Omat resonoimiset:

Rahan käytössä minulla on mielestäni ihan hyvää tahdonvoimaa. Olen pienestä asti ollut todella säästeliäs ja 16 -vuotiaana aloin keksimään omia tapojani tienata rahaa. Suunnittelen itselleni aina käyttörahat ja jaan toiset rahat pakollisiin kuluihin etukäteen. En yleensä shoppaile paljoa, vaan ostan muutaman kerran vuodessa yhden kalliimman asian. Nykyään koulun aloitettua olen köyhin rahallisesti ja tulollisesti, mitä olen tähän mennessä koskaan ollut. 

Pysyn silti samassa linjassani rahan kanssa pakollisista menoista. Uskon oppivani paljon tästä ja pohjalla käyminen ei ole mielestäni aina huono asia, vaikka se sillä hetkellä siltä tuntuukin. Pohjalta olen oppinut rajuimmat opetukseni, jotka ovat avanneet silmiäni paljon elämän karuudesta ja oikeasta maailmasta ilman turvallista kuplaa silmien ja mielen ympärillä. Niin pitkälle epämukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on tuntunut todella hallitsemattomalta ja uusiin tunteisiin, sekä ajatuksiin täytyi sopeutua todella nopealla tahdilla aina uudestaan. 

Se sopeutumiskyky ja muuntautumisen keinojen oppiminen ovat olleet isossa roolissa elämässäni muutaman vuoden ajan. Isoin oppini kumminkin tähän mennessä on tullut tädiltäni ja hänen todella hyvästä käytöksestään minua kohtaan. Hän on antanut minulle empatiaa ja rakkautta, sekä myös kaiken lisäksi puhunut ja opettanut siitä minulle avoimesti. Tästä olen saanut oikeaa suuntaa mieleeni, sekä siihen mitä olen ja haluan olla.

Tahdonvoimaan tämä liittyy niin, että koska olen pohjalla ollessani systemaattisesti uskonut ja tehnyt asioita mieleni eteen, niin että nyt minulla on parempi olla itseni kanssa ja tunnen itseäni paremmin. 

Tietyt rutiinit ja kokeilut ovat olleet keinoni muuttua haluamakseni ihmiseksi:

Olen nuoresta asti tehnyt mielessäni pieniä sosiaalisia kokeiluja itseni kanssa esimerkiksi itseni esiin tuomisessa ja tuntemuksista puhumisessa. Analysoin paljon ympärilläni tapahtuvaa luonnostaan. Olen mielestäni todella analyyttinen ja looginen ajatuksiltani. Aiheet yleensä koskevat omia ajatuksia ja tuntemuksia tai muiden käytöstä ja ajatusmaailmaa. Myös tunnemaailmani on aika laaja, vaikka sitä olen pitkään joutunut tukahduttamaan kasvaessani. Pidän myös paljon maailmantalouden ja yritysten dokumenteista ja pohtimisesta, kuinka mikäkin tapahtuma vaikuttaa toiseen. Pidän myös yritysten kriisien ja menestyksien tarinoista. Minua myös kiinnostaa erilaiset psykologiset ilmiöt, kuten suuret huijaukset ja kuinka siinä onnistuttiin viihdemielessä. Huijauksissa on niin paljon luovuutta ja jotain samaakin brändäämisen kanssa, kuinka joku saa ihmisen näkemään juuri kuten haluaakin hänen näkevän ja hyödyntää sitä. Kokeiluilla tarkoitan myös itseni haastamista epämukavuusalueille ja sinne oikeasti menemistä ja valmiutta muuttua tarvittaessa. 

Rutiineina taas käytän urheilua. Olen kasvanut urheilun parissa lapsuudessani pelaten monia eri lajeja, kuten ensisijaisesti jalkapalloa, ringetteä, ulkopelejä ja sählyä. Kaikki nämä loppuivat yläasteella. 17-18 -vuotiaana aloin taas urheilemaan jatkuvasti ja se paransi suuntaani elämässä huomattavasti. Aloin myös käymään terapiassa silloin ja kirjoittamaan tuntemuksiani ylös puhelimeeni purkukeinona. Tämän muutoksen aloittamisesta on nyt 5-6 vuotta ja käytän näitä keinoja vieläkin.

Tahdonvoimaa minulla on mielestäni ollut jo valmiiksi ihan hyvin ennen kouluun tuloa. 

Olen ennen tätä koulua päättänyt suorittaa ammattikoulun loppuun, vaikka siinä menikin pidempään kuin muilla masennuksen vuoksi. Olin myös päättänyt jatkaa avoimessa opiskelua toivoen, että joskus pääsen ammattikorkeaan lopulta. Uskon että se olisi jatkunut vuosia, jollen olisi päässyt kouluun jo nyt, sillä olin jo asennoitunut siihen. Pidän myös ympäristöäni siistinä, sillä se tuo selkeyttä elämääni. Tykkään kun ei ole asioita tehtävänä ja tyhjennän listaani aina vähän kerrallaan. Käytän siis mieltä tyhjentäviä muistiinpanoja, eli jos mieleeni tulee jokin tehtävä asia, kirjoitan sen ylös ja unohdan sen siksi aikaa mielestäni. Näin tyhjennän mieltäni ja annan tilaa sitä tarvitsevalle asialle sillä hetkellä.

Olen oppinut tekemään mieluiten niin, että etenen pienien välitavoitteiden kautta, enkä koita hypätä isoja harppauksia kerralla. Jaan eri tehtäviä itselleni eri päiville ja pysyn niistä kartalla.

Omana esimerkkinäni ja motivaationani toimii se, että vaikka ammattikoulussa tuntuikin siltä, että olen jäljessä muista, päätin silti vain suorittaa koulun omaan tahtiini rauhassa. Tajusin siitä, että sillä ei ole väliä missä kohtaa on menossa tai kuinka nopealla tahdilla etenet. Kunhan asiaa vain jatkaa tai aloittaa aina uudestaan, pääsee lopulta kumminkin tavoitteeseensa. Silloin häviää, kun lopettaa kokonaan yrittämisen. Ja silloin voittaa, kun vaan jatkaa, vaikka eteneminen olisikin hidasta.

Olen myös ruoan suhteen aika tarkka arjessa ja en pidä huonon ruuan syömisestä, kuten karkeista ja roskaruoista, sillä ne vetävät maahan päin henkisesti ja huonontavat kuntoa fyysisesti. En osaa oikein palkita itseäni ruoalla, enkä ehkä siihen haluakkaan. Ravintola on asia erikseen ja sinne on kiva mennä kavereiden ja sukulaisten kanssa yhdessä.

Nyt minulla on tällä hetkellä menossa alkoholin suhteen paljon pohdiskeluja ja kokeilua selvinpäin olemiseen viikonloppuina. Olen nuoruudessani aina joka viikonloppu juonut, kuten varmasti moni muukin. Nyt olen tehnyt pikkuhiljaa pieniä testejä juomattomuuteen ja kuinka se vaikuttaa varsinkin mieleeni ja jaksamiseeni. Samalla olen huomannut pientä fyysistäkin parannusta itsessäni.

Olen pienesti oppinut hallitsemaan impulsseja lähteä mukaan bileisiin tai juomaan erittäin suuria määriä, alkoholia sisältävissä tapahtumissa.

Kaikki tapahtuu vähitellen ja joskus yksittäisiä takaiskujakin on, joista tulee ns. henkinen krapula ja palautuminen kestää vähintään viikon.

Kirjassa myös puhuttiin siitä, kuinka uskoessaan itseensä ja omaan kykeneväisyyteensä ihminen onnistuu paljon todennäköisemmin tavoitteissaan. Aloin miettimään sitä itseni kohdalla, sekä omia haasteitani omassa ajattelussani. Minulla on taipumusta vähätellä itseäni omassa mielessäni ja jostain syystä en uskalla uskoa itseeni tilanteissa, joita en ole ennen kokenut esimerkiksi Tiimiakatemialla.

En myöskään uskalla tavoitella jotain oikeasti suurta tässä kohtaa. Pysyn mieluummin turvallisessa tilassa ja testailen ryhmässä itseni tuomista esille rauhassa, sekä opettelen, kuinka tämä koulu toimii. Tiedän silti myös, että minussa on kunnianhimoinen puoli, jota en ole vielä näyttänyt koulussa.

Tavoitteet:

Mielessäni en anna tunnustusta jo tekemälleni osaamiselle ja työlle vaan pidän itseäni henkisesti aina lähtöviivalla. Teen näin sen takia, koska minusta tuntuu, että jos myönnän itselleni, että osaan jotain, niin tyydyn silloin siihen mitä olen ja en näin pääse kehittymään eteenpäin. Siksi haluan pitää itseäni aloitusviivalla ja aina asemassa, jossa täytyy oppia uutta ja kehittyä jatkuvasti. Pelkään varmaankin myös tuoda itseäni esille hieman tässäkin ja uskon myös pelkääväni jämähtämistä paikalleen.

Olen käyttänyt tätä keinoa puskea itseäni eteenpäin jo kauan, mutta mielestäni tämä on ollut vääränlainen ajatusmalli, sillä silloin en anna tunnustusta jo tekemälleni työlle ja vähättelen itseäni. Haluaisin asettaa tavoitteeksi tämän ajatusmallin rikkomisen ja uuden ajatusmallin sen tilalle, että olen jo matkalla ja lähtenyt lähtöviivalta aikoja sitten.

Tavoitteeni tälle keväälle on oppia tiimiakatemian tapoja, kuinka ympäristöni toimii. Haluan myös tutustua tiimikavereihin, sekä heidän ajatuksiinsa ja osaamiseen. Oma tavoitteeni on myös saada opinnot suoritetuksi, sekä vesijettivuokraustoimintani kehittäminen. Haluan myös oppia projektin suunnittelun viemistä käytäntöön lisää ja kontaktoitumista. Henkisesti haluan oppia tuomaan itseäni lisää esille ryhmässä ja ottamaan tilaa hallitusti, sekä kohteliaasti.

Koulun näen kokeilun ja oppimisen paikkana liiketoiminnallisesti, jossa voi testailla omia ideoitaan suhteellisen turvallisesti ja kuinka ne toimisivat käytännössä. Koen myös, että seura millä ympäröi itsensä, vaikuttaa ja altistaa paljon eri tavoille ja opeille.

Koulussa koen siellä olevan seuran vaikuttavan paljon hyvällä tavalla. Koen myös, että siellä on paljon samanhenkisiä ihmisiä, joilla on samoja mielenkiinnon kohteita. Tämä helpottaa arkeani siellä.

Mitä opin kirjasta?

Kirja sai miettimään positiivisemmin itsestäni, sekä tajuamaan, että pienennän itseäni paljon. Haluaisin muuttaa tätä. Olen miettinyt paljon mitä teen 5-6 vuoden terapian jälkeen ja kuinka pärjään, sillä siitä on tullut minulle mielenhallitsemis- ja purkamiskeino. Aloin äänikirjaa kuunnellessani miettiä itseään tutkivia äänikirjoja yhtenä vaihtoehtona jatkolle siitä, mitä olen terapiassa aloittanut.

Mitä negatiivisia puolia koin olevan kirjassa? 

Huomasin kirjaa kuunnellessani, että tylsistyin kun kirjassa toistettiin samoja pointteja eri kerrontatavoilla.

Oma mielipiteeni kirjasta ja millaista oli kuunnella äänikirjaa?

Pidin kirjan psykologisista puolista paljon, joissa selitettiin ihmisen käyttäytymistä tieteen pohjalta eri skenaarioissa. Pidin myös sosiaalisista- ja käyttäytymiskokeista mitä oltiin suoritettu tieteen vahvistamiseksi.

Kirjan kuuntelun jälkeen minusta tuntui, että minun pitäisi ”hurahtaa” näihin ns. tuotteliaisiin työkaluihin mitä kirjassa avattiin. Itse koen taas, että en halua hurahtaa niihin vaan haluan tarkastella ja miettiä niitä ja päästää ne menemään. Jotkut asiat saattavat tarttua ja jotkut asiat herättivät ajattelua itsestäni, sekä tavoistani. Koen kumminkin, että kirja oli itsetietoisuuden ja tiedon kannalta minulle hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Pidän psykologisista kirjoista, joissa myös selitetään ihmisten toimintaa ja tämä oli minulle siksi juuri sopiva kirja.

Tehnyt: Emmi Peltola, Fleimi -tiimi.