Otin tämän kirjan luettavaksi useamman muun tiimiyrittäjän suosituksen vuoksi. En osannut odottaa kirjalta yhtään mitään, sillä kukaan kirjaehdotuksen antaneista eivät sen kummemmin sitä perustelleet. Kuitenkin kirja osoittautui minulle hyvin nopeasti pohjautuvan pitkälti ihmisten ja luonnon yhteyteen toisiinsa.  

Minusta kyseisen kirjan tulisi jokaisen meidän lukea. Sillä se avaa laajasti erilaisia vaikutuksia luonnosta meidän tulevaisuuteen.  Suosittelisin kirjaa erityisesti heille, jotka syövät lihaa. Kirja herätti minua itseäni miettimään omia toimintatapoja ja kulutustottumuksia. En olisi osannutkaan kuvitella kaikesta maailmassa valmistetusta ruoasta noin 30 % menevän roskiin. Tämä on uskomaton määrä, jos sen suhteuttaa lihaan. Käytännössähän se tarkoittaisi, että iso osa teurastetuista eläimistä menee hukkaan ja eläin on tapettu ruoaksi ilman, että se kenenkään lautasta näkisikään.  

Suomessa on jonkin verran parempi tilanne muihin maihin verrattuna. Tilanne on parempi niin lihan hävikkimäärässä ja sen tuotantomenetelmissä. Kuitenkin suomenkin lihan tuotannossa on omia seikkoja. Nämä asiat saivat itseni ajattelemaan, miten hankkisin oman lihani eettisemmin ja paremmin. Tähän omina ratkaisuina olisi suosia lähitiloja, kalastusta ja metsästystä.  Suomessa lähitiloja on onneksemme vielä paljon. Esimerkiksi Jyväskylän lähikunnissa on useampia lihan tuottajia, joilta pystyy suoraan paikanpäältä käydä ostamassa. Heillä on myös käytössä erilaisia toimituslistoja mihin sähköpostilla voi liittyä ja saa aina tiedon, milloin on mitäkin lihaa mahdollista ostaa. Suosittelen itse muidenkin suosivan hankkimaan lihansa näin. 

Miten minä omilla valinnoilla ja viitseliäisettömyydelläni ylikulutan luonnon varoja. Suomessa ylikulutukseen suhtautuminen on ollut itsellekin hieman hälläväliä. Tämä ajatus pohjautuu siitä, että olemme hyvin pieni tekijä maailman mittakaavassa. Mutta se ei taidakaan kuitenkaan niin mennä, jos päästöt jaetaan jokaista ihmistä kohden. Miten minä voisin toimia paremmin? Mitkä ovat omat kehityskohteet omassa toiminnassa? Olen melko ja laiska kierrättäjä ja joskus ruokaa menee pilalle ja näin ollen ne päätyvät hävikkiin. Näiden kohdalla minun tulisi parantaa. En osaa kuitenkaan eritellä syytä sen kummemmin mikä ajaa minut toimimaan näin. Suurimpana tekijänä näkisin minun oman laiskuuteni, joka aiheuttaa kierrättämisessä kaiken menevän, vaikka samaan osoitteeseen ja ajatuksen ettei tällä määrällä nyt ole merkitystä. Mutta, jos kaikki maailman ihmiset ajattelisivat näin, olisimme melkoisen nopeasti kusessa. Sen asian ymmärtäminen ja itsellä käytäntöön vienti olisi omalla kohdalla merkittävä teko omassa hiilijalanjäljessä.  

Miksi omien toimien muuttaminen on niin hankalaa? Omien toimien muuttaminen on hyvin haastavaa, jos tahto muuttua ei ole aivan täysin itsestään lähtöisin. Jos kuvittelee muuttavan itseään, koska jossain näin kerrottiin olevan pakko meidän tehdä. Tällöin voi ihminen sinnitellä muutoksen kanssa hetken. Tämän lopputuloksena muutos tuskin tulee olemaan pysyvä ja ajautuu takaisin vanhoihin tapoihin toimia. Muutoksia on myös hyvin haastavaa tehdä useita kerrallaan, sillä näin ollen uusien useamman muutoksen pysyväksi juurruttaminen rikkoo normia niin paljon, että niiden kanssa sinnittely on vielä lyhyempi aika, kuin yhden asian muuttaminen. Huomaankin itse ajattelevan muutosta paljon omassa päässä. Näin ollen asia, jota haluaisin itsessäni muuttaa voi muovautua ajatustyön avulla helpommaksi kehittää itsessään. Näin ollen ajatus juurtuu päähän ennen kuin vain pyrkii tekemään muutoksen. 

Mikä haastaa ihmisen kehittymistä paremmaksi? Kun ihminen huomaa tekojensa ja ajatusten olevan keskenään ristiriidassa pyrkii ihminen kummallisesti muuttamaan ajatusmallia ja uskomuksiaan lähemmäksi tekojaan. Näin ollen keksimme myös mitä mainiompia selityksiä miksi ei ole edes tarpeellista muuttaa toimiaan. Myös uuden tiedon löytäminen omalle ajatukselle tai uskomukselle voi ajaa todellisuuden kuvasta ihmistä kauemmaksi tosiasioista. Tämän huomaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen näkökulmissa. Itsekin suhtauduin muutama vuosi takaperin ilmastonmuutokseen hyvin pikkusieluisesti. En jaksanut miettiä asiaa ja koin sen turhauttavaksi. Luultavasti tiedostin sen olevan täysin validi ongelma, mutten tiennyt yhtään, miten voisin itse siihen vaikuttaa konkreettisesti, jolloin siitä olisi mitään hyötyä.  

Tulevaisuuteni ja tulevan sukupolven tulevaisuus on uhattuna tämän kriisin vuoksi. Vanhemmat sukupolvet suhtautuvat luultavasti juuri oman kehittämän ajatuksen vuoksi ilmastonmuutokseen hyvinkin piittaamattomasti, sillä ei heidän elinaikanaan välttämättä vielä mitään hätää ole. Suurin huoli on juuri nuorilla, kun heidän elämästään on kyse ja onko tilanne miten huono meidän sukupolvemme jälkikasvulla? Minä en tiedä mitä tulisi kenenkin tehdä asian eteen, mutta kokisin jokaisen velvollisuudeksi ainakin oppia ymmärtämään todellinen tilanne ja pohtia omia tekojaan sen jälkeen. Näin ollen voitaisiin päästä eroon ihmisten vääristyneistä ajatusmaailmoista, jotka ovat oman uskomusten kilpensä takana suojassa todellisuudelta.