuvuuden tunteen poistamisella saadaan tiimistä avoimempi, luottavaisempi. Näihin näen virkkareilla ja muilla tiimiyttävillä toiminnoilla olevan valtava vaikutus.
Luottamuksen tason kehitys mahdollistaa puhtaan, esteettömän tason konfliktien käsittelylle. Konfliktit, kukaan ei pidä niistä. Siitä huolimatta ilman niitä ei tiimi yllä potentiaaliinsa saakka. Ongelmien sivuuttaminen ja välinpitämättömyys korostuu pitkässä juoksussa viimeistään. Koen tämän epämukavimmaksi osuudeksi kaikissa vuorovaikutustilanteissa. Konfliktien käsittelyssä ja tavoissa on monta vaihtoehtoa, joista terveitäkin sellaisia löytyy. Satavarmaa on ainakin se, että ne vaativat luottamusta.

Sitoutumisen merkitystä en ollut aiemmin sen kummemmin edes miettinyt tiimityöskentelyssä. Pidin sitä aina vakiona kaikkien tiimien periaatteissa. Sillä on kuitenkin
suurempi jäävuori pinnan alla. Sitoutumisen alueeseen voidaan laskea myös välittämättömyys, epäluonnollinen yksimielisyys sekä muiden miellyttäminen. Useita kertoja näitäkin ilmiöitä on tullut huomattua, joko omassa käytöksessä tai jonkun toisen. Kirjassa ilmaistiin mielenkiintoisesti ilmiö, jos yrittää miellyttää kaikkia, se saattaa helposti muuttua pahastuttamiseksi jopa.
Jatkossa tulee hiljentää alitajunnastani tulevat konfliktin välttämisen refleksit. Kirjan ohella todella aloin ymmärtää konfliktien merkitystä tiimin toiminnassa, etenkin hyvin hoidettujen konfliktien merkitystä. Kuitenkin tässä ajan myötä olen alkanut saamaan parempaa otetta tiimiorientoituneista tavoitteista ja olen asettanut tiimin tulokset korkeammalle prioriteeteissani. Olen saanut muodostettua tietynlaista mentaliteettia tiimissä työskentelyn suhteen ja tämän reflektion myötä listaamani faktat ovat painautuneet tähän mielikuvitukselliseen mentaliteettiin.

Uskon, että tiimillemme tämä kirja on varsin kasvattava työkalu edellyttäen, että kehittymisen prosessiin nähdään riittävästi vaivaa