Tänään olen elossa – Vielä en suostu kuolemaan

Kirjoittaja: Petteri Suomalainen

9 joulukuun, 2021

Lähdeteos: Tänään olen elossa

Lähdeteoksen kirjoittaja: Oskari Saari

Teoriapisteet: 2

Kaikki alkoi aurinkoisena kesäpäivänä heinäkuussa vuonna 2019 kuvankauniin Hoikankankaan varuskunnassa. Tarkemmin sanoen 1. Jääkärikomppanian 4. joukkueen 4. ryhmän tuvan ovella. Kovin paljoa en kyseisestä päivästä muista, mutta silti sen tapahtumat ovat seuranneet minua tähän päivään asti ja varmasti vielä jatkavat kummitteluaan myös tulevaisuudessa. Sinä päivänä tapahtui jotain, mitä en olisi ikinä kuvitellut tapahtuvan juuri minulle, reippaalle, sosiaaliselle ja huolettomalle nuorelle miehenalulle. Paniikkikohtaus. Paniikkikohtaus, joka vei jalat alta ja sammutti valot oikein kunnolla. Sen seurauksena sairaalassa vietetyt päivät olivat pitkiä ja raastavia. Sydänfilmistä, verikokeista ja virtsanäytteistä ei löytynyt onneksi mitään. Joskus ehkä toivon, että niistä olisi löydetty jokin syy tapahtuneelle. Jokin selkeä tekijä, joka olisi voitu hoitaa heti alta pois, mutta ei. Tapahtuneen jälkeen kohtauksia alkoi tulemaan kuin sieniä sateella ja syytä ei löydetty armeijassa. Oli siis lähdettävä selvittämään syitä kotiin. Kotiin, vaikka muut kaverini jäivät suorittamaan asepalvelusta ilman ongelmia.

Olen käsitellyt Aki Hintsaa ja hänen elämäänsä aikaisemmissa kirjoituksissani. Lyhyesti Aki Hintsa oli ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon keskittyvä lääkäri ja valmentaja, joka toimi ison osan urastaan McLarenin Formula 1-tiimin lääkärinä ja valmentajana. Hintsa pyrki parantamaan asiakkaidensa elämänlaatua kokonaisvaltaisesti, eikä puuttunut vain kipeään selkään tai huonoihin yöuniin. Hän ei kuitenkaan elänyt itse, miten opetti muita elämään. Työt veivät hänen kaiken aikansa ja kotona perheen kanssa vietetty aika jäi todella vähäiseksi. Ajatusmalli oli, että ”sitten kun” työt on tehty tai ura loppuu, on aikaa olla perheen ja läheisten kanssa ja huolehtia omasta elämästä. Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 2015. Haimasyöpä muutti Hintsan elämän. Yhtäkkiä ei ollutkaan aikaa miettiä, että ”sitten kun” missio on suoritettu.

Syöpä herätti Hintsan viemään missiotaan eteenpäin juuri nyt. Enää ei ollut aikaa odottaa, koska aikaa ei ollut. Hänen oli luovuttava ajatuksestaan ”sitten kun”. Hän alkoi elää elämää tänään, vaikka helppoa se ei päiväkirjan mukaan ollut. Kirjan nimi kuitenkin kertoo jotain asenteen muuttumisesta. Tänään olen elossa. Kirjassa puhutaan paljon kemoterapiasta eli syöpähoidoista. Kun kehon laitetaan sellainen määrä myrkkyä, niin olo on huomattavasti sen mukainen. Hoitojaksojen aikana Hintsa oli todella ahdistunut ja väsynyt. Niiden aikojen läpi Hintsaa auttoivat oma perhe ja usko Jumalaan. Hoitojaksojen välissä Hintsa kykeni tekemään vähän töitäkin ja se selkeästi virkisti hänen mieltään, kun missio eteni.

Oma tilanteeni ei ole lähellekään yhtä vakava kuin Hintsalla. Minulle tapahtuneet asiat kuitenkin aika ajoin herättelevät juuri siihen ajatukseen, että tänään olen elossa. Miten voisin tänään olla paras versio itsestäni? Paniikkikohtaukset eivät ole vaarallisia, mutta ensimmäisen kerran luulin, että minun aikani on tullut siirtyä ajasta ikuisuuteen. Onnekseni elämä on jatkunut sen jälkeenkin ja ajatusmaailmani on laajentunut ja kehittynyt huomattavasti. Hyvät ja huonot päivät varmasti kuuluvat jokaisen ihmisen elämään, siitä olen varma, mutta omassa tilanteessani aallot ovat ajoittain niin korkeita ja teräviä, että välillä kammottaa itseäkin. Kirja rohkaisee tekemään töitä sen eteen, että myös huonoina päivinä voisi muistaa kyseisen kirjan otsikon ja yrittää toimia sen mukaisesti. Huomenna en ehkä olekaan Akatemialla treeneissä, kavereideni kanssa illanvietossa tai oman perheeni luona. Sanonta, ”Elä kuin viimeistä päivää” ei mielestäni kuitenkaan ole kauhean terve ajattelutapa, koska jos eläisin tänään kuin viimeistä päivää niin mitä tekisin, kun huominen koittaa ja herään omasta sängystä. On siinä jotain ituakin. Saattaa kuulostaa erittäin synkältä ajattelulta, mutta omat ajatukseni kirjan lukemisen jälkeen ovat selkeytyneet. Pyrin elämään joka päivä niin, että voin sitten jonakin päivänä kaukana tulevaisuudessa lähteä onnellisena ja tyytyväisenä.

Elämä ei kuitenkaan ole vain hyviä ja huonoja päiviä. Väliin mahtuu todella paljon todella tasaista arkea. Huonoista päivistä olen tähän asti selvinnyt, jollain tekemisellä, joka vie aivot muihin maailmoihin tai jossa aivot ja tunteet voivat jättää kokonaan narikkaan. Tekemisiä minulle on kavereiden kanssa ajan vietto, hikiurheilu tai ihan vaan mukaansa tempaava äänikirja tai keskustelu jonkun kanssa. Hyvinä päivinä koen, että olen toimelias ja aikaansaava. Samaan päivään voi hyvinkin mahtua kahdeksan tuntia töitä/koulua, salitreeni, ruoanlaitto ja illalla vielä vaikka esseen kirjoitus tai elokuvan katselu. Illalla saa palkintona mennä tyytyväisenä nukkumaan. Tavoitteeni kuitenkin olisi vähentää huonojen päivien määrää ja huonontaa niiden laatua. Kun sattuu oikein laadukas huono päivä, niin silloin ei paljon padelin pelaaminen auta. Vähemmän laadukkaan huonon päivän pystyy kuitenkin vielä muuttamaan ihan kohtalaiseksi päiväksi edellä mainittujen keinojen avulla. En yleensä stressaa asioista esimerkkinä Tiimiakatemian teoriapisteet, mutta sitten kun stressi iskee niin paniikkioireet nostavat taas päätään ja ahdistus valtaa mielen. Myös huonot ihmissuhteet saavat aikaan vahvoja reaktioita. Olenkin joutunut karsimaan joitakin itselleni myrkyllisiä ihmissuhteita pois elämästäni.

Miten saan tasapaksusta arjesta toimeliasta ja aikaansaavaa? Olen huomannut, että Tiimiakatemialle paikan päälle saapuminen saa minussa yleensä aikaan tervettä ryhmäpainetta, jonka avulla saan itse paljon enemmän aikaiseksi. Olen syönyt myös lääkkeitä siihen, että keho ei olisi ylirasitustilassa koko aikaa, mutta ne tekevät minusta flegmaattisen, joten olen luopunut niistä. Ajan mittaan olen siis löytänyt muitakin keinoja mielialavaihteluihin kuin lääkepurkin.

Summa summarum. Kirjasta on vaikea löytää samankaltaista teoriaoppia verrattuna Hintsan ensimmäiseen kirjaan, The Core. Se sai kuitenkin minut ajattelemaan laajemmin omaa elämääni. Löytämään keinoja paniikkiin ja ahdistukseen, mutta myös tehokkuuden ja hyvien hetkien korostamiseen. Jokainen päivä on elettävä ja saan itse vaikuttaa siihen, millaisia päiviä haluan ja kykenen elämään. Uskon, että myös itse löydän samankaltaisen intohimon kuin Hintsa, mutta pyrin suoriutumaan siitä ilman, että tarvitsisi katua jälkikäteen.

Kovin paljoa en kyseisestä päivästä muista, mutta silti sen tapahtumat ovat seuranneet minua tähän päivään asti ja varmasti vielä jatkavat kummitteluaan myös tulevaisuudessa. Sinä päivänä tapahtui jotain, mitä en olisi ikinä kuvitellut tapahtuvan juuri minulle, reippaalle, sosiaaliselle ja huolettomalle nuorelle miehenalulle. Paniikkikohtaus. Paniikkikohtaus, joka vei jalat alta ja sammutti valot oikein kunnolla. Sen seurauksena sairaalassa vietetyt päivät olivat pitkiä ja raastavia. Sydänfilmistä, verikokeista ja virtsanäytteistä ei löytynyt onneksi mitään. Joskus ehkä toivon, että niistä olisi löydetty jokin syy tapahtuneelle. Jokin selkeä tekijä, joka olisi voitu hoitaa heti alta pois, mutta ei. Tapahtuneen jälkeen kohtauksia alkoi tulemaan kuin sieniä sateella ja syytä ei löydetty armeijassa. Oli siis lähdettävä selvittämään syitä kotiin. Kotiin, vaikka muut kaverini jäivät suorittamaan asepalvelusta ilman ongelmia.

Olen käsitellyt Aki Hintsaa ja hänen elämäänsä aikaisemmissa kirjoituksissani. Lyhyesti Aki Hintsa oli ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon keskittyvä lääkäri ja valmentaja, joka toimi ison osan urastaan McLarenin Formula 1-tiimin lääkärinä ja valmentajana. Hintsa pyrki parantamaan asiakkaidensa elämänlaatua kokonaisvaltaisesti, eikä puuttunut vain kipeään selkään tai huonoihin yöuniin. Hän ei kuitenkaan elänyt itse, miten opetti muita elämään. Työt veivät hänen kaiken aikansa ja kotona perheen kanssa vietetty aika jäi todella vähäiseksi. Ajatusmalli oli, että ”sitten kun” työt on tehty tai ura loppuu, on aikaa olla perheen ja läheisten kanssa ja huolehtia omasta elämästä. Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 2015. Haimasyöpä muutti Hintsan elämän. Yhtäkkiä ei ollutkaan aikaa miettiä, että ”sitten kun” missio on suoritettu.

Syöpä herätti Hintsan viemään missiotaan eteenpäin juuri nyt. Enää ei ollut aikaa odottaa, koska aikaa ei ollut. Hänen oli luovuttava ajatuksestaan ”sitten kun”. Hän alkoi elää elämää tänään, vaikka helppoa se ei päiväkirjan mukaan ollut. Kirjan nimi kuitenkin kertoo jotain asenteen muuttumisesta. Tänään olen elossa. Kirjassa puhutaan paljon kemoterapiasta eli syöpähoidoista. Kun kehon laitetaan sellainen määrä myrkkyä, niin olo on huomattavasti sen mukainen. Hoitojaksojen aikana Hintsa oli todella ahdistunut ja väsynyt. Niiden aikojen läpi Hintsaa auttoivat oma perhe ja usko Jumalaan. Hoitojaksojen välissä Hintsa kykeni tekemään vähän töitäkin ja se selkeästi virkisti hänen mieltään, kun missio eteni.

Oma tilanteeni ei ole lähellekään yhtä vakava kuin Hintsalla. Minulle tapahtuneet asiat kuitenkin aika ajoin herättelevät juuri siihen ajatukseen, että tänään olen elossa. Miten voisin tänään olla paras versio itsestäni? Paniikkikohtaukset eivät ole vaarallisia, mutta ensimmäisen kerran luulin, että minun aikani on tullut siirtyä ajasta ikuisuuteen. Onnekseni elämä on jatkunut sen jälkeenkin ja ajatusmaailmani on laajentunut ja kehittynyt huomattavasti. Hyvät ja huonot päivät varmasti kuuluvat jokaisen ihmisen elämään, siitä olen varma, mutta omassa tilanteessani aallot ovat ajoittain niin korkeita ja teräviä, että välillä kammottaa itseäkin. Kirja rohkaisee tekemään töitä sen eteen, että myös huonoina päivinä voisi muistaa kyseisen kirjan otsikon ja yrittää toimia sen mukaisesti. Huomenna en ehkä olekaan Akatemialla treeneissä, kavereideni kanssa illanvietossa tai oman perheeni luona. Sanonta, ”Elä kuin viimeistä päivää” ei mielestäni kuitenkaan ole kauhean terve ajattelutapa, koska jos eläisin tänään kuin viimeistä päivää niin mitä tekisin, kun huominen koittaa ja herään omasta sängystä. On siinä jotain ituakin. Saattaa kuulostaa erittäin synkältä ajattelulta, mutta omat ajatukseni kirjan lukemisen jälkeen ovat selkeytyneet. Pyrin elämään joka päivä niin, että voin sitten jonakin päivänä kaukana tulevaisuudessa lähteä onnellisena ja tyytyväisenä.

Elämä ei kuitenkaan ole vain hyviä ja huonoja päiviä. Väliin mahtuu todella paljon todella tasaista arkea. Huonoista päivistä olen tähän asti selvinnyt, jollain tekemisellä, joka vie aivot muihin maailmoihin tai jossa aivot ja tunteet voivat jättää kokonaan narikkaan. Tekemisiä minulle on kavereiden kanssa ajan vietto, hikiurheilu tai ihan vaan mukaansa tempaava äänikirja tai keskustelu jonkun kanssa. Hyvinä päivinä koen, että olen toimelias ja aikaansaava. Samaan päivään voi hyvinkin mahtua kahdeksan tuntia töitä/koulua, salitreeni, ruoanlaitto ja illalla vielä vaikka esseen kirjoitus tai elokuvan katselu. Illalla saa palkintona mennä tyytyväisenä nukkumaan. Tavoitteeni kuitenkin olisi vähentää huonojen päivien määrää ja huonontaa niiden laatua. Kun sattuu oikein laadukas huono päivä, niin silloin ei paljon padelin pelaaminen auta. Vähemmän laadukkaan huonon päivän pystyy kuitenkin vielä muuttamaan ihan kohtalaiseksi päiväksi edellä mainittujen keinojen avulla. En yleensä stressaa asioista esimerkkinä Tiimiakatemian teoriapisteet, mutta sitten kun stressi iskee niin paniikkioireet nostavat taas päätään ja ahdistus valtaa mielen. Myös huonot ihmissuhteet saavat aikaan vahvoja reaktioita. Olenkin joutunut karsimaan joitakin itselleni myrkyllisiä ihmissuhteita pois elämästäni.

Miten saan tasapaksusta arjesta toimeliasta ja aikaansaavaa? Olen huomannut, että Tiimiakatemialle paikan päälle saapuminen saa minussa yleensä aikaan tervettä ryhmäpainetta, jonka avulla saan itse paljon enemmän aikaiseksi. Olen syönyt myös lääkkeitä siihen, että keho ei olisi ylirasitustilassa koko aikaa, mutta ne tekevät minusta flegmaattisen, joten olen luopunut niistä. Ajan mittaan olen siis löytänyt muitakin keinoja mielialavaihteluihin kuin lääkepurkin.

Summa summarum. Kirjasta on vaikea löytää samankaltaista teoriaoppia verrattuna Hintsan ensimmäiseen kirjaan, The Core. Se sai kuitenkin minut ajattelemaan laajemmin omaa elämääni. Löytämään keinoja paniikkiin ja ahdistukseen, mutta myös tehokkuuden ja hyvien hetkien korostamiseen. Jokainen päivä on elettävä ja saan itse vaikuttaa siihen, millaisia päiviä haluan ja kykenen elämään. Uskon, että myös itse löydän samankaltaisen intohimon kuin Hintsa, mutta pyrin suoriutumaan siitä ilman, että tarvitsisi katua jälkikäteen.

You May Also Like…

Sanojen supervoima

Kuuntelin kirjan jo kesällä, jolloin en tehnyt mitään muistiinpanoja. Kirja kuitenkin herätti silloin niin paljon...

Kaikki kuluttamisesta

“Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n tutkimuksen mukaan keskivertosuomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet...

Inspiroitunut – Petteri Kilpinen

Miten johtaa ja menestyä muuttuvassa työelämässä? ”Hyvä arkijohtajuus ei ole mystiikkaa ja taikatemppuja. Kun jokainen...

0 kommenttia

Lähetä kommentti