Ihminen elää nykyaikana hyvin kiireessä, sosiaalisen median otteessa ja ajattelee helposti elämää sitten kun muodossa. Näin ollen päivät vierivät ja elää jonkinlaisessa kuplassa, josta ei välttämättä nauti tai saatikaan siinä oravanpyörässä voi hyvin. Nykyajan yrittäjyyspiireissä tai muuten työelämässä ihannoidaan kiireisiä ihmisiä ja se on mielestäni hyvin kummallista. Sillä itsensä hukuttaminen työtehtäviin vaikuttaa pitkässä juoksussa hyvin merkittävästi ihmisen hyvinvointiin.

Itselläni työtunti määrien jatkuva ylittyminen ja näin ollen kaiken muun elämän sen ulkopuolella puuttuminen tekee olonikin huonoksi. Tämänlaisen elämän eläminen ja tulevaisuudessa kaiken tekeminen voi kosahtaa hyvin isoksi painolastiksi ja seinäksi, sitten kun jonkun aika täällä pallolla tulee tai on tulemassa tiensä päähän. Mikä ajaa ihmisen tallaiseen tilanteeseen? Huomaan helposti itsekin ajattelevan asioita tulevaisuudessa tehtävän ja sivuuttavan itselleni oikeasti tärkeitä asioita melko vähäpätöistenkin asioiden taakse, kun nyt jossain hetkessä se voi tuntua isolta ja tärkeältä asialta. Tällöin huomaan selkeästi jonkun muun ulkopuolisen tekijän sanoittavan minun elämääni ja ohjaamaan siihen suuntaan mihin en oikeasti edes tahtoisi. Tällöin olisi hyvä selvittää itselleen ne prioriteetit asioiden välillä mikä painaa omassa vaakakupissa kaikista eniten.  

Vaikka huomaan monesti suunnittelevan asioita sitten, kun minulla on rahaa, aikaa, enemmän osaamista tai mitä vaan mikä estää sen tekemistä tai toteuttamista tässä hetkessä olen kuitenkin hyvin hetkessä eläjä ja pidän siitä, että on aikaa soveltaa suunnitelmia. Tämä on minusta tärkeä taito tai hyvä elämän tyyli tehdä asioita tässä ja nyt, sillä ei voi tietää milloin se oma aika, vaikka loppuukin tai oman läheisen. Hetkessä elämisessäkin on omat haasteet, mutta silloin tulee ainakin itselläni tehtyä asioita ja vietettyä aikaa läheisten kanssa. Suurin haaste on nykyaikana itselläni hetkessä eläessä, että unohdan hetken innostuksessa jo ennalta sovittuja asioita tai etten jätä taas aikaa juurikaan jollekin muulle asialle. Näiden hallitsemisessa onkin minulla hyvä opetella hallitsemaan omia aikatauluja kokoajan paremmin.  

Kirjassa uppouduttiin hyvin syvälle juuri tätä, kun on elänyt oman elämänsä oravanpyörässä ja aikonut toteuttaa asioita sitten, kun aikaa on. Juuri tallaista elämää lääkäri Aki Hintsa oli elänyt siihen saakka, kunnes elämä oli pysähtynyt lääkärin vastaanotolla haimasyöpä diagnoosiin. Kirja oli hyvin raju, koskettava ja kaunistelematon siitä miltä tuntuu tietää kuolevansa niin, ettei tiedä tuleeko huomista päivää enää. Tällöin väkisin kellä tahansa elämä, muuttuu hetkessä olemiseen ja elämiseen. Nämä hetket ajavat myös miettimään onko elänyt elämää niin kuin olisi pitänyt ja jättänyt vaikka kaiken kivan tulevaan ja nyt tulevaisuus viedään pois.  

Kuoleman hyväksyminen ja sen ymmärtäminen itselle tai läheisille on hyvä pitää mielessä edes joskus ja pohtia, sitä että onko elänyt elämää niin kuin olisi halunnut, jos saisikin tietää ajan olevan lopussa. Läheisten suhteen kirja pisti minut miettimään olenko antanut heille tarpeeksi?  Tai olenko saanut heiltä tarpeeksi aikaa? Vai olenko vaikka laittanut kotona pleikkarin pelaamisen perheen edelle. Täällä oleminen läsnä itselle, perheelle ja muille on kuitenkin niin tärkeää, että se tulisi varmasti omalla kohdalla mieleen olenko antanut aikaa näille omaa sydäntä lähellä olevia asioita tarpeeksi. 

Hallitsenko omaa elämääni nyt? En ole täysin varma tätä itseltäni kysyessä. Koen sen ainakin parantuneen muutaman vuoden takaa ja koen olevani onnellinen ja teen paljon asioita mistä tykkään. Oman elämäni hallinta kykyjä haluankin kehittää, sillä oma luonteeni on spontaani ja innostuja, joten joitain ei ehkä parhaimpia elämän tapoja on hetkittäin vaikea vastustaa. 

Kuitenkin näen asian, ettei elämänhallintani ole täysin hyppysissä itselläni. Säveltäjiä ja sanottajia löytyy aina hetkittäin mihin ei ikinä voi varautua tai mitkä nyt ovat vaan väistämättömiä. Niiden kanssa on elettävä ja pyrittävä omaan parhaaseen sillä enempään on turha pyrkiä.