Tavat yksilötasolla

Jokainen on varmasti joskus haaveillut pääsevänsä eroon jostain, niin sanotusti huonosta tavasta tai omaksuvansa uusia parempia tapoja. Alkuun täytyy kertoa, että tämä vaatii sen, että muuttaa heti alkajaisiksi ajattelunsa niin, ettei yritä päästä eroon jostain tavasta, sillä se ei ole mahdollista, vaan sen sijaan ajattelee, että lisää vanhaan tapaan uuden toivotun rutiinin. Tämä auttaa vanhan tottumuksen korvaamisessa uudella ja myönteisemällä tavalla. Omien tapojen muuttaminen suositellaankin kirjassa aloittamaan sillä, että ensin ymmärtää omien toimintatapojen merkityksen. Esimerkiksi, jos haluaa nukahtaa nopeasti ja herätä hyvinvoivana, tulisi huomio kiinnittää siihen mitä tekee ennen nukkumaanmenoa sekä siihen, mitä tekee automaattisesti, kun herää. Eli, jos omana tapana on esimerkiksi räplätä puhelinta ennen nukkumaanmenoa, on ensin ymmärrettävä, että kyseinen tapa valvottaa ja huonontaa unenlaatua ja siitä on päästävä eroon, jos haluaa nukahtaa nopeasti ja nukkua hyvin. 

Jotta omia tapojaan voi ihan käytännössä lähteä muuttamaan, on omien toimintatapojen merkityksen ymmärtämisen jälkeen tutustuttava tapojen kehään. Tapojen kehä pitää sisällään kolme osaa, jotka ovat ärsyke, rutiini ja palkinto. Eli ensin on oltava jokin ärsyke, joka saa toimimaan tietyllä tavalla, jolloin tästä tavasta muodostuu ruutini, jota seuraa palkinto. 

Itse haluaisin lisätä liikuntaa arkeeni. Tämä lienee tapa, jonka moni muukin haluaisi saada osaksi arkeaan, sillä kirjasta löytyy hyvin spesifit neuvot siihen mitkä ovat liikunnasta tavaksi saamisen ärsyke ja palkinto. Tietenkään kaikille ei toimi sama ärsyke, mutta liikuntaa omaan arkeen lisättäessä neuvotaan, että ärsyke kannattaa pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Tällaisia ärsykkeitä voivat olla esimerkiksi, että laittaa treenivaatteet jo valmiiksi esille tai, että pukee treenivaatteet päälle heti herättyään. Palkinnon taas puolestaan tulisi olla hyvin selkeä, kuten ylimääräinen herkku liikuntasuorituksen jälkeen tai monia uudestaan liikkumaan motivoiva, endorfiinin aikaansaama hyvänolontunne. Mutta tavaksi jokin asia muodostuu vasta kun aivot alkavat odottaa palkintoa eli tässä tapauksessa esimerkiksi tuota hyvänolontunnetta. Ja kun tiedostaa, että liikunta saa aikaan tuon hyvänolontunteen, lähtee liikkumaan, koska tietää siitä seuraavan aivojen odottaman hyvänolon.

Tapojen kehää on hyödynnetty yksilöiden tapojen muuttamiseen myös mainoskampanjoissa hyvin samanlaisin tavoin kuin sitä voi omassa arjessaan hyödyntää. Eli keksitään mahdollisimman yksinkertainen ja ilmiselvä ärsyke sekä selkeästi määritelty palkinto. Hyvänä esimerkkinä tästä kirjassa oli Pepsodent, joka kertoi mainoskampanjoissaan ihmisille, että heidän hampaidensa päällä on samea kalvo, josta pääsee eroon harjaamalla hampaansa Pepsodent hammastahnalla ja siten saa kauniit hampaat. Omista projekteistani Kävelykatukirppiksen markkinoinnissa on hyödynnetty ainakin samankaltaista ajatusta, kun on markkinoitu tapahtumaa tilaisuutena päästä eroon ylimääräisistä tavaroista ja muuttaa ne rahaksi. Eli ylimääräiset tiellä pyörivät tai varastoa kuormittavat tavarat ovat ärsyke, tapahtumaamme ne myytäväksi tuominen olisi tapa ja tavaroiden myynnistä saatu raha palkinto. Mainoskampanjoissa parhaiten tämän tyyppinen ajattelu kuitenkin toimii, jos kyseessä on tuote, joka pyritään samaan päivittäiseen käyttöön. Mikäli mainoskampanjoita tulee vielä tehtyä, aioin ehdottomasti pitää tapojen kehän mielessäni, jos sitä pystyisi jotenkin hyödyntämään.

Tavat organisaatiossa

Keskeiset tavat ovat elintärkeitä organisaatioille, jos ne haluavat menestyä, sillä keskeisistä tavoista alkaa prosessi, joka ajan mittaan muuttaa kaiken. Keskeisten tapojen tärkeys piilee siinä, että niiden muuttuessa ne alkavat muuttaa, liikuttaa ja uudistaa muitakin toimintamalleja. Niinkin yksinkertainen keskeinen tapa, kuin se, että työntekijöitä pyydetään kertomaan ideoistaan ja ne otetaan oikeasti huomioon, alkaa hyvin nopeasti vaikuttamaan useisiin eri asioihin. Vaikutuksen voi huomata muun muassa työntekijöiden tyytyväisyydessä tehdä työtä, sillä he tulevat kuulluksi ja saavat työympäristöstään mahdollisimman toimivan, joka taas sujuvoittaa työntekoa, joka parhaassa tapauksessa lisää tuottavuutta. Myös tahdonvoima ja se ruokitaanko sitä oikeanlaisilla tavoilla, näyttelee tärkeää roolia siinä, kuinka työntekijät jaksavat työpaikoillaan ja työntekijöiden tyytyväisyys työhön, taas heijastuu usein suoraan asiakastyytyväisyyteen. Tahdonvoimaa ei nimittäin ole käytettävissä loputtomiin, sillä tahdonvoima on lihas, joka väsyy. Onkin tutkittu, että jos ihmiset kokevat, etteivät he saa tehdä itsenäisiä päätöksiä työpaikalla ja he vain noudattavat sääntöjä, väsyy tahdonvoimalihas nopeasti. Kun taas, jos työntekijöille on annettu vastuuta sekä mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä, ja he ovat täten päässeet kokemaan hallinnantunnetta on huomattu, että työtehtävien hoitoon on käytetty enemmän energiaa ja keskitytty paremmin. Hyvänä esimerkkinä kirjassa oli mainittu Starbucks, jossa työntekijöitä oli pyydetty suunnittelemaan uudet espressokoneet, annettu heidän päättää kuinka asiakkaita tervehditään sekä mihin kassakoneet ja tuotteet sijoitetaan. Näillä toimenpiteillä oli saatu vähennettyä työntekijöiden vaihtuvuutta ja kasvatettu asiakastyytyväisyyttä. Eli voisi ainakin päätellä, että työntekijöiden mielekkyys työtä kohtaan oli kasvanut. Useammassa kahvilassa itse työskennelleenä koen, että yllä mainitut asiat kuulostavat varmasti monen mielestä pieniltä jutuilta mutta, vaikuttavat paljon työn mielekkyyteen sekä saavat työntekijän tuntemaan olonsa kuunnelluksi ja arvostetuksi. Vastaavanlaisia kehitystoimenpiteitä ei ole tehty paikoissa, joissa itse olen työskennellyt, enemminkin päinvastoin. Esimerkiksi työssä tarvittavien laitteiden ja välineiden sekä myytävien tuotteiden paikat on määrittänyt joku johtoasemassa oleva henkilö, joka ei itse edes työskentele pisteessä. Ja jos työntekijät ovat muuttaneet näiden paikkoja, siten että ne toimisivat paremmin käytännössä, on siitä tullut vain sanomista. Tällainen toiminta ei ole kenenkään kannalta kannattavaa, sillä tietenkin pisteellä päivittäin työskentelevä henkilö tietää käytännön ja työskentelyn sujuvoittamisen kannalta paremmin mihin mikäkin asia kannattaisi sijoittaa. Näissä paikoissa tekemisen saaminen tuottavammaksi onkin jäänyt usein haaveeksi.

Yhteisöjen tavat

Sen jälkeen, kun itse viitisen vuotta sitten kiinnostuin eläinten oikeuksista ja sitä myötä aloin muuttamaan tottumuksiani siihen suuntaan, että jätän lihan pois ruokavaliostani, olen miettinyt kuinka suuret massat saisi ymmärtämään eläinten ahdingon ja muuttamaan myös omia tapojaan siihen suuntaan, että esimerkiksi tehotuotannosta pystyttäisiin joskus luopumaan kokonaan. Kirjassa kerrottiin esimerkkejä, joissa yhteisöjen tapoja on saatu muutettua siten, että on osattu hyödyntää kriisit mahdollisuutena tapojen uudistamiseen. Valitettavasti joudun toteamaan, että kriisi taitaa olla ainut mahdollisuus millä eläintuotanto voi kokonaisuudessaan muuttua parempaan suuntaan. Loistavana esimerkkinä tästä on Suomen turkistarhaus. Turkistarhaus ei ole vuosikausiin ollut ihmisen selviämisen kannalta välttämätöntä tai millään tavalla perustelua toimintaa, mutta silti sitä on saanut harjoittaa ja aiheuttaa eläimille suunnatonta kärsimystä. Turkistarhausta on yritetty kansalaisaloitteiden voimin saada lopetettua useaankin otteeseen siinä onnistumatta. Suomessa Turkistarhauksen lopettaminen on nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa oikeasti lähellä, ja syynä tähän on kriisi. Tarhat ovat kriisin partaalla niillä vallitsevan pandemiariskin vuoksi, joka on aiheutunut tarhojen verkkoihin kiinni jääneistä ja kuolleista linnuista. Näistä linnuista lintuinfluenssa on tarttunut turkiseläimiin, joita oli määrätty järkyttävä 120 000 yksilöä tapettavaksi tartuntojen vuoksi. Vaarassa ovat tietenkin myös tarhoilla työskentelevät ihmiset, jotka voivat saada itse tartunnan ja siten levittää sitä muille ihmisille, tai he voivat tartuttaa ihmisten influenssavirusta eläimiin ja siten edesauttaa vaarallisten muunnosten syntymistä. Mielenkiintoista nähdä vaikuttaako maapalolla käsillä oleva kriisi nimeltään ilmastonmuutos eläintuotantoon. Samalla on todella surullista, että vaaditaan näin äärimmäinen ilmiö, kuin ilmastonmuutos, joka huutaa ihmisille, että maapallo ei kestä sitä mitä te teette toisille eläville olennoille, ennen kuin mitään muutosta tapahtuu ja tapahtuuko siltikään? 

Jos asiaa taas lähestyisi ensin pienempien massojen päivittäisten ruokailutottumusten muuttamisena, niin kirjassa olevien tutkimustietojen mukaan ihmisten ruokavalio saadaan muutettua vain, jos vieraasta tehdään tuttua. Tästä oli siis tehty tutkimus, jossa sotilaat saatiin syömään kaalia, kun se pilkottiin ja sitä keitettiin niin kauan, että se näytti samankaltaiselta vihannekselta kuin muut vihannekset, joita sotilaat olivat jo tottuneet syömään. Mieleeni tulee heti ovatko erilaisten kasvisproteiinien kehittelijät jo tietoisia tästä, sillä esimerkiksi ainakin tumma soijarouhe ja härkis on tehty muistuttamaan ulkonäöllisesti paistettua jauhelihaa ja niitä usein markkinoidaan sanoilla ”käytä ruoanlaitossa jauhelihan tapaan.” Asiaa mietittyäni tutkimustuloksessa varmasti on perää, sillä olen monesti huomannut, että ihmisillä on ennakkoluuloja kasvisruokaa kohtaan tai yleisesti mitä tahansa uutta kohtaan, mutta todellisuudessa, jos esimerkiksi bolognese kastikkeen tekee muuten samoin mutta vaihtaa jauhelihan tilalle soijaraouheen, eikä mainitse siitä sitä syöville, harva huomaa eroa. 

Kirja herätti tarkastelemaan omia tapoja ja niiden vaikutusta arkeen. Pohdin myös oikeasti, kuinka voin muuttaa rutiinejani saavuttaakseni haluamiani muutoksia arjessani. Yhteisöllisiin tapoihin vaikuttamisen keinot jäivät vielä pohdituttamaan ja pyörittelen varmasti mielessäni, voisinko hyödyntää niitä jotenkin konkreettisesti eläintenaseman parantamiseen.