Päätin kuunnella kirjan Tänään olen elossa, koska sitä oli suositeltu paljon. Kuuntelin tänä syksynä myös Hintsan Voittamisen anatomia -kirjan, josta pidin kovasti. Tänään olen elossa -kirja oli mielenkiintoinen ja koskettava kirja, joka herätti monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia.

Aki Hintsa kehitti uransa aikana oman hyvinvointimallinsa, jonka ympärille hän perusti yrityksen Hintsa Performance. Hintsa opetti ja valmensi hyvinvointimallillansa monia ihmisiä niin Formula 1-kentässä kuin sen ulkopuolella. Jättäydyttyään pois F1:n parista Hintsa tajusi sen, ettei itse ollut elänyt niin kuin opetti. Hän ei ollut noudattanut omaa hyvinvointimalliaan ja se oli alkanut näkyä elämän monilla eri osa-alueilla. Hintsa lähti kuitenkin tekemään elämäänsä korjaustoimenpiteitä ja alkoi kehittää omia elämäntapojaan kohti kehittämäänsä hyvinvointimallia. Kirjassa kerrotaan, kuinka Hintsa oli jossain keskustelussa todennut, että vaikka kuinka eläisi ns. oppikirjan mukaan ja noudattaisi hyvä elämäntapoja, voi saada haimasyöpädiagnoosin, joka tekee siitä kaikesta merkityksetöntä. Silloin Hintsalla ei ollut vielä tietoa omasta haimasyöpädiagnoosista. Myöhemmin hän hakeutui selkäkipujen takia tutkimuksiin, josta hän lopulta sai haimasyöpädiagnoosin.

Core

Hintsan hyvinvointimallin ydin on Core eli ihmisen ydin. Sitä voidaan lähestyä kolmen kysymyksen avulla: Tiedätkö, kuka olet? Tiedätkö, mitä haluat? Hallitsetko omaa elämääsi? Hintsan mukaan Core tarkoittaa itsensä, tavoitteidensa ja motiiviensa syvää tuntemista.

Mitä tapahtuu, kun haimasyöpädiagnoosin myötä kaikki hyvinvoinnin osa-alueet alkavat rapistua ja muuttua merkityksettömiksi? Jäljelle jää vain core. Hintsa jaksoi taistella syöpää vastaan. Se ei ollut hänelle helppoa, vaan kovaa henkistä ja fyysistä taistelua. Hintsan kohdalla kuitenkin core oli hyvin vahva. Hän koki saaneensa Jumalalta mission, joka hänen kuuluu suorittaa. Voin kuvitella, että jos joutuu vastaavaan tilanteeseen, kun Hintsa ja saa haimasyöpädiagnoosin, mutta ei tunne itseään, ei tiedä mitä elämältään haluaa eikä hallitse omaa elämäänsä, saattaa taistelutahto olla siinä kohtaa kaukana.

Tiedänkö itse, kuka olen, mitä haluan ja hallitsenko omaa elämääni? Tämä on vaikea kysymys. Olen käynyt pääni sisällä paljon kamppailua siitä mitä asioita minun pitäisi arjessa priorisoida, miten tasapainottaa arkea niin, että aikani ja voimavarani riittää kaikkiin asioihin. En voi ainakaan sanoa, että tietäisin täysin, kuka olen, mitä elämältäni haluan ja että hallisisin omaa elämääni. Uskon, että jos haluan saada arkeni sellaiseksi, voin olla täysin tyytyväinen siihen, pitää oma coreni olla selvillä. Se vaatii itsensä hyvää johtamista, joka kaikki lähtee taas itsensä hyvästä tuntemisesta.

Sitten kun…

Diagnoosin jälkeen Hintsa tajusi, että on elänyt elämäänsä ”sitten kun”-mentaliteetilla. Hintsa ei elänyt niinkään hetkessä vaan katse oli tulevaisuuteen ja sitten joskus tulevaisuudessa tehdään jotain ja asiat ovat paremmin. Diagnoosin myötä hän kuitenkin tajusi, että kyseisiä sitten kun -asioita ja tulevaisuutta ei olekaan. Tämä muutti Hintsan ajattelua enemmän nykyhetkeen ja siitä nauttimiseen.

Olen huomannut itse eläväni usein tällaisella ”sitten kun”-mentaliteetilla. Sitten kun on loma, sitten kun valmistun, sitten kun ei väsytä, sitten kun on enemmän rahaa, sitten kun on aikaa… Silloin fokus siirtyy nykyhetkestä tulevaisuuteen. En keskity siihen mitä voisin tehdä nyt ja miten arjesta voisi tehdä parempaa ja nauttia siitä enemmän – Nyt. Jos itse saisin vastaavan syöpädiagnoosin, voisinko olla tyytyväinen siihen, miten olen elänyt ja mitä tehnyt? En.

Tämä kirja sai minut miettimään paljon myös elämän prioriteetteja ja asioiden ja arvojen tärkeysjärjestystä. Jos minun pitäisi tehdä lista minulle tärkeimmistä asioista listalla olisi mm. vaimoni, avioliittomme, perheeni ja oma hyvinvointini. Listan kärkipäässä ei ole opiskelutehtäviä, työkeikkoja, palavereja yms. Jos tekisin listan, siitä mihin minulla eniten kuluu aikaani ja voimavarojani ja mihin eniten panostan, olisiko lista samanlainen, kun tärkeimpien asioideni lista? Enpä usko. Lista on lähes päinvastainen. Tuntuu, että suurin osa ajasta ja voimavaroista kuluu työ- ja koulutehtäviin, eikä itselle tärkeimpiin asioihin välttämättä riitä niitä tarpeeksi. Miksi nämä tärkeimmät asiat usein jäävät kuitenkin arjessa asioiksi jotka ikään kuin tehtävälistan ”jos jää aikaa”-kohdassa. Elänkö siis omien arvojeni mukaan? Miten voisin korjata asian?

Kirjassa Hintsakin pohti samoja asioita. On helppo sanoa mitkä asiat ovat tärkeimpiä ja mitkä ovat omat arvonsa, mutta niiden mukaan eläminen harvoin onkaan yhtä helppoa.

Tämän kirjan myötä haluan pohtia enemmän omaa coreani, omia arvojani ja sitä miten voisin elää paremmin arvojeni mukaan. Miten voin muokata omaa arkeani sellaiseksi, että voisin olla itse tyytyväinen siihen, miten elän ja mihin aikaani käytän. Miten voimavarani ja aikani riittäisi myös paremmin minulle tärkeimpiin asioihin? Kaikki lähtee siitä, että parannan omaa itsetuntemustani ja lähden sen pohjalta tekemään pieniä arvojeni mukaisia muutoksia arkeeni.