Työelämäkonsultti Reima Launonen on tutkinut työelämää näkökulminaan työn merkityksellisyys ja demokratia työpaikoilla. Hän valmistelee myös väitöskirjaa aiheesta. Kirja sisälsi paljon tavallaan itsestään selviä asioita työelämästä, johtamisesta ja organisaatioiden rakenteista, mutta puettuna helposti ymmärrettävään ja mielenkiintoiseen muotoon. Itselle tärkeimpiä teemoja kirjassa olivat työn merkitys, arvot ja valta (johtajuuden myytti). Käsittelen näitä teemoja osin Sawaken ja osin Sorcolorin näkökulmasta.

Onko kaikki työ arvokasta?

Launosen mukaan kaikki työ ei ole – eikä voi olla – arvokasta. Työn merkityksellisyys ja sitä kautta arvokkuus ovat sidoksissa työn sisältöön sekä olosuhteisiin, joissa työtä tehdään. Työn tulee olla itsessään mielekästä, motivoivaa ja merkityksellistä, jotta sillä voi olla arvoa tekijälleen. Toki työn eri osa-alueet voivat olla yksittäisinä tekijöinä hyvinkin tuskaisia ja tuntua merkityksettömältä, mutta se ei voi olla hallitseva teema, jos tavoitellaan työn arvokkuuden kokemusta. Launosen ratkaisu työelämän ongelmien ratkaisuun on parantaa olosuhteita. Käytännössä ilmapiirin tulee olla kannustava ja työympäristön mielekäs, koska ilman niitä on hyvin vaikea motivoitua työstä ja saada siitä tyydytystä. Kaikki nämä tekijät tietysti vaikuttavat suoraan työn tuottavuuteen.

Tiimiyrittäjän työhön sisältyy paljon töitä, jotka eivät aina motivoi. Tällöin on tärkeää miettiä, että kannattaako näitä asioita silti tehdä. Työn mielekkyys ei aina tarvitse olla kokemusta yksittäisten tehtävien mielekkyydestä, vaan motivaattorina voi olla tiimikaverin auttaminen, hallinnan tunteen lisääminen tai esimerkiksi tiimin yhteisiin tavoitteisiin pääseminen. Tiimiyrittäjyys on tuonut eteen paljon tilanteita, joissa on päässyt pohtimaan ja kyseenalaistamaan sitä, onko tämä se työ, jota haluan ja jota kannattaa nyt tehdä. Se on opettanut tekemään valintoja omista arvoista käsin hyvin pieniltäkin tuntuvissa asioissa, mikä on joskus raskasta, mutta varmasti antaa valmiuksia tehdä pienissäkin hetkissä omien arvojen mukaisia valintoja. Talouspäällikkönä olen monesti esimerkiksi tuskaillut, että onko mitään järkeä käyttää aikaa kymmenien kuittien skannaamiseen taloushallintajärjestelmään tai onko talousasioiden opettaminen tiimiläisille tässä vaiheessa akatemiaa enää vaivan arvoista. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että se on osa sitä työtä, johon olen hakenut ja joka on suurimmalta osin todella motivoivaa ja innostavaa.

Työnjohtajana Sorcolorilla tehtäväni on kouluttaa ja motivoida maalarit parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Hallinnon näkökulmasta keskittyminen pitäisikin tietysti ohjata nimenomaan siihen, että jokainen maalausyksikkö tuottaa mahdollisimman hyvin. Maalareiden palkka koostuu lähtökohtaisesti tuntipalkasta sekä alle tavoiteaikaan tehdyissä työmaissa urakkalisistä. Alalla on vuosia vallinnut trendi, jonka mukaan jokaisen maalarin tavoitteena on lähtökohtaisesti tehdä mahdollisimman iso tili kesän aikana ja siten myös johtaminen on ollut hyvin suorituskeskeistä. Viime vuosina kuitenkin entistä useampi maalari on kertonut tavoittelevansa mielekästä työkokemusta ja olevansa tyytyväinen heille maksettavaan pohjapalkkaan. Tämä näkökulma on muuttanut ja tulee tulevaisuudessa muuttamaan yhä enemmän keinoja, joilla maalareita johdetaan. Urakkapalkka on ollut helppo motivaattori, mutta sen sivutuotteena monet kesämaalarit ovat polttaneet itsensä kesän aikana loppuun. Olenkin tänä keväänä yrittänyt tuoda yrityksessä esille näkökulmaa siitä, että meidän kannattaa panostaa myös näiden ei niin tuottavien maalareiden työkokemukseen ja yrittää luoda työolosuhteet myös heidän kannaltaan optimaalisiksi. Launosen mukaan parempi työelämä rakennetaan yhteistyön ja inhimillisyyden kautta. Tämä on helppo allekirjoittaa.

Johtaminen

Launosen mukaan johtajuuteen liittyy vielä nykyäänkin myytti, joka olisi hyvä murtaa. Johtajuus nähdään usein ihmisten kautta -> joku on hyvä ja on siksi johtaja ja toinen ei ole niin hyvä ja on siksi alainen. Tämä ajatus pitäisi muuttaa niin, että johtajuus ei ole ihminen, vaan vuorovaikutussuhde. Johtajan asema on haastava, koska siihen liittyy aina valta. Hyvän johtajan osaaminen ja tietämys riittävät tehtävään, hänellä on motivaatiota toimia johtajana haasteista huolimatta. Suomalaiset toivovat johtamiselta yhteistyötä, yksilön vaikutusmahdollisuuksia, sananvaltaa, ahkeruutta, rehellisyyttä, luotettavuutta ja matalaa valtaetäisyyttä (ei isoja hierarkioita). Johtajuus tulee jakaa työelämässä tasaisemmin. Työntekijöillä tulisi olla oikeus määritellä työn päämääriä ja toteutustapoja. Työn tulisi myös tarjota kanava vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Kokemus vallasta omaan työhön lisää työntekijöiden motivaatiota. Lisäksi mielekäs työn sisältö vahvistaa hallinnan tunnetta, mikä suojelee ylikuormitukselta.

Olen havainnut tiimiakatemiallakin voimakasta tarvetta siihen, että joku johtaa ja joku toinen on johdettavana. Tämä ei ole mielestäni nykyaikaista, eikä myöskään Tiimiakatemian arvojen mukaista. Johtoryhmässä työskentely on ollut mielenkiintoinen haaste, kun täytyy yrittää pysyä kärryillä tiimissä tapahtuvista asioista, hoitaa yrityksen taloutta ja samaan aikaan pyrkiä välttämään ylimääräistä ajatusta siitä, että johtoryhmä olisi jotenkin tiimistä irrallinen osa. Olenkin pyrkinyt sekä johtoryhmän kesken, että tiimissä välttämään ajatusta siitä, että johtoryhmä olisi jonkinlainen kone, joka automaattisesti antaa ratkaisut ja päätökset tiimin puolesta. Tärkeämpänä näen sen, että johtoryhmäläiset ottavat tietoisesti vastuuta ohjata tilanteita, joissa tiimi ei esimerkiksi saa tehtyä päätöksiä. Tällöinkin tärkeintä on auttaa koko porukkaa ratkomaan ongelmat yhdessä, kuin alkaa väkisin keksimään itse ratkaisuja.

Maalaustyö on tiimiyritykseen verrattuna hyvin selkeää hommaa: Lähes kaikki työkohteet suoritetaan samalla työjärjestyksellä ja käytännön pulmia on vähän. Suurempi haaste maalaustyön johtamisessa on saada kaikki maalarit motivoitua tekemään työnsä hyvin ja firman konseptin mukaan. Tässäkään työssä en voi – enkä halua – olla kaikilla työmailla auttamassa kädestä pitäen, vaan pyrin auttamaan maalareita löytämään itse ratkaisut heille eteen tuleviin pulmatilanteisiin.