Viikossa on 168 tuntia, miten ne käytät? Minusta on usein tuntunut siltä, että aikani on valunut hukkaan. Saatan miettiä viikkoa taakse päin ja miettiä, että olenko saanut vielä mitään aikaiseksi. Tuntuu myös, että aika kuluu liian nopeasti, eikä siinä kerkeä ikinä tekemään tarpeeksi. Olen siis alkanut kiinnostumaan siitä, miten käytän aikani. Leo Stranius on vetänyt aivan överiksi. Hän on aikatauluttanut suunnilleen elämänsä jokaisen minuutin ja pitää kirjaa kaikesta tekemisestään. Hänellä on Excelit, joissa lukee aivan tarkalleen, monessako palaverissa hän on vuoden aikana ollut, ja paljonko menee viikossa mihinkin aikaan, ja entäs sitten vuodessa. Itse en ole aivan noin pakkomielteinen omasta ajastani, ja vaikka kirja voi tuntua vähän hurjalta, oli siinä silti älyttömän paljon konkreettisia vinkkejä. Vinkkejä ja hyviä juttuja oli niin paljon, että minua suorastaan harmittaa kun en pysty äkkiä sisäistämään kaikkea. 

Yksi mieleenjäävimmistä asioista oli se, miten tärkeä aamun ensimmäinen tunti on. Kirja sai minut miettimään, että miten haluan aamun ensimmäisen tuntini käyttää. En välttämättä sittenkään halua heti ensimmäisenä selata uutisia ja Tiktokia, vaan haluan käyttää aikaa itseni käyntiin saamiseen ja huolenpitoon. Jos heti aamusta avaan Teamsin ja selaan Tiimiakatemian Yleinen -kanavaa, tulee mieleeni sellaisia ajatuksia, joita en ehkä vielä siihen aikaan aamusta tarvitsisi. Työ- ja kouluasiat tunkeutuvat aamuuni, vaikka ei vielä olisi niiden aika, niiden aika on sitten erikseen. 

Unelmanani olisi herätä reilusti aiemmin kuin mitä yleensä herään ja startata päivä itseni huoltamisella ja liikunnalla. Oikeasti jos heräisin vaikka vartinkin aikasemmin ja tekisin pienen intensiivisen lihaskuntotreenin, vaikka seitsemän minuuttisen, olisin heti aluksi jo suorittanut sellaisen tehtävän, jota olen laiminlyönyt koko syksyn. Nimittäin kehonhuolto minulla on jäänyt vähäiseksi, koska en meinaa jaksaa treenata yhtään mitään akatemiapäivän jälkeen. Vaikein asia pitäisi suorittaa heti ensimmäisenä pois, sanoo Stranius, ainakin työasioihin liittyen, mutta miksi se ei pätisi myös tähän tilanteeseen. 

Itsensä huolehtimista tulisi lisätä varsinkin silloin kun on töissä tai muuten elämässä meneillään stressaava tai muuten haastava vaihe. Ja tämä juuri niin usein unohtuu ja monella. Ongelma voi liittyä rajojen asettamiseen ja priorisointiin. Minulla ongelma näkyy usein niin, että en osaa ennakoida kuormittavia hetkiä, vaan sellaisen tullessa usein romahdan ja laiminlyön esimerkiksi untani tai ruokavaliotani. Minun olisi tärkeää tiedostaa, että tulossa on kovaa työtä vaativa viikko tai kuukausi, ja luotava suunnitelma, jonka avulla saan lisättyä liikuntaa ja kunnollista syömistä sekä unta, koska niiden avulla kestän kuormituksen läpi paremmin. 

Viikossa on siis 168 tuntia, ja siinä kerkeää kyllä jos jonkinmoista, jos pystyy olemaan tarpeeksi tehokas. Haluan korostaa sitä, että pidän tehokkuudesta niin sanotusti terveellisissä mielin, eli uskon, että tämän voi vetää överiksi ja luoda itselleen entistä enemmän kuormitusta. Mutta siis, ajattelin, että voisin hieman tutkia ajankäyttöäni. Tutkimus ei näy kokonaan tässä esseessä, silla ajattelin tutkia asiaa oikeasti tarkemmin parin päivän ajan, merkata ylös jokaisen tekemiseni minuutilleen. Kuulostaa hurjalta, mutta antaa mielenkiintoista dataa ja auttaa oman ajankäytön tiedostamisessa. 

Jos nyt kuitenkin vähän arvioin omaa toimintaani, niin käytän paljon, oikeastaan liikaakin aikaa suunnitteluun. Toki siihen vaikuttaa se, että käynnissä on K2 Studion suunnitteluvaihe, eli pitääkin suunnitella. Tuntuu kuitenkin, että suunnittelen liikaa suunnittelua, ja pelkään ettei homma edisty ja kaikkeen suunnitteluun menee liikaa aikaa. Epäselvyys on se, mikä minut saa suunnittelemaan näin, sen tiedän. Ja alkaa tämä kyllä tästä jo selkiintyä, täytyy vain hieman sietää epävarmuutta. Jatkossa alan tekemään niin, että varaan suunnittelutyölle oman aikansa, tähän mennessä olen siis varannut aikoja palavereille lähinnä. Näin voin hallita paremmin, paljonko aikaa siihen käytän, ja mitä milloinkin suunnitellaan ja mitä suunnitelmia pitää saada valmiiksi. Voin myös luottaa siihen, että suunnitelmat edistyvät. 

Akatemia on pitänyt kiireisenä koko marraskuun, tuntuu koko ajan siltä, että kalenteri menee yhtäkkiä tukkoon pakollisia menoja. On ollut kolme viikkoa putkeen synnytyksiä, kaksi viikkoa putkeen kolmet treenit viikossa, ja vielä koulutusohjelma päälle. Ainiin ja 24h synnytyksetkin ja Battleteam. Siinä on harvinaisen paljon juttuja ollut. En ole mitään näistä osannut ennakoida kunnolla, joten se vaikuttaa suuresti tähän fiilikseen mikä on. Eli siis vinkkinä itselleni, ENNAKOI. 

Muuten pidän itseäni aika tehokkaana työskentelijänä ja pystyinkin samaistumaan kirjassa moneen kohtaan. Huomasin käyttäväni samankaltaisia työkaluja kuten idealistaa, työlistaa ja kalenteria. Lisäksi kirjassa oli vinkkejä tehokkaaseen sähköpostiviestintään ja palaverikäytäntöihin, ja minulla oli niistäkin kaikki tarpeelliset käytössä. Osaan aikatauluttaa elämäni ja laitan kaikki ideat ja menot ylös jonnekin. Harvoin unohdan mitään tärkeää. 

Ja mitä tulee vapaa-aikaan, sitä en ole aikatauluttanut juurikaan. Minulle on muodostunut tiettyjä rutiineja sen suhteen, enkä kaipaakaan sen tarkempaa aikataulutusta. Tärkeää minulle on, että pääsen nukkumaan ajoissa, jaksan liikkua ja harrastaa, ja että työ ja vapaa-aika on oikeasti eroteltu toisistaan. Jotakin tehokkuutta kyllä kaipaisin vapaa-aikaani, siis siinä määrin, että en haluaisi selata Tiktokia ihan niin paljon, tai maata sohvalla kaikkia iltoja. Usein mietin, että ei vitsi, tätäkö mä haluan mun vapaa-ajalta, kun selaan jotain huonoja videoita netistä. Lopetuksena voisin heittää itselleni kirjasta mieleenjääneen ajatuksen jota voi kysyä itseltään: Jos tämä olisi vika vuosi elämässäni, teenkö tällä hetkellä niitä asioita, joita oikeasti haluan tehdä?