En tiennyt Kirsti Paakkasesta mitään ennen kuin kuuntelin tämän elämänkerran. Tiesin siis kyllä, että hän liittyi Marimekkoon jotenkin, muuta siinä se. Yllätyin siitä, miten kontroversiaali henkilö Paakkanen on ollut ja minkälaisista lähtökohdista hän on ponnistanut. 

Eniten minua kiinnosti Paakkasen luonne ja olemus, joka oli ailahteleva ja mielipiteitä jakava. Paakkasen kuvattiin olleen erittäin suorapuheinen ja tempperamentiltaan hurja. Mainostoimisto Womenan aikoihin hän ei kohdellut alaisiaan kovinkaan reilusti, sillä palkat saattoivat myöhästyä ja osa työntekijöistä murtui paineen alla. Paakkanen kuulosti kammottavalta johtajalta, jonka alaisena en ehkä itse olisi selvinnyt. Silti hän sai Womenan menestymään.

Hurjalla johtajuudella on silti voinut puskea menestykseen. Womena löysi aina työntekijänsä ja vain vahvimmat selvisivät. Tänä päivänä johtajalta osataan varmasti vaatia myös vähän pehmeämpiä puolia, eikä kaikki tuolloin tapahunut tulisi enään kuuloonkaan. Yllätyin siitä, että kaikista oikuistaan huolimatta Paakkasesta on silti pidetty. Hänessä on kuitenkin ollut jotain sellaista karismaa, joka on hyvittänyt kaiken sen kovuuden. Ja empaattiseksikin häntä on kuvailtu. 

Paakkasen suorapuheisuus, tunteiden purkaukset ja temperamenttisuus kuulostavat tutuilta piirteiltä minullekin. Hänellä oli myös vaikeuksia rentoutua vapaa-ajallaan, koska ajatukset olivat koko ajan töissä. Sekin on tuttu tunne. Pystyin jotenkin samaistumaan Paakkasen olemukseen. Jotain samankaltaista jääräpäisyyttä ja omistautumisen halua minussakin on. Ja suorapuheisuutta. 

Osittain pelkään olevani samanlainen kuin Paakkanen, sillä minua on kuvattu dominoivaksi ja vahvaksi persoonaksi, joka on usein liiankin suorapuheinen. Tai ehkä pelkään tulevani samanlaiseksi. Samalla kuitenkin ihailen tuota menestystä, jonka Paakkasen määrätietoinen persoona ja luja luonne on saanut aikaan. Ihmettelen paljon sitä, että Paakkasta on kuitenkin rakastettu omana itsenään, vaikka hän olikin haastava persoona. Se helpotti omaakin tunnettani, ehkä olenkin hyvä näin. 

Vierivä kivi ei sammaloidu – lause kuvaa hyvin Paakkasta ja uskon sen olevan totta. Kirsti teki töitä läpi elämänsä, niin kauan kuin jaksoi. Se oli hänen intohimonsa. Haluan ottaa hänestä mallia siinä suhteessa, etten halua jäädä lepäämään laakereilleni odottaen, että kuolo korjaa minut pois. Haluan elää ja toteuttaa itseäni loppuun saakka. Nauttia siitä mitä teen ja säilyttää oman tyylini ja olemukseni. 

Haluan tehdä sitä, mitä rakastan. Haluan pyhittää elämäni asioille, joita rakastan. Oli se sitten mitä tahansa, milloin tahansa. Se saattaa vaihtua ja niitä voi olla monia samaan aikaan. Uskon olevani onnellisimmillani, kun teen jotain itselleni tärkeää, tarpeeksi haastavaa. 

Eikä minun tarvitse murehtia siitä, että minusta tulisi yhtä hurja kuin Paakkasesta. Jotain samaa meissä on, mutta olen silti minä. Ja saan olla minä. Psytyn kääntämään haasteeni vahvuuksiksi. Kaikki eivät osaa sanoa asioita suoraan ja joutuvat siksi vellomaan murheissaan. Kaikki eivät osaa ottaa elämältä sitä, mitä haluaa. Kaikki eivät osaa olla oikealla tavalla itsekkäitä. Siinä mielessä olen turvassa, ettei kukaan ainakaan pysty tallomaan minua. 

Rsikinä on, että elämässä jää yksin, niin kuin Kirstikin jäi. Hänen kerrottiin kokevansa yksinäisyyttä. Itse olen nähnyt yksinäisyyden kokemuksen läheltä isäni tilanteessa, sillä hän on pitkään ollut yksinäinen ja kertonut siitä minulle aina brutaalin avoimesti. Joskun pelkään, että jään kaikessa dominoivuudessani ja itsekkyydessäni yksin. Se on yksi suurimmista peloistani, jos ei suurin. 

Tuon pelon myötä olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota muihin ihmisiin ja olen oppinut pitämään heitä arvokkaana. Nuorena olin vihainen, masentunut ja ehkä siksi todella itsekäs. En tajunnut ystävien tärkeyyttä, enkä osannut arvostaa muita ihmisiä. Pidin niitä huonompina, vain minä olin tärkeä. Onneksi olen oppinut, etten ole parempi kuin muut. Olen monesti tajunnut olevani jopa huonompi. Sairasta, miten vääristynyt kuva minulla oli nuorena muista ihmisistä. Onneksi olen jo oppinut jotain. Tiimiakatemia on opettanut paljon, kun olen ensi kertaa päässyt mukaan johonkin yhteisöön näin aikuisempana. Ehkä isäni kohtalo ei odotakaan minua.