Timo Kiuru

Oli muuten ensimmäinen kirja, jonka luin kokonaan englanniksi. Huomasin tämän kirjan Suomalaisen kirjakaupan outlet-hyllyllä hintaan 9€. Hinta oli huokea ja mielestäni täydellisen sopiva tälle kirjalle. Alkuperäiseen 25€ hintaan en olisi viitsinyt edes harkita kirjan hankintaa. Kirjan kirjoittaja on huippuammattilainen eli hyödyllisiä juttuja löytyy, vaikkakin kirja sisältää aivan liikaa pomppivia tarinoita maailmalta, jotka eivät mielestäni aina sopineet teemoihin. Tai sitten en vain ymmärtänyt niiden kontekstia. Kirja on kirjoitettu päiväkirjan pohjalta ja pääteemoista huolimatta tarinat pomppivat paljon. Fiilis kirjasta oli jälkikäteen hiukan samanlainen kuin synttärijuhlissa, jotka synttärisankari on yllätyksenä järjestänyt itselleen. Itsekehu ja omahyväisyys haiskahtaa. Tulee sellainen ”kirjoitan itsestäni nöyrästi, mutta en unohda mainita olevani parempi kuin muut” fiilis.

Kyseessä on suomalaisen Timo Kiurun teos omasta urastaan ja huomioistaan työelämästä. Kiuru on kirjan julkaisuhetkellä uransa huippupaikalla, kansainvälisessä brändäysyhtiössä nimikkeellä creative director. Suomeksi: luova johtaja. Vähän niin kuin johtaja, mutta luova. Kirjasta ei tarkalleen käynyt ilmi, mitä hänen johtamansa tiimi tuottaa. 

Kirja on jaettu neljään teemaan, joista parhaat olivat: rakenna luottamusta ja etsi väsymättömästi kauneutta. Kirjan parhaat pointit pyörivät luottamuksen ja estetiikan ympärillä, etenkin kun mietitään mitä lisäarvoa halutaan asiakkaalle tuottaa ja miten pärjätään kilpailussa. Luottamuksen rakentaminen omien alaisten sekä tiimiläisten lisäksi on tärkeää myös asiakkaiden kanssa. Tähän kirja luo näkökulmaa.

Luottamuksen rakentaminen.

Tämä teema keskittyi pääasiassa luottamuksen rakentamiseen ja tiimissä toimimiseen. Kiurun mukaan johtajan työstä 10% työstä on antaa tiimin tehdä työ ja olla puuttumatta, 10% tavoitteiden ja vaatimusten määritystä ja 80% on ideoita, kysymyksiä, ongelmia ja apua. Asiantuntijatyöskentelyyn keskittyvässä tiimissä äskeisen kaltainen jaottelu on kieltämättä mahdollista ja varmasti myös totta. Meidän projekteissa vastaavanlainen ei välttämättä onnistuisi aivan tuossa muodossa. Tiimiliiderinä puolestaan ollaan lähempänä tätä. Kovinkaan paljon en tiimiläisten päivittäiseen toimintaan edes pysty puuttumaan, mutta ideoita, kysymyksiä, ongelmia ja apua pystyn antamaan. Myös yhteisten tavoitteiden määrittäminen on ollut minun ja joryn hommana tänä keväänä.

Luottamus johtajan, henkilöstön tai tiimin välillä pohjautuu monesti vastuun määrään, jonka johtaja ja organisaatio on valmiita antamaan. Vastuun siirtäminen johtajalta tiimille ei kuitenkaan voi tapahtua johtajan laiskottelun kustannuksella. Tiimin on edelleen tärkeä tiedostaa, että heillä on joku, joka on heistä vastuussa ja johtaa tarvittaessa eteenpäin. Etenkin huippuammattilaisissa tämä korostuu. Mitä enemmän tiimin jäsenet saavat keskittyä siihen, mitä he parhaiten osaavat, sitä paremmin työ tulee tehtyä ja uusia ideoita syntyy. Johtajan tehtävänä on poistaa tiimin toiminnan edestä esteitä ja monimutkaisuuksia, sekä antaa jatkuvasti palautetta kehitystä varten.

Mahdollistava johtaminen.

Nykyisellään tiedämme, että käskyttävä johtaminen on itse saatanan vitsaus työpaikoille. Sitä korvaamaan keksittiin sankarihahmojen tapaan esimerkillä johtaminen, jossa johtaja sidotaan kiinni samoihin tehtäviin, kuin tiimin muut jäsenet. Tällainen johtaja sopii parhaiten pienten tiimien työyksiköihin, joissa suoritetaan mahdollisesti fyysistä työtä. Tiimijohtaja näyttää tarmollaan ja taidoillaan esimerkkiä muille jäsenille samalla, kun suorittaa samaa raskasta paskaa, kuin muutkin. Armeija on parasta alustaa esimerkillä johtamiselle. Toisaalta esimerkillä johtaminen ei toimi enää niillä johtajilla, jotka ohjaavat komppaniakokoa isompia kokonaisuuksia. Esimerkillä johtaminen on tehokkainta siis pienissä tiimikokonaisuuksissa. 

Esimerkillä johtamista on myös arvojen ja sääntöjen noudattaminen sellaisenaan, kuin ne on yhdessä sovittu. Vaikka kaikki eivät tekisi samaa työtä, niin yleensä käytännöt, säännöt ja tavoitteet koskevat kaikkia. Johtaja voi näyttää esimerkki myös siis suorittamalla työtään, kuin itse olettaa työntekijöidensä tai tiimiläistensä suorittavan. Yrityksessä kaikki ovat vastuussa toisilleen esimerkillä johtamisesta. Tiimiakatemian ympäristössä ja kaverijohtajuudessa esimerkillä johtaminen korostuu, sillä yhteishenki ja tekemisen taso riippuu pitkälti siitä esimerkistä, jonka olemme toisillemme valmiita antamaan. Lopputulos on karmaisevaa, jos jokainen meistä pakoilee vastuuta, tekee vain asioita, joita valmiiksi osaa tehdä ja ei ole valmis tekemään rohkeita asioita. Esimerkiksi Tiimiakatemian tunnelma ja yhteishenki on täysin toisistamme riippuvaa, eikä sen kukoistusta tai latteutta voi sysätä yksin yhteisöpäällikön tai Haippiringin vastuulle. TA-Spirit on juuri sitä mitä yhteisö sen haluaa olevan ja nähtävillä on selkeästi, että moni ei siitä välitä.

Valmentava johtaminen tulee seuraavana. Parhaana esimerkkinä tietenkin Jukka Jalonen! Kaikkien aikojen leijonajohtaja inspiroi osaajia otteillaan ja valmentava johtajuus on tällä hetkellä johtamisen trendikkäimpiä sanaparsia. Motivointi ja tekijöiden henkilökohtaisen potentiaalin löytäminen on valmentavan johtajan tärkeimpiä tehtäviä. Valmentava johtaminen on haastavaa, sillä henkilökemioita on vaikea tulkita ja ihmistuntemus tulee olla korkealla tasolla.

Valmentavasta johtamisesta seuraavalla tasolla mielestäni on mahdollistava johtaminen, jossa yhdistetään valmentavan johtajan ominaisuuksia ja ihmisläheistä johtamistapaa, sekä strategisen organisaatiojohtamisen temppuja. Tavoitteena mahdollistavalla johtajalla on raivata tiimiläistensä ja alaistensa edestä mahdollisimman paljon esteitä ja synnyttää heille alustaa, jossa he ovat valmiita kukoistamaan. Mahdollistavassa johtamisessa yrityksen menestystä ja laadukasta asiakaskokemusta ei välttämättä tehdä asiakaslähtöisesti, vaan henkilöstölähtöisesti. Luodaan asiakaspolut ja tuotantolinjat, siten että se on henkilöstölle kaikkein hedelmällisintä. Henkilöstölähtöisyys tuottaa välillisesti erinomaista asiakaskokemusta, sillä tyytyväinen ja hyvinvoiva työntekijä usein elää ja toimii yrityksen arvojen mukaisesti. Mahdollistava johtaminen terminä kiteyttää mielestäni monta tällä hetkellä käsillä olevaa työelämän trendiä.

Estetiikka ja luottamus.

Tuotteen tai palvelun kommunikointi asiakkaalle luotettavasti on haastavaa. Markkinoinnin, muotoilun ja asiakaspalvelun tärkeimpänä tavoitteena on jäädä asiakkaalle mieleen. Parhaiten ihmiselle aiheutetaan muistijälkiä, kun onnistutaan herättämään tunteita. Kauniit asiat vetävät ihmisiä luontaisesti puoleensa ja ne herättävät helpommin myös luottamuksen tunnetta. Olemme Happy Secondin kanssa pyrkineet käyttämään estetiikkaa työkaluna niiden asiakkaiden luottamuksen voittamisessa, jotka ei normaalisti käy kirpputoreilla. Sotkuiset ja haisevat liikkeet peittävät alleen piilevät aarrekasat ja usein asiakaskunta muodostuu sen mukaan. Perinteisten rojukirpputorien tärkeimmät asiakkaat ovat ne kuluttajat, joille vain hinta on tärkein ja he ovat sen mittarin takia valmiita hylkäämään kaikki muut seikat, jotka hintaan vaikuttavat. 

Suurin osa palautteesta, jota Happy Secondilla saamme, on meidän hinnat ja usein palaute tulee niiltä ihmisiltä, jotka käyvät kirpputoreilla tai ostavat käytettyä vain halvan hinnan takia. Halvat hinnat ovat näille henkilöille oletus ja itseisarvo sillä heille esimerkiksi vaatteen brändi ei ole millään tavalla varteenotettava hintaa korottava tekijä. Saatikka sitten liikkeen siisteys, sijainti tai vaikka yritysmuoto. Estetiikka on tapa kilpailla tehokkaasti muuta markkinaa vastaan, sillä kauneuden voi upottaa suoraan myös hintaan. Meillä kauneuteen ja siisteyteen on tärkeää panostaa sillä liiketoimintamallimme vaatii tuotteiltamma korkeampia hintoja, kuin esimerkiksi yhdistyskirppareilta, jotka saavat tuotteensa lahjoituksina.

Huono estetiikka ajaa siis ison, ja usein myös varakkaan, osan asiakkaista pois kirpputoreilta ja siinä on nimenomaan se meidän kohderyhmä. Ihmiset, jotka eivät halua kuluttaa liikkeissä, jossa asiakasta ei arvosteta. Huono estetiikka on merkki välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta.

WILJAMI JOKELA