Walter Isaacsonin kirjoittama elämäkerta Steve Jobsista on todella mielenkiintoista luettavaa, ja kirja onkin täynnä uskomattomia käänteitä ja tarinoita. Steve Jobs oli perustamassa teknologiayhtiö Applea vuonna 1976, josta kasvoikin todellinen menestysyhtiö. Ennen kirjan lukemista en tiennyt paljoakaan Jobsista tai Applen kasvutarinasta, mutta nyt ymmärrän asiat paremmin. Tiesin vain, että hän oli tunnettu vaativasta johtamistavastaan ja että Applen tuotteet toimivat suljetussa ekosysteemissä. Kirja on raakarehellinen kuvaus Jobsin elämästä, jossa kaikki hänen kanssaan työskennelleet ja eläneet ihmiset ovat päässeet kertomaan oman näkemyksensä Jobsista. On pieni ihme, ettei Jobs halunnut millään tavalla kontrolloida sitä, millaista sisältöä kirjaan lopulta tulee: hän halusi lukea vain lopullisen version. Valitettavasti hän menehtyi haimasyöpään vuonna 2011 ja kirja julkaistiin 19 päivää sen jälkeen.

Applen brändi ja asiakaskokemus

On hyvä aloittaa siitä, millaisena olen nähnyt Applen tuotteet ja brändin. En ole koskaan omistanut yhtään Applen tuotetta, enkä ole tosissani harkinnutkaan niiden ostamista. Applen suljettu käyttöjärjestelmä ei tarjoa käyttäjälleen kovin suurta mahdollisuutta muokata asioita, ja se on ollut minulle suurin syy Windows ja Android käyttöjärjestelmissä pysymiseen. Arvostan suuresti valinnanvapautta ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan kokemukseen laitteen parissa. Hyvin monet tuttuni omistavat Macin ja niitä käyttäessäni olenkin yllättynyt kuinka hyviä ne ovat. Enää en pidä täysin mahdottomana Applen tuotteiden omistamista itsekin. Toisaalta tällä hetkellä koen myös, että Applen tuotteet ovat liian kalliita ja osaltaan siksi ne jäävät ostamatta.

Applen tuotteet ovat simppeleitä ja helppokäyttöisiä, mutta se tapahtuu nimenomaan vaihtoehtoja rajoittamalla. Steve Jobs halusi itse määrittää sen, millaisen kokemuksen asiakas saa laitteen parissa ja siten kaikki saavat jokseenkin saman kokemuksen. Jobs saattaisi sanoa:” Asiakas ei ole aina oikeassa”. Hän uskoi omaan intuitioonsa enemmän, eikä välttämättä siten kysellyt muilta näkemyksiä. Toisaalta ensimmäiset kotitietokoneet eivät olleet esimerkiksi kovin helppokäyttöisiä, ja Jobs näkikin siinä mahdollisuuden tarjota jotain käyttäjäystävällistä ja esteettistä asiakkaille.

Koen, että Applen tuotteet ovat laadukkaita ja huolellisesti viimeisteltyjä tuotteita, jotka sitten usein ovat kilpailijoitaan kalliimpia. Helppokäyttöisyys ja toimintavarmuus tarjoavat asiakkaalle vahvan asiakaskokemuksen ja erityisesti iPhone on saatettu nähdä myös statussymbolina. Kaikki Applen laitteet toimivat saumattomasti yhdessä ja vastaavasti ongelmia saattaa olla yhdistettäessä muihin käyttöjärjestelmiin. Tämä johtaa helposti siihen, että käyttäjän on oman mielenterveytensä säilyttämiseksi hankittava pikkuhiljaa koko Applen tuoteperhe ja lisävarusteet. Myös lisävarusteet ovat suhteellisen kalliita. Toisaalta tuotteiden korkea hinta luo mielikuvaa laadusta ja usein asiakkaat ovat valmiita niistä maksamaan. Apple on ehdottomasti pystynyt luomaan yhden uskollisimmista asiakaskunnista, joka palaa aina ostamaan uudet tuotteet. Myös tuotteiden design on tarkkaan mietitty ja yhtenäinen. Jobsille oli todella tärkeää se, mille asiat näyttävät ja siten visuaalisesta ilmeestä tuli Applen valttikortteja. Tämäkin osoittaa, että menestys on monen asian summa; ei riitä, että tuote on hyvä, sen on tultava myös kauniissa paketissa.

Jobs Johtajana

Jobs oli johtajana aivan omanlaisensa. On tavallaan ristiriitaista, että hän pystyi toteuttamaan suuret innovaationsa kontrolloimalla ja kritisoimalla alaisiaan. Jobsille oli tärkeää täydellinen kontrolli kaikessa tekemisessä. Hän kontrolloi niin niin asiakkaan saamaa kokemusta tuotteesta, kuin työntekijöitään, jotka tuotteet toteuttivat. Epäilemättä osa hänen perfektionistisesta vaatimustasostaan kumpusi hänen isästään, joka oli todella tarkka omassa työssään autojen korjaajana ja myyjänä. Hänen isälleen oli tärkeää, että tuotteen kaikki yksityiskohdat on mietitty tarkkaan, myös ne, joita asiakas ei välttämättä koskaan edes näe.

Hänellä oli todella suuret visiot ja pakottava tarve saada ne toteutettua. Ja vaikka asia olisi ollut kaiken järjen varassa mahdoton, hyödynsi hän silloin ”todellisuuden vääristelytilaa”. Se tarkoitti sitä, että Jobs vaati ja manipuloi ihmiset toteuttamaan hänen mahdottomat vaatimuksensa. Ja usein mahdoton muuttuikin todellisuudeksi ja uudet tuotteet näkivät päivänvalonsa ennätysajassa. Sanotaan myös, että Jobsilla oli erittäin intensiivinen katse, jolla hän sai ihmiset tahtonsa alle. Ymmärsin kirjan myötä, että katsekontakti on todella tärkeä osa johtamista, ja johtajan on pystyttävä luomaan vahvoja katsekontakteja.

Jobsille tyypillistä käyttäytymistä oli haukkua työntekijät maanrakoon, jos heidän tuloksensa eivät miellyttäneet, mutta toisaalta onnistumiset hän kehui maasta taivaaseen. Se kuvastaa hänen ailahtelevaisuuttansa ja mustavalkoisuutta, koskaan ei voi olla varma mitä on luvassa. Ei ollut tavatonta myöskään se, että muutama päivä sen jälkeen, kun Jobs oli lytännyt jonkin idean, hän saattoi esitellä sen omanaan.

Mutta oliko Jobsin välttämätöntä olla niin vaativa ja kohtuuton johtaja? Itse uskon, että samankaltaisiin tuloksiin ja tuotteisiin olisi päädytty kunnioittavammalla johtamistyylillä, mutta aikaa olisi vain vaadittu hieman enemmän. Johtajan roolissa on syytä säilyttää malttinsa ja pysyä ymmärtäväisenä alaisiaan kohtaan. Koen myös, että Applen innovaatiot olisi toteuttanut joku muu ennemmin tai myöhemmin, jos Jobs ei olisi sitä tehnyt. Yhden asian Jobsin johtamistavasta voisi viedä käytäntöön Tiimiakatemialla: Suoraan puhumisen. Liian monia asioita sanotaan lyhyesti ohi mennen tai ei ollenkaan, ja sitten asioista saatetaan keskustella rohkeammin, kun yhteinen tapaaminen on ohi. Minulle selkeä tavoite on olla suorapuheinen ja se, joka tarjoaa eriävän mielipiteen, jos kukaan muu ei sitä tee. Hyvän johtajan täytyy olla suorapuheinen ja puhua asioista mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Arvostan sitä suuresti, kun joku rohkenee esittää eriävän mielipiteen ja osaa sen myös perustella. Ja sitten toisaalta mikään ei ole yhtä ikävää, jos jokin asia vain todetaan, ilman että siitä voisi enempää keskustella.

Dynaaminen duo

Yksi mielenkiintoinen asia on se, kuinka usein menestystarinoissa on ”dynaaminen duo”. Siinä roolit ja vastuualueet jakaantuvat selvästi kahden henkilön kesken ja molemmat tasapainottavat toisiaan. Steve Jobs perusti Applen yhdessä Steve Wozniakin kanssa, vaikka he olivat hyvinkin erilaisia. Wozniak oli enemmän insinööri, joka kehitteli laitteistoja ja ohjelmistoja. Jobs oli sen sijaan enemmänkin klassinen bisnesmies, joka keskittyi tuotekonseptien kehittelyyn: hänelle myynti ja menestys oli tärkeää. Hänelle ei olisi riittänyt mikään muu kuin ilmiömäinen menestys. Wozniak ei loppujen lopuksi arvostanut kovinkaan paljon Jobsin tapaa toimia ja manipuloida ihmisiä. Yksinään tehdessä kaikki on vaikeampaa ja menestyminen epätodennäköisempää, mutta yhdessä monissa asia muuttuu mahdolliseksi. Siksi onkin tärkeää löydä viisaat päät yhteen toisen samanmielisen kanssa ja ideoida yhdessä.

Visiot ja innovaatiot

On uskomatonta, että yksi ihminen voi olla luomassa niin monta mullistavaa tuotetta: iPod, iPhone, iPad. Tarkkaan ottaen Jobs ei keksinyt itse mitään uutta, mutta onnistui luomaan ja kehittämään jo olemassa olevista ideoista massoille myytäviä tuotteita. Hän todentotta oli visionääri, joka näki pidemmälle kuin muut. Jobs oli todella älykäs, perfektionistinen, oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tunsi oikeat ihmiset. Uskon näiden tekijöiden olevan merkittäviä tekijöitä hänen menestyksensä taustalla. Jobsilla oli voimakas intuitiivinen kokemus siitä, mikä voisi toimia ja hän uskalsi periksiantamattomasti edetä sitä kohti. Ehkä siitä voisi jokainen ottaa vähän mallia ja kokeilla omien visioiden toteuttamista, samalla muistaen toki muiden kunnioittamisen.