Björn Wahlroosin kirja Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta oli itselleni todella haastava kirja. Kuuntelin sen äänikirjana ja vaati kyllä älyttömästi keskittymiskykyä itseltäni pysyä edes jotenkin kärryillä. Suurin osa kirjasta meni oman ymmärryksen yli ja kovaa. Ehkä siihen on siis syy, että en kauppikseen sillon joskus hakiessa päässyt.. 😀 Kirjassa siis tarkasteltiin kymmenen talouden perusajatuksen vaikutusta nykytalouteen. Ajatukset tuntuvat jotenkin kaukaisilta omaan elämään ja mietin puolessa välissä kirjaa, että mitä minä nyt saan oikein tästä. En suostunut luovuttamaan, vaan kuuntelin kirjan sitkeästi loppuun. Tässä oli myös sauma testata reflektion kirjoittamisessa chat gpt:n apua kirjan pääajatusten tiivistämisessä ja oman ymmärryksen kirkastamisessa, jotta olisi edes jotain reflektoitavaa. Kirja oli jälkeenpäin ajateltuna vähän liian haastava itselle, jotta siitä olisi jäänyt käteen edes yleismaallista ymmärrystä taloudesta ja maailmasta.

Chat gpt:n tiivistämät 10 ajatusta:

1. Taloustieteilijät eivät ole aina oikeassa, ja monet perinteiset taloustieteelliset käsitykset ovat kyseenalaisia
2. Talouskasvu on tärkeää, mutta sen seurauksena on myös ympäristötuhoja, jotka on otettava vakavasti
3. Valtion velka ei ole automaattisesti huono asia ja velan ottaminen voi olla järkevää investointien tekemiseksi tulevaisuutta varten
4. Julkisen sektorin leikkaaminen voi vahingoittaa taloutta pitkällä aikavälillä
5. Pankkijärjestelmän ja rahan luomisen ymmärtäminen on tärkeää talouden ymmärtämisen kannalta
6. Kilpailu ei ole aina paras tapa edistää tehokkuutta ja talouskasvua
7. Markkinoiden toiminta voi johtaa epäoikeudenmukaisuuksiin ja eriarvoisuuteen
8. Työllisyys on tärkeää, mutta nykymuotoinen työmarkkina voi olla epäoikeudenmukainen ja haitallinen
9. Globaali talous on monimutkainen ja voi johtaa epäoikeudenmukaisuuksiin ja ympäristötuhoihin
10. Talouspolitiikkaa on muutettava vastaamaan paremmin nykyajan haasteita ja globaaleja kysymyksiä, kuten ilmastonmuutosta ja ympäristökriisejä

Itse menin jo sekaisin tässä, ovatko nämä niitä ns tuhoisia ajatuksia taloudesta vai Björnin ajatuksia tuhoisista ajatuksista. Päädyin kuitenkin laittamaan nämä tähän, sillä omat muistiinpanot kirjan esittämistä ajatuksista olivat aika epämääräisiä. Ilmeisesti monet nykyisen talouden perustana olevat ajatukset ovat haitallisia taloudelliselle kehitykselle ja niiden seuraukset voivat olla tuhoisia tulevaisuudessa. Onko talouskasvu tarpeellista myös tulevaisuudessa? Talouskasvun ihannointi on epäterveellistä, koska se on luonut talousjärjestelmän, joka ei kestä ympäristöä. Se on vahingoittanut maapallon ekosysteemiä, ja siitä on tullut myös syy moniin sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmin. Wahlroosin mukaan on tärkeää siirtyä kestävään kehitykseen, joka ei perustu talouskasvuun. Omassa päässäni talouden kasvu liittyy jatkuvasti suurempaan kuluttamiseen, joka liittyy uuden hankkimiseen, joka taas lähes väistämättä kuluttaa ympäristöä enemmän. Miten tulevaisuudessa talous voisi kasvaa ympäristöä säästäen ja jo olemassa olevaa hyödyntäen? Miten talouskasvu voidaan yhdistää ympäristön suojeluun ilman, että kumpikaan rajoittaa toistaan? Tai miten paljon talous voi ylipäätään kasvaa ja mitä sitten tapahtuu, jos talouden kasvu saavuttaa maksimaalisen huipun? Nopealla googlauksella löysin sellaista, että tuottavuuden kasvu mahdollistaa talouden kasvua ja tuottavuus paranee tehostamalla resursseja. Mitäs sitten, jos resurssien kapasiteetit on hyödynnetty maksimaalisesti? Voiko sellaista tilannetta tulla ja mitä sen jälkeen tapahtuu? Niin kauan, kun opimme uutta, keksimme vaihtoehtoja ja onnistumme jalostamaan pienemmästä yhtä enemmän, talouskasvu jatkuu. Markkinoiden tehokkuus johtaa resurssien optimaaliseen käyttöön, mikä edistää taloudellista kasvua ja hyvinvointia. Ymmärrän, että talouskasvu mahdollistaa elämänlaadun parantumista, mutta missä menee raja? Milloin talous ei voi enää kasvaa ja mitä se tarkoittaa käytännössä ihmisille, yrityksille, valtioille, ympäristölle? Joillakin valtioilla on vielä paljon mahdollisuuksia resurssien tehostamisessa. Globalisaation mukana tietotaito leviää, ja joillakin kehittyvillä alueilla on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia, jota toivottavasti paikalliset oppivat hyödyntämään oman taloutensa ja elämänlaatunsa parhaaksi.

Kirjassa puhuttiin koulutuksen ja osaamisen tärkeydestä taloudelliselle kasvulle ja innovaatioille. Koulutukseen ja tutkimukseen on tärkeä panostaa, jotta talous voi kehittyä ja pysyä kilpailukykyisenä. Myös yksilön vastuuta oman osaamisen kehittämisestä pidetään tärkeänä. Myös omasta mielestäni koulutukseen ja osaamiseen panostaminen tukee talouskasvua. Koulut kasvattavat tulevaisuuden tekijöitä ja kouluista valmistutaan niihin työtehtäviin, jotka ovat osa taloutta, melkeinpä ihan sama, mitä työkseen tulee tekemään. Karoliina Jarenko puhui Tiimiakatemian 30v juhlaseminaaritapahtumassa Barbapapa-organisaatioista, jotka ovat vahvoilla tulevaisuudessa. Barbapapa-organisaatiot pystyvät mukautumaan ja muuttamaan muotoaan salamannopeasti ympäristön muuttuessa ja ovat siksi kilpailukyvyltään vahvoja. Nämä organisaatiot ovat tulevaisuuden organisaatioita ja näissä organisaatioissa tarvittavia työelämätaitoja harjoitellaan Tiimiakatemialla (mukautuvuutta, joustavuutta, tiimihenkeä, viestintää, luovia ratkaisuja, rohkeutta, itseohjautuvuutta, jatkuvaa oppimista jne..). Faktojen maailma -kirjassa sekä 21 oppituntia maailman tilasta -kirjassa puhuttiin jonkin verran myös koulutuksesta ja siitä, minkälaisia taitoja kouluissa pitäisi tulevaisuudessa opettaa perinteisten oppiaineiden lisäksi. Perusammattitaitojen opettelu on tärkeää, mutta teknologia ja tekoäly mahdollistavat jatkuvasti tarvittavan tiedon kantamisen lähes jokaisen takataskussa. Nopealla googlauksella tai chat gpt:n avulla löytää heti valtavasti tietoa vaikkapa toisesta maailmansodasta tai derivaatan laskemisesta. Moni koulussa opetettu tukee yleistietämystä ja auttaa ymmärtämään nykymaailmaa, mutta voisiko näiden asioiden ulkoa opettelun sijaan käyttää aikaa esimerkiksi tekoälyn käytön opettamiseen, lähdekriittisyyteen tai käsillä olevien tietojen soveltamiseen? Tik Tokissa näin videon, jossa opiskelijoita pyydettiin kuvailemaan esimerkiksi liikkumista 200 vuotta sitten vs nyt. Siinä taisi itseasiassa olla useampi eri vertaus, millainen maailma on ollut 200 vuotta sitten vs nyt. Videon lopussa kysyttiin, millainen koulutusjärjestelmä on ollut 200 vuotta sitten vs tänä päivänä. Paljonko on muuttunut? Ei juuri mikään. Toki koulutuksen taso on parantunut jne, mutta tyyli, miten lapset ja nuoret oppivat koulussa on täysin sama. Miksei koulutus ole kehittynyt muun maailman mukana samalla tavalla, kuin kaikki muu?

Yksilönvapauden lisääminen edistää taloudellista kasvua ja hyvinvointia, koska se rohkaisee yrittäjyyteen ja innovointiin. Yksilönvapauden lisääminen ei tarkoita heikentynyttä sosiaaliturvaa, vaan päinvastoin. Näin yrittäjäopiskelijana kannatan tällaista ajatusta, jossa yksilön vapautta lisättäisiin ja yrittäjyyteen rohkaistaisiin. Yritysten tukeminen ja yrittäjyyteen kannustaminen varmasti loisi uusia työpaikkoja ja innovaatioita, jotka tukevat talouskasvua. Vapaus toteuttaa itseään motivoi ja jos kannustus siihen lähtee jo nuoresta asti ja jos koulutusjärjestelmä sitä tukee. Oma kokemukseni on se, että tällä hetkellä iso osa ihmisistä menettää motivaation peruskoulussa. Motivaatio ei pelkästään kaadu opiskelun osalta, vaan vaikuttaa ylipäätään esimerkiksi henkilön kiinnostukseen, omatoimisuuteen ja innovatiivisuuteen. Työttömiksi jäädään helposti. Jos opetuksesta lähtien avataan rohkeammin itsensä toteuttamisen ja yrittäjyyden ovia, moni voisi kokea innostusta työn tekoon ja uuden oppimiseen. Yritteliäisyyden ja innovatiivisuuden lisääntyminen voisivat saada liike-elämässä aikaan ihmeellisiä asioita. Näkisin sen monipuolistavan työmarkkinoita ja pitävän ne avoimina ja kilpailukykyisinä. Ihmisillä olisi luontaisemmin tahtoa tehdä jotain, eikä vain pyöriä työttömänä kelan kanta-asiakkaana, joka välillä tuntuu olevan kannattavampaa, kuin työn teko. Uudet yritykset loisivat jatkuvasti lisää työpaikkoja ja avoin, rohkea suhtautuminen oppimiseen kannustaisi ihmisiä hakemaan sellaisiakin työpaikkoja, jotka eivät täysin vastaa omaa kiinnostusta tai osaamista. Verotuksella on toki myös oma osansa. Verojärjestelmän tulisi kannustaa yrittäjyyteen ja investointeihin ja välttää verotuksen käyttämistä poliittisten tavoitteiden edistämiseen.

Rahan ja rahapolitiikan perusteita ei ilmeisesti yleensä ymmärretä kovin hyvin ja niitä eivät ymmärrä edes kaikki ne, jotka rahapolitiikkaa toteuttavat. Eli myöskään minulla ei ole mitään hätää, vaikken mitään ymmärräkään. Toivottavaa tietysti olisi se, että ne, jotka talouspoliittisia päätöksiä ja linjoja tekevät, ymmärtäisivät rahapolitiikan perusteet ja vaikutukset, sillä niillä on isoja vaikutuksia. Ymmärrystä tarvitaan, jotta tietokatkoksia ei syntyisi. Paniikki alkaa tietokatkoksesta ja paniikki voi ajaa jopa globaaliin kriisiin. Taloudessa tietokatkokset voivat johtaa merkittäviin tapahtumiin ja niin on käynytkin, esimerkkinä Subpreme-kriisi. Ihmisen päätöksentekoon vaikuttaa paljon omat pinttyneet käsitykset ja mielipiteen vaihtaminen tuntuu olevan haastavaa. Tosiasioiden tunnustaminen ja mielensä muuttaminen on fiksua ja se on sitä aina. Maailma olisi parempi paikka, jos useampi ihminen luopuisi luutuneista käsityksistään ja perehtyisi tosiasioihin. Nykyajan ja tulevaisuuden rahapolitiikkaakin voisi olla mahdollista ymmärtää paremmin.

Kun ihmiset eivät tiedä, mihin he kuuluvat tai keitä he ovat, he siirtävät vastuuta eteenpäin ja samalla välttävät tosiasioiden tunnustamista. Vastuun eteenpäin siirtäminen tuntuu olevan arkipäivää ihan jokaisessa ympäristössä, niin Tiimiakatemiallakin. Kun kaikki ovat vastuussa, kukaan ei ole vastuussa. Monesti ajatellaan, että kyllä joku hoitaa ja sitten ollaan kaikki kireitä, kun sitä jokua ei ollutkaan olemassa. En tiedä tähän ratkaisua. Ehkä selkeämpi vastuujako? Sekin tuntuu haastavalta, koska en itsekään varmana vieläkään tiedä,  mitä kaikkea sellaista on, mihin tarvittaisiin se joku. Erityisen haastavaa tästä tekee vielä se, että yleisiin viesteihinkään ei aina vastata. Esimerkiksi jos tarkoitus on tuottaa markkinointia Instagramiin siitä, mitä heigalaiset ovat talvilomalla tehneet, aika vaikea sitä on toteuttaa, jos kukaan ei materiaaleja omista tekemisistään laita. Edes pyydettäessä. Markkinoinnin toteuttamiseen on voitu nimetäkin vastuuhenkilö, mutta ei hänkään ole kuitenkaan ihmeiden tekijä ilman materiaaleja.

Edelleen mietin, mitä minä haluaisin isona tehdä. Kirjassa puhuttiin ihmisistä, jotka ansaitsevat elantonsa neuvomalla, mitä osakkeita ja joukkorahastoja kannattaa ostaa. Todellisessa elämässä tiedon keruu on kallista, eivätkä kaikki pysty tekemään tarjolla olevasta tiedosta oikeita johtopäätöksiä. Taloudellisen tiedon tulkitseminen vaatii vaivannäköä ja koulutusta. Missä asiassa itse voisin toimia asiantuntijana? Miten opettelen hyödyntämään informaationi ja ansaitsemaan elantoni omasta vaivannäöstäni? Toistaiseksi se ei ehkä liity osakkeisiin tai rahastoihin. Mutta äläpä tiedäkään, ehkä joskus. Jokainen sijoittamisesta kiinnostunut osaa ostaa osakkeen ja jos jaksaisi yhtään nähdä vaivaa, niin osaisi vielä sijoittaa tuottoa tuovaan osakkeeseen. Mistä sellaisesta, jonka ymmärtäminen vaatii vaivannäköä, minä voisin olla jonkin tason ekspertti jo nyt? Ehkä pitää ensin opetella itsensä aliarvioinnista ja turhan nöyrästä asenteesta pois.

Kirja antaa pohdittavaa talouden ja yhteiskunnan kehittämisestä. Kirjassa käsitellyt ajatukset ovat myös ajankohtaisia, vaikken niitä itse ympärilläni hahmota. Välillä mietin, millainen talous voisi maailmassa olla, jos kaikki omaisivat tiimiakatemialaisen ajattelumallin, rohkeuden tehdä ja innovoida uutta. Käytäntöön viemisiä jäi aika laihasti. Ehkä alitajuntaan jäi joitakin ajatuksia hautumaan, jotka saavat myöhemmin huomioni kiinnittymään talouteen liittyviin uutisiin/julkaisuihin. En itse tiedä tarpeeksi ottaakseni kantaa talouspoliittisiin ajatuksiin, hyvä että erotan oikeaa ja vasenta. Pohdittavaksi jää aikaisemmin reflektiossa esittämiäni kysymyksiä.