Olimme tiimimme kanssa viettämässä mökki viikonloppua, jossa järjestettiin kehäteoria treenit, jonka tarkoituksena oli jakaa palautetta kuluneesta sprintistä. Sain mieltäni lämmittävän palautteen, vaikka siihen mahtuikin paljon myös rakentavaa. Tiimissäni lähes jokainen huomautti minun aikataulutuksestani sekä myöhästelyistä. Tästä syystä halusin kuunnella vielä toisen kirjan aiheeseen liittyen ja sisäistää näitä oppeja käytäntöön.

En yllättynyt, kun tiimiläiseni mainitsi minun itseni johtamis taidoistani. Nimittäin olen viime aikoina unohdellut palavereita ja ollut pihalla, kuin lumiukko. Sain myös palautetta keskittymisestäni ja turhanpäiväisestä haahuilusta. Saatan olla joskus hyvin poissaoleva ja sen myötä ajautua puhumaan muista asioista. Toisinaan koen, että olen myös ylivilkas sekä rauhaton. Purkaessani palautetta aloin miettimään, miksi toisinaan olen tällainen? Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tähän kaikkeen heijastuu huonosti nukutut yöunet sekä aikataulutuksesta johtuva stressi. En kuitenkaan halua puolustella omaa luonnettani. Olen tiedostanut jo vuosia sitten, että minussa piilee diagnosoimaton ADHD.

Mielestäni osaan myös olla todella tehokas ja keskittynyt, mutta en tiedä, miten voisin löytää itsestäni useammin tälläisen. Sain ainakin Sammaliston vinkeistä apua näihin ja toivon, että voisin hyödyntää oppeja jatkossa.

Focus

Sosiaalisen median kanavat ovat yksi keskittymiseni kompastuskiviä. Olen aina tiedostanut, että puhelimella somettaminen esimerkiksi projekti palaverien aikana, vaikuttaa suuresti fokukseeni. Sammalisto kertoi, että puhelimen vilkaiseminen voi katkaista, jopa 50 minuutin syvän ja yhtäjaksoisen keskittymisen. Somettaminen ja pelkästään ilmoitukset, vaikuttavat minun tehokkaisiin työtunteihini. Jatkossa olisi siis hyvä mykistää puhelimeni ilmoitukset ja sopia itseni kanssa tälle oma aika, jolloin niitä voisi tsekkailla. Tiedän kuitenkin, että puhelimeni ei ole ainoa, jota syyttää. Nimittäin yöuneni ovat toisinaan hyvin vähäiset.

Tiimimme yhteiset treenit ovat useasti aamuisin, jolloin riittävien yöunien merkitys korostuu. Onnekseni sain kirjasta kuitenkin loistavia vinkkejä ilta rutiineihin ja nukkumiseen. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi urheiluuni. Harrastan noin viidesti viikossa, korkean sykkeen harjoittelua ja lähes aina aika sijoittuu iltaan ja jopa joskus yöhön. Aloin siis tosissani pohtimaan sitä, kuinka voisin ajoittaa harjoitteluni aikaisemmalle ajankohdalle. Kirjassa kerrottiin, kuinka tärkeää olisi lopettaa korkean sykkeen urheilu 3 tuntia ennen nukkumaan menoa. Mielestäni tälläkin voisin parantaa unen laatuani ja yöunten pituutta.

Ajanhallinta

Olen kuullut jo ensimmäisestä päivästä lähtien omasta ajanhallinnastani sekä siihen liittyvistä kysymyksistä: Miten voit suunnitella mitään ilman kalenteria? Tai miten voit muistaa mitään sovittua? Muistan vastanneeni, että en minä tarvitse mitään tuollaisia. Nyt oikeasti asiaa puidessa, voin todeta, että on mahdotonta muistaa kaikkea tai suunnitella mitään. Palautteeni jälkeen sisimmissäni syttyi valo ja halusin tehdä asialle muutoksen, joten päätin suunnitella itselleni tavan, jolla pystyisin käynnistämään ensi vuoden.

Ensimmäisenä asiana, jonka halusin viedä käytäntöön, olisi Evernote muistiinpano sovellus, jonka tarkoituksena olisi helpottaa päiväni suunnittelua. Tälläisen sovelluksen tarkoituksena olisi erityisesti tukea kalenterini käyttöä. Laatisin siis aamulla itselleni tehtävä listan ja sitten sopivan ajan tullen kävisin läpi nämä ja ajastaisin ne kalenteriin. Lisäyksien jälkeen nämä voisi poistaa listalta ja keskittyä pelkästään kalenteriin.

Kirjassa käsiteltiin kohtalaisen paljon kalenterin käyttämistä ja sitä, kuinka tälläistä hyödyntää työelämässä. Sammalisto kuitenkin kertoi, että ihmisten kalenterit sisältävät pääsääntöisesti tapaamisia ja tyhjää. Halusin juuri siksi panostaa siihen, että sinne voisi myös merkitä muutakin ja tehdä siitä vielä enemmän ajanhallintani prosessorin eikä vain paikkaa, johon merkitä missä ja milloin.

Hohkeelle

Halusin myös tuoda kirjasta ajatuksia tiimimme ajanhallintaan. Nimittäin ovatko kaikki tiimimme palaverit aina niin tärkeitä? Minusta välillä tuntuu, että monet haluaisivat panostaa projekteihin, mutta pelkäävät että jäävät paitsi asioista, jos jättäytyvät pois. Olisi siis järkevää miettiä yhdessä, mitkä palaverit oikeasti ovat sen arvoisia, että niihin kannattaisi varata aikaa ja kokoontua. Minusta osan palavereista voisi käydä vaikka pienemmällä porukalla ja sellaisten kanssa, ketä ne eritoten koskevat.

Kirjassa painotettiin sitä, kuinka viikko ja kuukausi palaverit ovat todellisia aika syöppöjä. En kuitenkaan allekirjoita tuota kaikkea, mutta olen kyllä joskus tuntenut oloni merkityksettömäksi ja ajatellut mielessäni, että voisinko vain saada tämän tiedon jotenkin muuten, kuin käyttämällä monta tuntia päivästäni tälläiseen. Voisiko esimerkiksi tiimimme miettiä, olisiko mahdollista priorisoida palavereita tai järkevämpää välillä hoitaa sähköisellä järjestelmällä tiedon välitys palaverin sijaan.

Viimeisenä tiimimme palavereihin halusin lisätä jotain, mitä ehkä muut eivät ole kokeneet. Nimittäin meillä tiimissä on useasti tapana keskustella yhdestä aihealueesta pitkiäkin aikoja yhtäjaksoisesti. Minusta se vaikuttaa koko palaveriin ja siihen, kuinka jokainen siellä pystyy keskittymään. Sammalisto mainitsi yleisesti siitä, kuinka 10 minuutin jälkeen ihmisen on vaikeaa keskittyä samaan aiheeseen. Olisiko siis mahdollista aikatauluttaa vielä paremmin aihealueet. Olemme Hohkeena mieletön tiimi, mutta useasti jäämme jumittumaan tiettyihin asioihin liian pitkäksi ajaksi, jolloin tiimimme keskittyminen heikkenee. Useasti myös tiimipalaverit venyvät yliajalle, joka vaikuttaa myös radikaalisti meihin kaikkiin.