Tapojen voima on Pulitzer-palkitun taloustoimittajan Charles Duhiggin kirjoittama teos vuodelta 2018. Kirja pitää sisällään paljon mielenkiintoisia tutkimuksia ja niiden tuloksia, jotka saivat aivot todella miettimään omaa elämää ja omia tapoja.

Jokaisella on omat tavat tehdä asioita. Jotkin tavat ovat muodostuneet jo lapsena ja toiset tavat tulee uusien elämä vaiheiden mukana. Jokaisella on varmasti myös epämiellyttäviä tapoja joista haluaisi päästä eroon tai haluaisi lisätä omaan elämään uusia hyviä tapoja, ehkä jopa korvata vanhoja tapoja uusilla. Tapoja on hankalaa ellei jopa mahdotonta poistaa kokonaan, mutta ne voi muuttaa erilaisiksi, paremmiksi. Esimerkiksi jos on tapana aloittaa päivä puhelimen selailulla ja haluaa muuttaa sen niin, ettei heti herättyään tarttuisi puhelimeen olisi mielestäni hyvä pohtia puhelimen sijainnin muutamista. Mielestäni tähän olisi hyvä ratkaisu se, että veisi puhelimen toiseen huoneeseen niin se ei ole yöpöydällä houkutuksena heti herätyksen jälkeen. Kirjassa kerrotun tutkimuksen mukaan 40 prosenttia päivän toiminnoista perustuu tapoihin eikä päätöksiin. Mielestäni yllättävän paljon. Toisaalta onneksi noinkin paljon, olisi varmaan raskasta tehdä päätöksiä koko ajan, pienistäkin asioista.

Duhigg esittää kirjassaan tapojen kehän. Se pitää sisällään kolme osaa, ärsykkeen, rutiinin ja palkinnon. Kaikki lähtee ärsykkeestä, se saa ihmisen toimimaan tietyllä tavalla. Kun ärsykkeeseen reagoi tarpeeksi monesta samalla tavalla tulee siitä rutiini. Rutiinia seuraa palkinto. Pohdin kirjaa lukiessa paljon tätä palkinto kohtaa. Palkinto voi olla siis esimerkiksi joku herkku tai hyvänolon tunne. Miten, että mikä palkinto voisi sopia minulle? Mietin asiaa motivaation kautta. Olen ihminen joka ei motivoidu ulkoisista palkinnoista. Se, että saisin vaikka jonkun kiva uuden tavaran ei motivoi minua yhtään. Varsinkaan silloin kun tiedän, että hyvin todennäköisesti minulla on siihen tavaraan budjettia ja voisin ostaa sen joka tapauksessa. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että kun olin vielä peruskoulussa niin vanhempani käytti aika paljon ulkoisia motivaatioita, jotta tekisimme veljeni kanssa ahkerasti koulu tehtäviä. Se hohde on kadonnut siitä kun aina olen kumminkin saanut sen tavaran minkä halusin. Meni se siihen tarkoitettu tehtävä sitten hyvin tai huonosti. Ehkä jos joskus olisi käynyt niin, että en olisi saanut sitä tavaraa niin motivoituisin ulkoisista palkinnoista. Olen myös jonkin verran testannut sitä, että toimisiko ulkoinen palkinto motivaationa jos sen tavaran ostaa jo ennen kuin se tietty tehtävä on tehty. Voisiko se antaa ekstra boostia tehtävän tekemiseen. Voin kertoa, että toimii ihan yhtä huonosti. Ehkä jopa vielä huonommin. Eihän sitä viitsi edes yrittää jos se palkinto on jo saavutettu. En todella tiedä mistä tämä idea syntyi koska nyt kirjoittaessa mietin, että eihän tuossa ole mitään järkeä. Mutta onpahan tuokin tapa testattu ja todettu, että ei jatkoon. Tarvitsen siis sisäisen hyvänolon tunteen palkinnoksi kun muutan uutta ärsykettä toimivaksi rutiiniksi. 

Olen huomannut, että aika ajoin tulee tarve muuttaa useampi tapa, laittaa niin sanotusti elämä uuteen uskoon. Harvoin tämä ihmisillä toimii ja minulla ei ainakaan toimi, ei ainakaan pitkäkestoisesti. Pitää keskittyä yhteen uuteen tapaan, yhteen tapaan jonka haluaa muuttaa vanhasta uudeksi. Keksin tässä kirjoittaessa useamman tavan jonka haluaisin muuttaa paremmaksi mutta valitsin yhden, puhelimen räpläämisen. Kun herään aamulla herätyskelloon ja sammutan sen puhelimesta (ja torkutan sitä muutaman kerran) niin jatkan puhelimen räpläämistä. Arkena vähemmän mutta viikonloppuna saatan jäädä räpläämään puhelinta useammaksi tunniksi jos aikataulu sen sallii. Eihän siinä ole mitään järkeä. Varsinkin viime aikoina olen havahtunut tähän huonoon tapaan ja haluan muuttaa sen paremmaksi. Haluan muuttaa sen niin etten koske puhelimeen ainakaan seuraavaan tuntiin heräämisen jälkeen. Puolituntia olisi helpompi tavoite, ehkä lähden sillä liikkeelle ja pikku hiljaa nostan sen tuntiin. Uskon, että tämä parantaisi yleistä fiilistä kehossa ja toisi enemmän rauhaa ja hyvää mieltä aamuihin. Huomaan myös räplääväni puhelinta kun katson läppäriltä tai televisiosta jotain ohjelmaa. Tämänkin haluaisin muuttaa ja välillä olenkin yrittänyt mutta tällaiselle keskittymishäiriöiselle se on hankalaa pitkäkestoisesti. Olen huomannut, että jos teen käsillä jotain muuta niin en silloin selaile puhelinta. Hyviä vaihtoehtoja tähän on ollut neulominen ja palapelin tekeminen. Varsinkin neulominen on ollut hyvä ratkaisu viime aikoina. Huomaan taas pohtivani palkinto kohtaa tapojen kehässä. Ulkoinen palkinto ei toimi niin mikä olisi hyvä palkinto siihen ettei herätessä selaisi puhelinta eikä samalla kun katsoo jotain ohjelmaa? Ehkä minun täytyy tehdä pari testiä ja kokeilla erilaisia tapoja, jotta hyvä palkinto löytyisi ja saisin muutettua tämän tavan. Kirjassa kerrotaan, että yhden tavan muuttaminen näkyy ja heijastuu myös muissa tavoissa. Esimerkiksi liikunnan lisääminen tavaksi johti terveellisempään syömiseen ja ahkerampaan työn tekemiseen. Tämä muutos perustuu tahdonvoiman kasvamiseen, kun tahdonvoima kasvaa on paljon helpompi tehdä muutoksia muissakin tavoissa eri elämän osa-alueilla.