Nukkumalla menestykseen

Halusin kuunnella tämän kirjan, koska olen pitkään miettinyt omaa unen tarvettani ja sitä, miksi omalla kohdallani vähäinen uni näkyy niin selkeästi omassa toiminnassa. Omalla kohdallani olen huomannut, kuinka huonosti nukutut yöt vaikuttavat olooni niin akatemialla, työelämässä, niin kuin muutenkin normaalin päivän toimiin. On kummallista, vaikka kuinka tietää, että seuraavana aamuna olisi seitsemän aikoihin herätyskello soimassa, niin silti ei osaa mennä sänkyyn ennen yhtätoista, ja nukkua sitä suositeltua kahdeksaa tuntia yössä. Todella usein iltaisin päässä on ajatus, ”no kyllä sitä selviää kuudella tai viidelläkin tunnilla…”. Nykyään joka kerta, kun tämä ajatus tulee päähäni, melkein samaan aikaan ärsyynnyn itselleni, mutta kuitenkin hyväksyn selityksen lopulta aina. Kaikista hauskinta tässä asiassa on se, että tiedän itse tasan tarkkaan, kuinka tärkeää uni on itselleni.

Kirjan on kirjoittanut unilääkäri ja dosentti, Henri Tuomilehto, ja Savonia -ammattikorkeakoulun viestinnän työntekijä Jouni Vornanen. Kirjassa ei pureuduta pelkästään uneen, ja siihen, mihin se vaikuttaa, vaan myös siihen, kuinka unta voi parantaa.

Uni nykypäivänä

Nykyään uni on vielä entistä tärkeämpää ihmisille, kuitenkin sen laatu ihmisten keskuudessa on yleisesti ottaen maailmassa huonontunut. Ihmiset siis nukkuvat entistä huonommin kuin koskaan aikaisemmin, mutta kohtaavat päivissään entistäkin kuormittavampia haasteita. Näitä haasteita voi olla esimerkiksi päivät ruudun edessä istuminen, jatkuvat älypuhelimen ilmoitukset ja ärsykkeet ottaa puhelin käteen, sosiaalinen media, työpäivät ja lista vain jatkuisi. Nämä kaikki ärsykkeet ja haasteet vaativat myös suoranaisesti parempaa lepoa, ja levon osista sitä tärkeintä, eli unta. Yleisestikin ottaen ihmiset nukkuvat aivan liian vähän päivän aikana nykyään. Amerikkalaisista valtaosa nukkuu vain 6.8 tuntia vuorokaudessa suositellun kahdeksan sijasta. Osaksi jopa nykymaailma jollain tavalla pakottaa tähän. Esimerkiksi kuuluisa amerikkalainen kirjailija Gary Vaynerchuk kertoo eräässä haastattelussaan, että nukkuu ainoastaan 6 tuntia yössä. Hänen mukaansa menestyvät ihmiset eivät nuku sen enempää vuorokaudessa. Sillä aikaa kun jotkut ihmiset nukkuvat 8 tai enemmän tuntia, hän on tekemässä töitä ja tällä tavoin aina askeleen edellä muita. Tällaista hypetystä ja erilaisia versioita tällaisesta ajattelutavasta olen kuullut akatemian aikana monesta eri lähteestä, mutta mielestäni se on tyhmää. Jos pitäisi itse valita, niin valitsisin yksitoista kertaa kymmenestä oman hyvinvoinnin ennen menestystä ja mammonaa.

Onko väsymyksestä tullut nykypäivänä jonkinlainen tapa olla ja elää? Onko normaalia, että on väsynyt arkityössä?

Urheilu ja uni

Kirjassa puhuttiin monessa eri kohtaa urheilun ja unen yhteydestä toisiinsa, ja sehän sai minut jonkin tason urheilijana korvat hörölle. Kirjassa kerrotaan, kuinka lepo ja varsinkin laadukas uni on erittäin tärkeää urheilun yhteydessä. Itse olen kokenut tämän saman asian aivan kantapään kautta. Ennen akatemiaa, opiskelin myynnin ammattitutkinnon koulutuksen, ja samaan aikaan pelasin tuolloin vielä jääkiekkoa. Tietysti minulla oli tuolloin myös tyttöystävä, joten tekemistä päivissä riitti. Päiväni olivat tekemisen täyteisiä, ja monesti tämän seurauksena yöunet jäivät vajavaiseksi silloin tällöin. Tämä unen määrä oli omalla kohdallani suoraan verrattavissa jääharjoitusten laatuun. Sitä mitä huonommin ja vähemmin nukuttu yö, sitä epä-skarpimpi olo minulla oli jäällä. Sama pätee myös tiimiakatemialla dialogissa käytäviin keskusteluihin. Varsinkin aamutreeneissä, huomaan heti, jos yö on nukuttu huonosti. Omat ajatukset eivät rullaa läheskään normaalilla nopeudella, enkä rekisteröi kaikkea, mistä puhutaan. Voisi sanoa, että keskittymiskykyni on erittäin heikolla tasolla, jos ei ole nukkunut kunnon yöunia. Takaisin urheiluun.

Tavallisesta kuntoilijasta usein erottaa ammattilaisurheilijan se, että ammattilaisurheilija ymmärtää, että määrää tärkeämpää on laatu. Laadukas palautuminen on erittäin tärkeää urheilun kannalta. Parhaita tuloksia ei olla ikinä saavutettu treenaamalla hurjia määriä, vaan treenaamalla ja lepäämällä laadukkaasti, eli laatimalla laadukas treeniohjelma, johon sisältyy myös lepopäiviä.

Mites aamutreenit sitten? Monesti sanotaan, että aamutreenit tai -lenkit ovat paras tapa aloittaa päivä, mutta onko se näin? Aamutreenit ovat monesti vain terveydelle, palautumiselle ja kehittymiselle huono asia, jos sitä ennen ei ole ollut riittävää määrää unta. Aamulenkillekin saatetaan lähteä, vaikka olisi tullut nukuttua vain 4 tai 5 tuntia yöllä, vaikka todellisuudessa melko varmasti parempi vaihtoehto olisi tuolloin olla jäädä sänkyyn nukkumaan se tunti ylimääräistä, jonka karsit unestasi päättämällä lähteä lenkille.

Uni ja aivot

Pääosin unen aikana elimistö lepää, mutta aivot eivät. Aivot puhdistuvat, vahvistavat muistia, sekä aivojen energiavarastot täyttyvät. Unen aikana aivot prosessoivat tietoja, joka parantaa esimerkiksi muistamista ja oppimista. Useasti ihmiset heräävät aamuisin, ja luulevat olleensa jossakin tiedottomassa tilassa, mutta todellisuudessa aivot ovat käyneet melko vilkkailla kierroksilla nukkumisen ajan. Syke pomppii öisin nukkuessa 30 ja 120 välillä, ja aivot käyvät erittäin nopeallakin osan ajasta. Aivot ovat siis kognitiivinen keskus, ja uni mahdollistaa sen keskuksen optimaalisen toiminnan.

Stressihormonit ovat yksi asia, jota aivot tuottavat. Jos unta ei tule tarpeeksi tai huonoimmassa tapauksessa ollenkaan, niin tällöin myös stressihormonien tuotannon määrä nousee. Sitten taas kun stressihormonit ovat korkealla, niin ei oikein uni maita, ja stressihormonit taas lisääntyvät. Tästä joissakin tapauksissa syntyy loputon sykli, joka päättyy loppuun palamiseen. Itse olen nähnyt tämän syklin toteutuvan melko läheltäkin, ja se ei ollut kaunista katseltavaa. Omaan unen arvostamiseen on myös tässä syy. En tahdo ikinä kokea tilannetta, jonka näin niin läheltä tapahtuvan. Loppuun palaminen on ihmiselle rankka kokemus, eikä sitä auta väheksyä.

Pohdinta

Niin kuin kirjoittelemistani on tullut selville, niin arvostan omaa untani ja sen laatua todella paljon. En osaa kuvitella, että olisin joku päivä työpaikassa, jossa tekisin töitä korkeassa stressitilassa ja yöuneni olisivat poikkeuksetta alle 6 tuntisia.

Akatemian aikana olen kokenut harmittavan useasti sen, miltä tuntuu nukkua huonosti ja aloittaa pitkä työ- ja opiskelupäivä. Se ei ole kovin mukavaa hommaa, ja toivon, että joskus elämääni syntyisi sellainen rutiini, joka ohjaisi minua säännölliseen nukkumiseen ja lepoon.

Kirjassa puhuttiin myös unirytmistä, ja siitä, kuinka sen stabiloinnilla saadaan unen laatua parannettua. Itselläni lähes aina lomilla unirytmi kiepsahtaa aivan mullinmallin, enkä tiedä ollenkaan mistä tämä johtuu. Osaksi uskon, että pelissä on myös se, koska pidän valvoa myöhään ja tehdä hommia, kun muut ovat nukkumassa.

Elämässä pystyy kohtaamaan paljonkin kuormaa, kunhan lepo on kunnossa. Kirja tsemppasi minua siihen, että nukkuisin paremmin tai ainakin stabiloisin omaa unirytmiäni. Uskon, että tämä voi pidemmän päälle vaikuttaa todella moneen asiaan, työelämästä siviilielämän puolellekin.

Sleep tight!