Terho Puustinen ja Mika Mäkeläinen

Tämä kuuluisa oranssi opus on kirjoitettu jo lähes 10 vuotta sitten, mutta kirjan sisältö kestää kyllä aikaa. Kirjan voi ottaa käteen, eikä tarvitse huolestua siitä, että tieto olisi vanhentunutta. Kirja kertoo Suomalaisten yrittäjien itsensä kertomana, mitä on yrittäjän taivas ja helvetti. Mielenkiintoisen kirjasta tekee mielestäni se, että kirjaan on haastateltu perinteisten menestysyrittäjien lisäksi myös pienyrittäjiä ja tuntemattomampia nimiä

Kunniamaininta pitää antaa tietenkin Tiimiakatemian omalle kasvatille Suvi Widgrenille, joka haastatteluhetkenä on ollut 29-vuotias nuorukainen, mutta silti jo yrittäjänurallaan täydessä vauhdissa. Kirjan kohdeyleisö on etenkin nuoret liike-elämästä ja yrittäjyydestä kiinnostuneet henkilöt, joten olin innoissani kappaleen kokoisesta Tiimiakatemian markkinointitekstistä.

Yrittäjyyttä on juuri niin monta eri tapaa toteuttaa, kuin on yrittäjiäkin. Oli virkistävää kuulla kommentteja myös niiltä yrittäjiltä, joiden yritykset eivät ole lähteneet toivotulla tavalla liikkeelle. Osa yrityksistä ei nopean liikevaihtolukemien tarkistuksen jälkeen ole edelleenkään lyöneet läpi. Pienyrittäjän arki on huomattavan paljon erilaista verrattuna yrittäjiin, joiden yritykset ovat suuryrityksiä. Yrittäjiä yhdistää kuitenkin monet samat perusasiat yrityksen koosta riippumatta. Yrittäjältä vaaditaan paineensietokykyä, pitkäjänteisyyttä, hyvää resilienssiä ja 

Mikko Kodisojan kertomusta oli hauska kuunnella, sillä haastatteluhetkellä Supercell on vasta saanut julkaistua ensimmäiset hittipelinsä Hay Dayn ja Clash of Clansin. Näitä pelejä hakkasin puhelimellani pienempänä todella paljon, ja meillä on omassa tiimissäkin porukkaa, jotka pelaavat Clash of Clansia edelleen. Clash of Clans sekä myöhemmin Clash Royale olivat monta vuotta putkeen App Storen tuottoisimpia ja ladatuimpia pelejä. Supercellin liikevaihto kerrotaan kirjassa olleen vuonna 2012 noin 70 miljoonaa euroa ja Kodisoja kertoo, että heillä on tavoite tehdä liikevaihtoa yli miljardi euroa. Miljardi meni laadukkaan työn johdosta rikki kaksi vuotta myöhemmin vuonna 2014. Liikevaihto vuonna 2021 oli noin 2 miljardia euroa. Puhutaan todellakin suuresta menestystarinasta.

Supercellin osakkeiden enemmistö myytiin vuonna 2016 kiinalaiselle mediakonglomeraatille Tencentille 6,45 miljardilla eurolla.

Kodisojalla on paljon hyviä neuvoja yrittäjälle ja neuvot korostavat upeasti mielestäni sitä, mitä me Tiimiakatemialla yritämme oppimiselta hakea. 

Tiimi. Hyvin toimivaa tiimiä ja tiimin tärkeyttä peräänkuuluttaa joka ikinen menestynyt yrittäjä. On selvää, että asiat liikkuvat tehokkaammin, kun toteuttamassa on toisiaan kannustava ja sitoutunut tiimi. Mielestäni tiimin muodostaminen kannattaa tehdä huolella, sillä jos kemiat eivät kohtaa ja tiimin jäsenet eivät ole sitoutuneita niin silloin tiimi ei myöskään toimi tehokkaasti. Akatemialla pääsee kokeilemaan toimintaa monessa erilaisessa tiimissä ja huomaan itse heti,että jos tiimi ei toimi niin omakin suorituskyky alkaa laskea. Välillä olen myös itse se syy miksi tiimi ei toimi.

Vapaus. Supercellissä jokaista peliä kehittää omat tiiminsä, joilla on täysi vapaus kehittää pelistä sellainen, kuin itse haluavat. Vapaus antaa tilaa tiimin omalle luovuudelle. Vapaus tuo mukanaan myös itsevarmuutta, kun tietää että olan takana ei koko aikaa ole joku katsomassa toimintaa tai korjailemassa tekemistä. Yrittäjällä on vapaus ja vastuu muokata tekemisestää sellaista, kuin itse haluaa ja se nimenomaan yrittäjähenkisiä ihmisiä usein kiehtookin. Vapaus on haastava laji. Vapautta on myös helppo käyttää väärin. Tiimiakatemiaa on usein herjattu siitä, että meiltä saa helpot tradenomin paperit. Uskon, että tämä herja juontaa juurensa nimenomaan niistä, jotka ovat hyväksikäyttäneet itselleen annettua vapautta. Tietenkin meillä on tavoitteet, joihin täytyisi päästä, mutta järjestelmä mahdollistaa myös huijaamisen tuntikirjauksissa.

Itse en välttämättä osaa vielä hyödyntää Akatemian vapautta tehokkaasti. Kalenteri on helposti täynnä aiemmin kirjassa turhaksi väitettyjä palavereita, mikä johtaa helposti tilanteeseen, että asioiden hoitamiseen ei riitäkään päivässä aikaa. Tavoitteena ensi syksynä minulla on vähentää palavereiden määrää 1–2 päivässä, jotta minulla olisi oikeasti aikaa tehdä töitä niiden projektien eteen, joihin olen sitoutunut.

Nappaan Mikolta vielä oppimisen tärkeyden. Jatkuvaa oppimista pyritään Tiimiakatemialla pitämään yllä näillä teoriapisteillä ja projekteja viedään eteenpäin pääasiassa oppi edellä. Kultamunaus palkinto toivottavasti palautetaan entiseen loistoonsa tärkeimmäksi palkinnoksi. Kultamunauksien oppeihin nojataan myös Supercellillä, sillä tiimeille, jotka uskaltavat tuoda epäonnistuneet pelinsä kaikkien näytille, tarjotaan samppanjapullot. Epäonnistumisia juhlitaan, kuten niitä pitääkin sillä onnistumiset tulevat vasta lukuisten ja lukuisten epäonnistumisien jälkeen. Riskeistä pitää puhua ääneen, ne pitää tiedostaa, mutta niitä ei pidä pelätä. Jokaikinen yrittäjä joutuu kohtaamaan useita sellaisia asioita, joista hänellä ei ole mitään hajua. On pakko opetella ja tehdä, jotta päästään eteenpäin. Olen omalta osaltani ollut mukana rohkaisemassa tiimiläisiäni ottamaan riskejä, sillä riskeissä piilee parhaat opit. Jos kuljemme valmiiksi rakennetusta perintöprojektista toiseen niin oppiminen jää maltilliseksi. Täytyy olla rohkeutta kohdata ja oppia uutta.

Usean yrittäjän tarinassa korostui koko ammatinharjoittamisen hankaluus ja etenkin se, kuinka yrittäjä helposti katkeroituu valtiolle ja olosuhteille. Tämän olen huomannut omassa lähipiirissä vahvasti, sillä yrittäjällä on hyvin vähän tukea ja turvaverkkoja valtion puolesta. Mahdollisuudet yrittämiselle ja yrittämisen aloittamiselle on kohtuullisen hyvät, mutta yrityksen kasvattaminen voi olla todella tuskallista. Valtio rokottaa kasvavaa yritystä useilla eri työkaluilla. Esimerkiksi työntekijöiden palkkaaminen on Suomessa todella kallista. Palkkauksen sivukuluista ei kuitenkaan puhuta ollenkaan. Julkisessa keskustelussa yrittäjä on joko suuryritysporvari tai pienyrittäjä ja keskustelun sävy on usein takkuista. 

Yrittäjä kokee helposti jäävänsä yksin. Työntekijöiden oikeudet ja turvaverkot on Suomessa maailman parhaimmistoa, mutta tärkein yksittäinen ammattikunta veronmaksun kannalta, eli yrittäjät on lähes unohdettu. Yrittäjä nähdään usein työntekijän vihollisena. Koulutus ei anna eväitä yrittämiseen eikä yhteiskunta siihen myöskään kannusta.

Jokainen, joka valitsee olevansa Suomessa yrittäjä tulee kulkemaan kovan ja stressaavan tien. Kuten kirjassa sanottiin; jokainen joka on onnistunut yrittämisellä keräämään itselleen omaisuutta ansaitsee sen täysin, sillä töitä sen eteen on luultavasti tehty ihan älyttömästi.