Minna Koskelon kirja Tehtävänä Tulevaisuus – Tulevaisuusmuotoilu päätöksenteossa oli mielestäni todella hyvä! Se herätti paljon ajatuksia ja inspiraatiota sekä ennen kaikkea uteliaisuutta. Kirjasta vinkkasi Ilkka Halava, jota lähestyin tulevaisuusajattelusta kiinnostuneena. Millaisia asioita voisimme Tiimiakatemiassa ja Heigassa tehdä tänään, mikä veisi meitä kohti toivomaamme tulevaisuutta? Mihin kannattaa kiinnittää huomiota, jotta voisimme tehdä jotain, jolla on tulevaisuudessa oikeasti merkitystä muillekin, kuin vain henkilökohtaisesti itsellemme? Kirjassa oli paljon todella hyviä ajatuksia herätteleviä kysymyksiä tulevaisuusajatteluun liittyen!

Olen hieman kokenut jollain tapaa tyytymättömyyttä itseeni, tiimiimme sekä koko akatemiaan. On asioita, jotka sakkaavat eikä tieto tai kulttuuri siirry eteenpäin samalla tavalla, mitä se on tuntunut enne siirtyvän. Korona loi gäpin ja ainakin itselleni on tullut se kuva, ettei TA spiritti ole samaa, mitä se on ollut aikaisemmin. Voin olla hyvinkin väärässä, mutta tämä fiilis on kantautunut itselleni. Jotenkin tämä on luonut tavallaan turhautumista siihen, mitä kaikkea siistiä tälläkin voisi tapahtua, mutta nyt kaikki tuntuu todella maltilliselta. Itsestäni tuntuu siltä, että valtaosa projekteista pyörii samojen teemojen ja suuruusluokkien ympärillä. Ei tehdä mitään hullua ja räväyttävää. Ei ajatella tarpeeksi isosti. Jos ajatellaan, niin se ei ole välittynyt minulle. Missäköhän mättää? Tällaiset ajatukset luovat itselleni fiilistä ja tahtoa pyrkiä tekemään jotain muuta, mitä kaikki muut. Koittaa ajatella hieman isommin ja pyrkiä sitä kohti, että akatemialla luotaisiin tulevaisuuden liiketoimintaa.

Ihan kiva tavoite. Ei niin helposti tehty, mitä sanottu. Vaikka kirja antoi paljon intoa ja uteliaisuutta, tuntuu silti vaikealta päästä alkuun ja ehkä kaipaisin ympärilleni ihmisiä, joita kiinnostaa asia samalla tasolla ja joista voisin repiä intoa ja energiaa itsellenikin. Sellaista porukkaa, joka hiffaa myös sen, että tällaisen ajattelun herättely, siinä harjaantuminen ja sen soveltaminen näinkin lyhyessä ajassa käytäntöön ei välttämättä ole maailman helpoin asia tehdä. Ainakaan näin kokemattomana. Eikä myöskään tulosta tai vaikutusta näe heti, vaan tarvitaan kärsivällisyyttä. Ihan alkuun täytyisi tutustua tarkemmin ajattelun rajoitteisiin, jotka estävät tulevaisuusajattelua ja luovuutta. Näitä rajoitteita ovat esimerkiksi arvot, uskomukset, tabut, resurssit, ihmisen perustarpeet sekä esimerkiksi myös edellisessä esseessäni, Faktojen maailma, esitellyt vaistot. Näiden tiedostaminen ja työstäminen ovat tarpeellisia alkuun, jotta ajatukset voi vapauttaa. Samoin hitaan ja nopean ajattelun järjestelmien toiminnan ymmärtäminen. Ajattelun vinoumat ovat nopean ajattelun oikopolkuja ja puutteita. Nopea järjestelmä on nopea, automaattinen, impulsiivinen ja intuitiivinen. Se käynnistyy vaivattomasti ja vastaa vaikutelmista, tunteista, intuitiosta ja aikomuksista, jotka toimivat lähteinä hitaan järjestelmän uskomuksille ja tietoisille valinnoille. Hidas järjestelmä on hitaampi, päättelevä, varovainen ja ponnisteleva. Se vahvistaa vaikutelmat ja intuitiot uskomuksiksi ja toiminnaksi. Suurin osa ihmisen ajattelusta ja toiminnoista on nopean järjestelmän ansiota. Järjestelmien tavoitteena on minimoida ponnistelu ja optimoida suoritus. Aivot usein ovat laiskat ja välttelevät ponnistelua. Vaivattomuus houkuttelee. Käytämme ensisijaisesti helposti saatavilla olevaa tietoa ja arvioimme itsellämme saatavilla olevan tiedon muuta tietoa tärkeämmäksi. Tehdään hätiköityjä päätöksiä niukan tietoaineiston pohjalta, eikä välttämättä faktoja ja uskomuksia tarkasteta. Vähän tällaista on ollut meidän treeneissä. Liian vähän perehdytään treenien aiheeseen ja treenit kasataan kaikista helpoimmin saatavalla olevan aineiston ympärille. Joskus esitetään tiimille asioita, joita ei olla itse tarkistettu ja joiden faktapohjaisuus jää arvailujen varaan. Mitä hyötyä tästä on kenellekään? Ei mitään, mutta mennään silti sieltä mistä aita on matalin.

Muita ajattelun vinoumia ovat esimerkiksi muiden mielipiteisiin mukautuminen. Tätä on meidän treeneissämme paljon. Olen pistänyt merkille, miten esimerkiksi check in kierroksilla usein edellisten sanomiset ohjaavat koko loppu kierroksen keskustelun suuntaa. Toisen ajatukseen tartutaan ja mukaudutaan vähän liikaa. Kuten vasta treeneissä puhuimme, välillä se on haitallista ja välillä taas hyödyllistä. Hyödyllisenä se toimii, jos toisen ajatusta pystyy rakentamana eteenpäin omien ajatusten vällyessä jossain pohjamudissa. Se voi houkutella omatkin ajatukset esille. Haitallisena taas muiden ajatukset voivat syödä tilaa omilta ajatuksilta. Jos check in tai out kierroksella joku heittää väliin jonkin oman ajatuksen, tosi usein on käynyt myös niin, että se on jätetty tavallaan huomiotta tai tarttumatta ja on jatkettu sen jälkeen taas samasta junasta, mikä kulki ennen eroavaa ajatusta. Aivot ovat laiskat, jos jokin tuntuu liian haasteelliselta, se sivuutetaan helposti. Jos toisen ajatus ei sovi omaasi, jätät helposti sen huomiotta sen haasteellisuuden vuoksi. Joutuisit käyttämään hidasta järjestelmääsi ja ponnistelemaan vähän. ”Kävelevältä ihmiseltä sujuu vaivattomasti ajattelu tai puhuminen kävellessään. Jos kävelevää ihmistä pyydetään laskemaan monimutkainen lasku, liike yleensä pysähtyy hitaan järjestelmän aktivoituessa ajatustyöhön.”

Miksi ennakoida, mitä se on, miten tulevaisuus tehdään?

” Salama ei iske samaan paikkaan kahdesti, mutta jos osaa ennakoida, mihin suuntaan myrskyrintama etenee, mahdollisuutesi päätellä, missä seuraavaksi salamoi kasvaa merkittävästi.”

Kirjassa esitettiin kaksi tarkoitusta ennakoinnille. Arjessa ennakointi on henkilökohtaiseen lähitulevaisuuteen liittyvää pohdintaa. Tämän on läsnä jatkuvasti kaikessa tekemisessämme. Sitä on käytetty paljon myös ravintola-alalla (varmaan kyllä ihan kaikkialla, mutta omat kokemukset on ravintola-alalta, jossa ennakointia käytetään selkeästi). Muistan aina, että hiljaiset hetket käytettiin paikkojen täyttämiseen, ennen kuin seuraava ruuhka taas tulee, jottei tarvitse kiireessä alkaa etsiä lisää kahvikuppeja jostain varastosta. Ennakoidaan. Ammattimaisella ennakoinnilla taas tarkoitetaan systemaattista tulevaisuustyötä, jossa kerätään tulevaisuustietoa ja tuotetaan jaettua ymmärrystä vaihtoehtoisista tulevaisuuksista päätöksentekoa varten. Tämä taas kiinnostaa itseäni tällä hetkellä paljon ja näen sille arvoa yrityksissä. Ennakointi antaa ihan valtavan kilpailuedun, jos yrityksessä onnistutaan tarttumaan johonkin trendiin tai heikkoon signaaliin, ennen kuin muut sitä tekevät. Mikseivät kaikki haluaisi pyrkiä tähän? Mikä on se juttu, millä on merkitystä ihmisten elämään tulevaisuudessa? Voitaisiinko me tehdä jotain sinne päin johtavaa jo tänään? Ja ennen kaikkea, millaista tulevaisuutta me toivotaan ja miksi emme pyrkisi teoilla sitä kohti? Kirjan sanoin: Tulevaisuus tehdään. Halutaanko vain reagoida asioihin, kun ne ovat jo tapahtuneet vai halutaanko vaikuttaa niihin etukäteen? Reagoinko kahvikuppien loppumiseen keskellä kaaosta kauheassa paineessa vai haluanko vaikuttaa stessitasooni etukäteen lieventävästi ja varautua kaaokseen täyttämällä kuppeja riittävästi esille.

Yksi ennakoinnin eniten käytetyistä menetelmistä on skenaarioimenetelmä, jossa kuvataan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja niihin johtavia kehityskulkuja. Skenaarioita rakennetaan tyypillisesti kahdella tavalla: nykyhetkestä tulevaisuuteen (forecast), jossa skenaariot rakennetaan tunnistetuista muutosajureista ja epävarmuuksista kohti tulevaisuutta tai tulevaisuudesta nykyhetkeen (backcast), jossa luodaan ensin visio tulevaisuudesta, jonka jälkeen mietitään, mitä täytyisi tapahtua, jotta visio toteutuisi. Omasta mielestäni tämä jälkimmäinen tuntuu helpommalta ajatukselta lähestyä skenaariomenetelmän käyttöä. Meille tulee varmasti mieleen skenaarioita (jotka usein tosin ovat muilta lainattuja), joiden kautta voi alkaa rakentaa polkua tästä hetkestä kohti itse skenaariota. Yleensä skenaarioita luodaan 2-4 kappaletta: pahin mahdollinen, tavoiteltava/ paras mahdollinen sekä todennäköisin vaihtoehto. Muilta lainatuista skenaarioista on hyvä miettiä, kenen kannalta se on hyödyllisin skenaario ja onko silloin sinun järkevintä rakentaa sitä, jos se ei ole sinulle toivotuin vaihtoehto. Skenaarioajattelusta on hyötyä toimintaympäristön muutoksiin ja vaikutuksiin varautumisessa, sillä sen kautta voidaan tehdä erilaisia suunnitelmia muutoksia varten ja siten reagoida tai jopa ennakoida muita nopeammin. Esimerkiksi sellainen yritys, joka oli ennen koronaa luonut skenaarion maailmanlaajuisesta pandemiasta ja toimintasuunnitelmasta sellaisen iskiessä, selviytyi varmasti paremmin, kuin sellaiset yritykset, joille pandemia tuli yllätyksenä. Ennakoinut yritys mukautui paljon nopeammin käsillä olevaan muutokseen, koska siihen oli valmistauduttu. Skenaarioiden avulla voidaan myös tunnistaa mahdollisuuksia, jotka voivat muuttaa yrityksen tulevaisuuden suuntaa. Ne auttavat yritystä pohtimaan liiketoimintamahdollisuuksia, asemaansa, missiotaan, visiotaan ja strategiaansa erilaisissa tapahtumissa.

Mitä hyötyä ennakoinnista nyt sitten vielä oikeasti on? Se lisää ymmärrystä eri tasoisista muutosajureista, joilla on vaikutusta organisaation kilpailukykyyn ja menestykseen. Se parantaa muutoksiin tarttumisen ajoitusta, luo turvaa ja lisää toimintavalmiutta erilaisissa tulevaisuuden kehityksissä. Resilienssi lisääntyy eivätkä muutokset (kuten vaikka pandemia) pääse yllättämään ihan puun takaa. Ennakointi auttaa tunnistamaan liiketoimintamahdollisuuksia ja tarttumaan niihin muita aikaisemmin, mikä lisää yrityksen kilpailuetua. Tulevaisuustietoisuuden kasvaessa epävarmuus ja pelko vähenee. Se fiilis ainakin jäi meidän tulevaisuus-treeneissä käydyn keskustelun kautta. Moni sanoi, että tulevaisuus pelottaa ja melkein ihan hirvittää ajatella koko asiaa. Nimenomaan ennakoinnilla lisätään tulevaisuusymmärrystä ja se auttaa näkemään myös muita vaihtoehtoja, kuin niitä pahimpia mahdollisia. Se voi luoda halua rakentaa omaa tulevaisuutta eikä toteuttaa jonkun toisen visiota. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia tai joko tai (kuiluvaisto). Vaihtoehtoja on enemmän ja ennakoinnin avulla näitä muitakin vaihtoehtoja voi nähdä.

Ennakoinnin avulla voidaan myös kohdistaa resursseja ja investointeja paremmin. Mitä taitoja ja osaamista tulevaisuudessa tarvitaan? Jos päämäärämme on tämä, minkälaisia investointeja ja resursseja se vaatii? Ennakoinnin avulla yritys voi myös haistella tulevaisuuden trendejä ja mielipiteitä. Millaisia arvoja ihmisillä tulee olemaan ja miten me voimme toteuttaa ja viestiä näitä? Voidaan rakentaa jo nyt brändiä tähän suuntaan, jos jokin arvo näyttää muuttuvan. Ennakoinnin avulla voidaan myös sitouttaa ihmisiä, niin työntekijöitä, asiakkaita kuin sidosryhmiäkin. Otetaan heidät mukaan rakentamaan yrityksen visiota ja tulevaisuutta. Osallistaminen sitouttaa ja lisää motivaatiota. Jos saa itse olla mukana luomassa jotakin, on paljon todennäköisemmin myös sitoutunut sen toteuttamiseen. Osallistaminen sitouttaa niin asiakkaat kuin työntekijätkin rakentamaan tulevaisuutta yrityksen kanssa.

Miksei sitä ennakointia sitten tehdä?

Vaikka itse näen, miten paljon ennakoinnista voi olla kallisarvoista hyötyä, kovin moni ei sitä siltikään tee. Sen hyödyt voivat silti jäädä hämäriksi ja siksi se voi tuntua turhalta investoida. Ennakoinnin hyödyt eivät realisoidu heti, mikä varmasti vaikuttaa siihen panostamiseen. Sitä pidetään ehkä liikaa sellaisena ”nice to know” -tietona, eikä sitä osata viedä käytäntöön. Monesti myös keskitytään aika lähellä oleviin asioihin, eikä mietitä pitkän aikavälin tapahtumia. Reagoidaan eikä vaikuteta. Ja ehkä jos huomio on lyhyessä aikavälissä eikä ennakoinnin hyödyt ole käsillä heti, siihen voi olla vaikea investoida ja varata aikaa työpäivistä, vaikka se sitä nimenomaan vaatisi. Siihen ei panosteta ja siksi siihen ei ole myöskään aikaa. Osaaminen voi myös olla haaste, kuten vaikka meillä nyt. Ei Heigalla ole osaamista ennakointiin, vaikka se kiinnostaisikin. Toisaalta nyt olemme juuri opiskelemassa ja tässä on hyvä alusta opiskella myös ennakointia. Sitten taas ehkä palataan jo mainitsemiini syihin. Projektitoimisto Heiga ei todennäköisesti ole paria vuotta pidempään pystyssä, joten aikaväli on tosi lyhyt ennakoinnille, katseet ovat melkein aina tässä hetkessä. Toiseksi sen ympärille voi olla haastava löytää projekteja, jossa sitä hyödyntää, johtuen ehkä juuri osaamattomuudesta. Ja koska myös projektitunteja pitää kerätä sekä mielellään myös rahaa tuoda tiimille, ennakointi voi olla vaikea väline näihin. Eli sitä pitäisi tehdä kaiken ohella, jossa taas paltaan siihen, että ennakointi ei saa tarpeeksi aikaa ja huomiota, jotta siitä olisi jotain hyötyä. Voisin kuvitella, että samaa rumbaa tapahtuu muuallakin, eikä vain meillä. Toki heillä ehkä yrityksen elinkaari on pidempi kuin Heigalla. Siellä sitten taas voi vaikuttaa ennakoinnille kielteinen organisaatiokulttuuri, joka estää ennakointityön tekemistä.

Ennakoinnin hyötyä voi olla myös vaikea nähdä siksi, että nyt menee hyvin. Sille ei ole tarvetta. Kaikki jatkuu kuten ennenkin, menestys jatkuu kuten ennenkin (viivasuoruusvaisto). Ei ole tarvetta vaikuttaa tulevaisuuteen, koska hyvin menee myös jatkossakin. Meni hyvin tai huonosti, mikään mittari ei oikeastaan huomio ennakointia. Ei ehkä akatemiallakaan. Tiettyyn pisteeseen asti siitä voi varmasti kerätä tunteja, mutta ei varmaan koko kolmea vuotta. Aiheeseen liittyen voi lukea kirjoja, mutta lukusuunnitelmakaan ei voi olla liian yksipuolinen. Tavallaan se on silti liian ympäripyöreä käsite eikä yksinään vie liiketoiminnallista osaamistamme eteenpäin. Asiakaskäyntejä tietysti voi tehdä teemaan liittyen enemmänkin, mutta ei sekään varmasti voi olla ainut aihe, jonka ympärillä ihmisiä tavataan. Ennakoinnin hyödyllisyyttä on vaikea mitata. Se voi vaatia muutosta, mihin ei olla valmiita. Myös ympäristöllä ja ilmapiirillä on vaikutusta ennakoinnin toteutukseen. Jos ympäristö ei ole luovaa ajattelua tukevaa tai jos ollaan liian kriittisiä, se voi tukkeuttaa ajatuksia. Ennakointi on yhdistelmä faktaa ja mielikuvitusta. Ilman mielikuvitusta se jää suppeaksi.

Akatemialla ennakointia voisi hyödyntää/harjoittaa esimerkiksi synnytyksissä sekä projektien ideoinnissa. Synnytysten yhteydessä asiakkaalle voisi heittää ehdotuksina toimeksiantoon sitoen trendejä tai heikkoja signaaleja, joihin sen ehkä kannattaisi alkaa kiinnittää huomiota. Tai voisimme käyttää skenaariomenetelmän backcastia rakentamaan polkua kohti yrityksen visiota, jos se on meillä tiedossa. Meillä ei tietenkään ole kauheasti kokemusta, mutta jos tekisimme jatkuvasti ympäristömme monitorointia, voisimme selkeästi nähdä joitakin nousevia trendejä. Tai miksi emme voisi hyödyntää jonkun toisen tekemiä ennakointeja ja soveltaa sitä asiakkaalle sopivaksi, jos näemme että siitä voisi olla hyötyä asiakkaalle. Tai jollain tapaa istuttaa ennakointiajattelua synnytyksen kautta asiakkaalle. Vaikka asiakas ei itse hyödyntäisi tätä, saisimme itsellemme harjoitusta ja sen jälkeen voisimme seurata, olisimmeko osuneet sinnepäinkään vai emme. Ajatusta täytyisi ehkä jatkojalostaa hieman.

Projekteihin liittyen ennakointia voisi käyttää projektin kehittämisessä johonkin haluttuun suuntaan tai esimerkiksi uutta projektia ideoidessa koittaa kartottaa niitä aiheita ja suuntia, mitkä tulevat tulevaisuudessa muuttumaan johonkin suuntaan. Esimerkiksi Ilkka Halavan heittämä logistinen muutos, jossa autojen suurimman osan ajasta tyhjänä olevat peräkontit saataisiin höytykäyttöön. Tai pohtimalla, miten jo olemassa olevia resursseja voitaisiin uusiokäyttää tai tehostaa vielä entisestään niiden käyttöä. Tässä ajattelussa voisi olla paljon siemeniä, joista lähteä kasvattamaan jotakin. Jotain muuta, kuin uutta valokuvauspalvelua tai kahvilaa. Avataan silmät ja ajattelu. Mitä enemmän on silmiä näkemässä ja kokemassa, sitä enemmän nähdään mahdollisuuksia. Henry Fordin sanoi: ” Jos ihmisiltä olisi aikoinaan kysytty, mitä he toivovat tulevaisuuden liikkumiselta, he eivät olisi toivoneet autoa, vaan nopeamman hevosen.”

Ylipäätään ympäristön monitorointi ja erilaisiin trendeihin tutustuminen ja muiden skenaarioiden tutkiminen lisäisi ymmärrystä paljon. Toivottavasti se jää tämän alkuinnostuksen jälkeenkin ajatuksiin kummittelemaan ja vaikuttamaan maailmakatsomukseeni. Koskelon listaamat nousevat trendit (hänen mielestään) olivat myös ajatuksia herättäviä ja mielenkiintoisia, joista jäi paljon ajatuksia ja uteliaisuutta. Lisääntyykö ikäpositiivisuus, miltä kapitalismin tulevaisuus voisi näyttää, miten geeniteknologia kehittyy, mihin monipaikkaisuus töissä vaikuttaa ja tuleeko internetistä emotionaalinen? Nämä olivat muutamia nostoja Koskelon esittämistä tulevista trendeistä. Tosi mielenkiintoisia ajatuksia. Osa niistä vaikuttaa olevan käynnissä jo nyt, mutta osa tuntui olevan aika villejäkin skenaarioita. Jännä nähdä, mihin maailma menee. Mitäpä voisin itse tehdä tänään rakentaakseni haluamaani tulevaisuutta korvien ja silmien aukipitämisen lisäksi?

Loppuun pari ajatusta kirjasta, jotka saivat omia ajatuksia vielä liikkeelle edellä mainittujen lisäksi:

• Myös passiivisuus on päätös
• Prototyypit kannattaa pitää mahdollisimman karkealla tasolla, jotta ihmiset saadaan rikastamaan, haastamaan ja kehittämään niitä. Liian valmista tai viimeistellyn oloista ei välttämättä haluta kritisoida. Tee sellaisia prototyyppejä, että niistä näkee, että niitä tullaan vielä kehittämään eteenpäin.
• Ennakointi on hyödyllistä, jos se saa sinut ajattelemaan
• ”We do not see things as they are. We see things as we are” – Anais Nin
• Osallistaminen sitouttaa, osallista asiakkaat ja arvoverkosto
• Trendien kypsyyden arviointi toimii Gaussin käyrällä samalla kaaviolla, kuin Start with why -kirjassa esitelty the Law of Diffusion of Innovations -käyrä.
• Hyvä visio on yhdessä henkilöstön, sidosryhmien ja asiakkaiden kanssa rakennettu, napakka ja ymmärrettävä, sekä ajatteluun että tunteisiin vetoava
• Kiinnitä huomiota ympäristön muutoksiin mahdollisimman monesta eri kulmasta (taloudellisesta, poliittisesta, kulttuurisesta, teknologisesta, eettisestä, lainsäädännöllisestä, ympäristön näkökulmasta jne)
• Tulevaisuusmuotoilu on yhdessä oppimista. Se on tulevaisuuden mahdollisuuksien tunnistamista ja tulevaisuuskestävän liiketoiminnan kehittämistä toimintaympäristön muutokset huomioiden. Tulevaisuusmuotoilu tulevaisuuteen vaikuttamista ei varautumista.

” I always wondered why somebody didn’t do something about that. Then I realized I was somebody” – Lily Tomlin

Iida Riipinen

Projektitoimisto Heiga osk

Koti