Tässäkö se oli

Kirjoittaja: Matias Alsio

7 helmikuun, 2022

Lähdeteos: Ilmaista rahaa kaikille

Lähdeteoksen kirjoittaja: Rutger Bregman

Teoriapisteet: 2

Ilmaista rahaa kaikille – Rutger Bregman

Sisällysluettelo

1 kirja reflektio

2 ☹

1 Kirja reflektio

Köyhyydessä on pohjimmillaan kyse siitä ettei ole tarpeeksi rahaa, kyse ei ole typeryydestä. Kirjassa käsitellään tilannetta, jossa ihmisille rahallisten tukipalveluiden sijaan annettaisiin suoraan rahaa, ilman ehtoja. Tällöin ihmiset pystyisivät käyttämään rahan siihen mihin hänellä on oikeasti tarve sens ijaan että jokin organisaatio tai vastaava päättää sen hänen puolestaan. Yleinen ajatus on että tämä lisäisi tupakan ja alkoholin käyttöä, maailmanpankin suurtutkimuksen mukaan 82% tutkituista tapauksista Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa alkoholin ja tupakan kulutus nimenomaan laski.

Voiko köyhyys oikeasti siis johtua siitä ettei ihmisillä ole tarpeeksi rahaa. Kirjassa puhuttiin moinsta testeistä, joissa rahaa annettiin ihmisille. Mieleeni jäi erityisesti esimerkki Liberiasta jossa $200 kaikkein vähiten luotettaville köyhille, alkoholisteille, pienrikollisille ja huumeriippuvaisille. Myöhemmin selvisi että rahat oli käytetty ruokaan, terveyden huoltoon ja muihin asioihin mitä he kokivat tarvitsevansa.

Jos mulle annettaisiin $200 nytten, en säästäisi sitä. Lähtisin varmaankin reissuun. Onko tässä siis kyseessä väärinymmärrys? Minulle on ainakin opetettu köyhyyden olevan seuraus omista valinnoistaan ja jo nuoruudessa olen omannut käsityksen siitä, että köyhyydestä pois pääseminen on valinta. Kuitenkaan kyse ei ole laiskuudesta, vaan siitä että heillä ei ole varaa päästä pois tilanteesta johon he ovat päätyneet. Taas kun miettii itseä, huomaan että pystyisin käyttämään tämän rahan mihin vain tahdon, sillä oma selviytymiseni ei ole siitä kiinni. Miten sä toimisit jos saisit käyttöön $200 ilman ehtoja, miten toimisit?

If you are not guaranteed surviving today, then planning for tomorrow is irrelevant. – unknown

2. Mooseksen kirja 16 https://www.bible.com/fi/bible/365/EXO.16.FB38

Kirjassa käsitellään hieman liikaa politiikkaa omaan makuun, ymmärrän kuitenkin miksi näin on. Tutkimuksien mukaan lapsiköyhyys maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin mitä maksaisi maksaa heidän rahaa että he pääsisivät köyhyydestä pois. Pitkällä ajalla tämä sijoitus maksaisi itsensä takaisin n. 50 vuodessa. Siltikään emme näin toimi koska se ei tuota juuri tällähetkellä voittoa.

On rikkaiden etuoikeus ajatella ettei raha ole tärkeää. Tää herättää ajatuksia itessä. Oon koko elämän tottunu siihen että välillä on rahaa ja kun ei oo niin kohta on taas lisää, rahaa saa aina jostain ja se on etuoikeus sillä maailmassa on ihmisiä joilla ei ole tälläistä tilannetta. Oma asenne ja huolettomuus johtuu siitä, että olen elänyt koko elämäni ympäristössä, jossa olen nähnyt ettei kukaan kuole nälkään, uskon myös ihmisten hyvyyteen ja haluan uskoa että jos oma tilanteeni menisi liian huonoksi, saisin jostain apua ja tämä onkin suomen hyvinvointivaltion tuoma valtava etuoikeus. Tuntuu että raha merkitsee ihmisille ihan liian paljon. Olen valmis käyttämään rajatun määrän omaa aikaani rahan tekemiseen, mutta en pystyisi koskaan omistamaan elämääni rahalle. Oma näkemykseni olisi että 20h työviikko toimisi hyvin, jokaiselle työttömälle olisi työtä ja jokaiselle kenelle ei jää aikaa itselleen jäisi aikaa enemmän. Ehkä tällöin aikaa alettaisiin arvostamaan enemmän kuin rahaa. Onhan se aina mukavaa ostaa mielekkäitä asioita, mutta yhtä hyvin voi viihdyttää itseään pienellä budjetilla. Vuonna 2016 ostin laivalta korttipakan 3 eurolla ja tästä pakasta on tullut satoja ellei tuhansia tunteja viihdykettä itselle ja monille muille ihmisille. Toki erilaiset ajanvietteet voivat luoda isomman kertakustannuksen, jos haluaa soittaa vaikka pianoa niin kyllähän piano kustantaa ja tarvitsee isomman asunnon että se mahtuu sinne, tai sitten voi varata kirjastolta piano vuoroja ja se ei maksa mitään. Koen että rahan riittäämättömyys johtuu siitä että pitää omistaa asioita joita ei tarvitse. Olen itse oppinut sen, että kun on aikoja ettei ole rahaa muuhun kuin ruokaan, silloin pitää kehitellä itselle viihdykettä. Itse en ajattele että rahaa tarvitsee elämän nauttimiseen, toki nyt puhutaan sellaisesta elämästä mitä vaikka suomessa eletään. Puhutaan elämästä jossa ei tarvitse huolehtia tästä päivästä selviämisestä. Oma asemani on niin hyvä tässä maailmassa, että jos saisin ilmaista rahaa niinkuin esseen alussa mainitsin, en säästäisi sitä. Oma ajatusmaailmani toimmii niin, että kokemukset ovat arvokkaampia kuin raha ja kun oma selviytyminen on turvattua, voin laittaa kaiken siihen että pystyn nauttia elämästäni, ottaa kaikesta hetkestä kaiken irti. En näe syytä valita kärsimystä, miksi kärsisin elämässäni tehden työtä rahan takia jos se maksaa enemmän kuin mikään maailmassa, se maksaa ajan mitä ei tuu koskaan saamaan takaisin.

Kirjassa manitut kokeilut esimerkiksi antaa vain rahaa ihmisille ja katsoa mitä tapahtuu on mielesätni paras tapa oppia. Kokeilla ja katsoa jälkeenpäin mitä siitä jäi käteen vaikka se alkuun kuulostaakin ihan hullulta.

2 ☹

Tässä on mun viimeinen essee akatemian aikana niin haluan tuoda tärkeitä ajatuksia ilmoille:

Onko tiimiakatemiasta tulossa tylsä, tasapaksu koulu. Kun tultiin taloon niin kuultiin vanhoilta tiimiyrittyäjiltä paljon tarinoita, legendoja siitä millaiseen paikkaan ollaan saavuttu. Kaikki perustui kaavoihin, jotka ei käynyt ensisilmäyksellä ollenkaan järkeen. Epävarmuus ihmisten tietämyksestä lähes kaikkia asioita kohtaan tuntui kaaokselta ja kuulinkin kaaoksen läpinavigoinnin olevan suurin opettaja tiimiakatemian aikana. Epävarmuus kaikesta oli alkuun hämmentävää, mutta pian alkoi käymään järkeen. Ymmärsin että mun pitää ihan oikeasti alkaa itse tekemään valintoja ja elää niiden mukaan, ainoa tapa oli tehdä jotain ja katsoa mihin se vie. Ekoista projekteista lähtien tuli opeteltua ottamaan askel tuntemattomaan, kuulin vaan kaikkialta kannustavaa neuvoa ”kokeile, sillä se selviää” ”miten sä haluaisit sen tehdä” ”siitä tulee sellaista millaiseksi sä sen teet” ja monia muita hyviä neuvoja. Tunne vapaudesta tehdä, toimia seikkailijana vielä sillähetkellä tuntemattomalla polulla nosti joka aamu innoissaan ylös kohtaamaan päivän uudet haasteet, kunnes enään asiat ei olleetkaan näin. Sen sijaan että kannustettiin kokeilemaan itse, oppimaan tekemisen kautta, hypäämään syväänpäätyyn ja kokemaan asioita ilman ohjeita tekemiseen olikin muuttunut siihen, että kaikesta pitää kysyä lupa, lypsylehmien ja isompien kokeilujen tekemistä koitetaan rajoittaa mutta silti pitäisi tehdä kunnon bisnestä kunhan se on tiettyjen raamien sisällä. Mihin on kadonnut tiimiakatemian sanonta, syntyykö tiimiakatemialta enää rohkeita/rohkeasti tiimiyrittäjiä. Voiko toimia edes rohkeana tiimiyrittäjänä jos rohkeuteen ei kannusteta, tai kannustetaan mutta erilailla. Ennen motto oli synnyttää rohkeita/rohkeasti tiimiyrittäjiä, nykyään tavoitteena on tehdä muutama rohkea kokeilu. Sen sijaan että koitetaan tehdä kaikesta tekemisestä suurta ja rohkeaa, koitetaan tekeminen pitää tietynlaisena ja tehdä muutamia rohkeita kokeiluja siinä samalla. Tiimiakatemialla vallitsee mun ja monen muun henkilön mielestä todella painostava ja tuloskeskeinen ilmapiiri ja se on alkanut vaikuttaa monen ihmisen tekemiseen negatiivisella tavalla, johtuuko se tilojen vaihdoksesta, valmentajista, meistä tiimiyrittäjistä, JAMK välien parantamisesta, koronasta… en tiedä mutta sen tiedän, ettei tiimiyrittäjien keskuudessa olla nykytilanteeseen kovin tyytyväisiä. Tiimiakatemiaa mainostettiin ainakin itselle paikkana, jossa pääset yrittämään turvaverkko takanasi, kohdata haasteet tiimi tukenasi, kehittämään yrittäjyystaitoja ”yrittäjyyden huippuyksikössä”. Näin tämän, uskoin sen olevan alussa totta, ihan todenteolla, enää asia ei tunnu siltä. LÄN koulutusohjelman jälkeen tuli suorastaan sanottuna pahamieli palata koulunpenkille. Akatemia tuntuu koulunpenkiltä sen jälkeen kun pääsi elämään hetkeksi vanhojamuistoja lävitse. Kohti tuntematonta, pääsi luomaan ja luomaan tarkoituksia toimintamallinnoksille. LÄN aikana pääsi pohtimaan omalla päällä, ryhmän kesken tyhjästä kuinka tehdä asia, kuinka sen saa toteutettua ja ainoana sääntönä oli aikataulussa pysyminen. Mitä kaikkea länillä saatiinkaan puristettua meidän mielistämme. LÄN päätyttyä on koulu tuntunut koululta, kun puhuu nuorempien opiskelijoiden kanssa rakettimallista tai mistä vaan vastaavanlaisesta mallista joita itselle opetettiin kouluun tultua, ei asiasta pysty keskustelemaan koska näitä asioita ei ymmärretä, niistä ei tiedetä tarpeeksi. Kun kertoo asioita ajalta, jolloin piippukadulla puuhasteltiin on monesti ihmiset ajatellut että huijaa, koska he eivät vaan ymmärrä että asiat ovat olleet toisin. Muutos on aina hankalaa ja siihen sopeutuminen ei aina ole helppoa, on kuitenkin tärkeä miettiä mitä varten muutosta tehdään. Ajaako muutokset kenen etua? Uudet tiimiyrittäjät ovat tietämättömiä vanhasta, niin asiat tuntuvat heille normaaleilta ja se tuntuukin tosi pelottavalta ajatukselta. Onko meidän vuosikurssi viimeinen vuosikurssi joka on nähnyt vanhan, jääkö siitä mitään jäljelle kun me lähdetään, pitääkö sitä kukaan enää hengissä. Oman näkemyksen mukaan se olisi valmentajien tehtävä, mutta kysymys taitaakin olla että onko se osana valmentajien visiota tiimiakatemian tulevaisuudesta. Mikä on pitkänmatkan tavoite akatemialle, pystytäänkö me näkemään miltä akatemia näyttää 30 vuoden päästä? Jos näin on, olemme epäonnistuneet, ainakin muistelen näiden sanojen löytyneen jostain Letimin kaavioista tai vastaavista.  ”Alussa valmentaminen perustui enemmän luovuudelle ja intuitiolle, mutta vuosien mittaa se on muuttunut päämäärätietoisemmaksi ja tavoitteelliseksi.” Letim

Mikä on tavoite tiimiakatemialla valmentajien näkökulmasta, en oikeasti osaa sanoa. Millaisiksi meidän halutaan kasvavan. Onko vielä tavoitteena luoda rohkeita tiimiyrittäjiä?

“Valmentajan filosofiaan kuuluu ennemminkin taustalla oleminen, sillä “mitä enemmän neuvoo, sitä enemmän tiimi menee väärään suuntaan eikä sitoudu”. Tiimin sisällä pitää olla ristiriitoja ja tunteita, se tekee toiminnasta mielenkiintoisempaa ja kehitys nopeutuu. Tiimiläiset joutuvat ratkomaan ongelmia ja päättämään asioista yhdessä. Usein mietityttää, millä tavoin vastuu valmentajan ja tiimin välillä tulisi jakaa: kenen tehtävänä on vaatia tuloksia ja toimintaan jämäkkyyttä? Kurinalaisuus ei voi tulla valmentajalta.” – Letim

Meidän tiimissä huomaa isosti kuinka paljon valmentajaan tukeudutaan. Sen huomaa kommunikoinnista ja eleistä keskustellessa, kun on vaikka pienimuotoinen konflikti, osa tiimiläisistä koittaa selkeästi puhua valmentajalle ja vakuuttaa hänet tiimin sijaan. Asioita ei halutakohdata itse, vaan halutaan auktoriteettinen näkemys ja siihen vedotaan myöhemmin. Tiimiakatemialla kuulee paljon käytettävän sanoja ”x valmentaja sanoi niin”, tukeudutaanko ongelmanratkaisukyvyn kehittämisen ja tiimiytymisen sijaan valmentajiin nykyään. Onhan se toki helpompaa kysyä aina valmentajalta apua. Päätöksentekokin tuntuu nykyään niin hankalalta, sanotaan että saa voi toimia miten tahtoo mutta kuitenkaan ei saa kun pitää toimia tietyllä tavalla, selkeyden vuoksi esimerkkinä on se, että tiimi saa päättää käytännöt jotka toimivat parhaiten tiimille, nykyään ei voi päättää että tiimi haluaa tehdä projekteja kaukana Jkl koska sitten ei pääse treeneihin koska etänä ei saa olla. Miten yrittäjyyden huippuyksikkö toimii jos suurie ja rohkeita kokeiluja on haastava tehdä kauempana, onko kaikki liiketoiminta toteutettava Jyväskylän lähialueella. Tuntuu vaan tosi ristiriitaselta että vaaditaan muutakin kuin lypsylehmiä, mutta sitä muutakin pitää tehdä tiettyjen raamien sisällä. Itse koen tälläisen asettavan kalterit ympärille, tukehduttavan luovuuden ja mahdollisuudet tehdä jotain mitä et ole aikaisemmin pystynyt tekemään.

Tärkeintä tiimivalmentamisessa on matka, ei lopputulos. – Letim

Itse ymmärrän tämän niin, että tärkeintä on kokeilla uutta, kokea matka ja kerätä oppeja matkalta. Nykyään tuntuu ettei tälläiseen kannusteta samallatavalla. Onko matkan arvo haalistunut matkanvarrella. Ollaanko me eksyksissä vai olenko itse jäänyt kiinni entiseen.

“Tiimiakatemialla on mukava olla, tuntuu samalta kuin sammakolta, joka laitetaan lämpimään veteen.” Tiimivalmentajan tulisi kuitenkin olla monessa mukana ja tietää mitä maailmalla tapahtuu. Siksi Letim testaa aina välillä tietämystään tiimien kanssa: jos hänen esille nostamaansa asiaa ei tiedä kukaan muu, hän on aikaansa edellä. Mutta jos tiimi puhuu jostain, mistä hän ei ole kärryillä, hän tietää tulevansa perässä. Tiimiakatemialla Letim aikoo pysyä niin kauan, kun pystyy antamaan jotain lisäarvoa yhteisölle.” – Letim

Tulevaisuuteen voi kulkea useaa rettiä ja jokainen johtaa eri paikkaan. Miten hyvin me ollaan aikaamme edellä kouluna, työympäristönä.

“Meitä yhdistää luja halu vaikuttaa maailmaan sekä haastaa itsemme ja muut.” – Tiimiakatemia.fi

Itsellä on ainakin todella suuri halu vaikuttaa maailmaan ja vielä suurempi halu haastaa nykyistä, itsessä ja muissa ja sen takia haluankin viimeisessä esseessä haastaa Tiimiakatemiaa. Millaiselta haluamme meidän tulevaisuuden näyttävän. Vain aika näyttää.

”Meidän itse on oltava se muutos jota maailmalta haluamme”.

Matias Alsio

You May Also Like…

Uteliaisuuden taito

Utelijaisuuden taito kirja käsitteli erilaisia mielen malleja ja oppimisen johtavaa utelijaisuutta. Uteliaisuutta voi...

0 kommenttia

Lähetä kommentti