”Mieli ymmärretään yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät” – Wikipedia. Mielemme on vahvempi kuin uskommekaan. Se vaikuttaa tajuamattamme kaikkeen elämässämme, näin uskallan väittää luettuani kirjan Mielen voima. 

Millainen oma mieleni on? Ailahtelevainen ja muuttuva. Joskus äärettömän synkkä. Jopa itsetuhoinen. Joskus mieleni on lannistunut ja menettänyt toivonsa. Se saattaa pitää itseään sairaana, parantumattomana ja yksinäisenä. Mieleni voi olla heikko. Se saattaa suuttua äkisti tai loukkaantua. Se saattaa uskoa maailmasta pahaa. Sen on joskus vaikea luottaa.

Paljon useammin se kuitenkin uskoo valoisaan tulevaisuuteen ja on vahva. Useammin se uskoo maailman olevan pohimmiltaan hyvä ja koko ajan parantuva. Yhä useammin se ei pidä itseään sairaana, vaan uskoo sen parantuvan koko ajan. Muuttuvan paremmaksi. Mieleni kasvaa kanssani ja kehittyy jatkuvasti. Sillä on suuri vaikutus elämäni kaikkiin osa-alueisiin, etenkin terveyteeni. Mieleni on vahvistunut kaiken sen jälkeen, mitä olen kokenut. Aina kun siihen on sattunut, olen oppinut jotain ja muuttunut vahvemmaksi. Se mikä ei tapa, vahvistaa. 

Oman terveyden arvioiminen heikoksi on haitallisempaa kuin runsas alkoholinkäyttö, tupakointi tai ylipaino. Ei siis kannata velloa omassa sairaudessaan. Sen sijaan terveytensä erittäin hyväksi arvioivat ihmiset elävät noin kymmenen vuotta pidempään. Todella kauan pidempään. Ja mikä kummallisinta, ihmisen todellisella terveydentilalla ei ole merkitystä, pelkästään hänen omalla mielikuvalla itsestään. Jokaisen kannattaisi miettiä, millaisia uskomuksia itsestä on. 

Uskomuksilla on suuri merkitys. Ne voivat pahimmillaan sairastuttaa, parhaimmillaan parantaa. Sitä on oikeasti tutkittu, pessimistisesti ajattelevat eivät parane niin hyvin kuin optimistisesti ajattelevat. Kirjassa kerrottiin jopa syövän päihittämisestä mielen voimalla. Itse suhtaudun tällaisiin vähän skeptisesti, mutta ihmeparantumisia on tapahtunut. Ja ihmeparantumisen kokeneet ihmiset kertovat sen johtuvan omasta mielen voimasta. Kirjassa kerrottiin myös mielikuvaharjoitusten voimasta. Pahoin tapaturmassa vammautunut mies kuvitteli joka päivä sairaalassa maatessaan, että joku silottaisi hänen murskautuneita luitaan ja korjaisi ne. Hän siis kuvitteli, että joku hahmo kokreettisesti korjaisi hänen luitaan ihon alla. Hän teki mielikuvaharjoitusta pitkän aikaa, useamman kerran päivässä, aina kun jaksoi. Ja kappas, ihmeparantuminen tapahtui. Hiljalleen hänen luunsa oikeasti korjautuivat ja hän pystyi taas kävelemään, vaikka sen ei pitänyt lääkärien mukaan olla enää mahdollista. Vielä uskomattomampi juttu on, että vuotta myöhemmin sama mies juoksi maratonin. 

Placebo ja nocebo ovat myös ihan oikeita juttuja. Placebo tarkoittaa lumelääkettä tai -hoitoa, eli potilaalle tehdään mukamas joku toimenpide, tai annetaan vaikuttavaa ainetta sisältämätöntä lääkettä. Potilas uskoo lääkkeen tai hoidon vaikuttavan parantavasti, joten se oikeasti tehoaa. Mieli ja alitajunta ovat kyllä vahvoja. Placebot voivat toimia, vaikka potilas tietäisi sen olevan placebo. Lääkärin on myös mahdollista luoda placebo -efekti. Mitä varmempi ja vakuuttavampi lääkäri on lääkkeen tai hoidon tehoamisesta ja potilaan parantumisesta, sitä vahvemmin potilas itsekin uskoo parantumiseen, ja sitä paremmin potilas oikeasti paranee. 

Nocebo on taas päinvastainen ilmiö. Mikäli lääkäri suhtautuu pessimistisesti potilaan paranemiseen tai vaikuttaa epävarmalta, kireältä tai muuten vaan epämukavalta, sitä todennäköisemmin potilaallekin välittyy pessimistinen asenne, tai paranemistulokset jäävät heikommiksi. Nobebo -efekti näkyy helposti ihan myös arjessa. Itselläni on ollut haitallinen käsitys omasta fyysisestä kunnostani jo kauan. Olen opettanut alitajunnalleni muun muassa sellaisia ajatuksia, kuin että minulla on huono kunto, en koskaan saa aikaiseksi liikkua säännöllisesti ja en ole liikunnallinen. Ei ihme jos tuntuu siltä, kun mieleni luulee niin. En varmasti ala koskaan liikkumaan säännöllisesti jos opetan itselleni jatkuvasti, etten pysty siihen. Jos haluan saada aikaan muutoksen, minun pitää alkaa ajattelemaan toisin. Minä olen liikunnallinen ja pidän liikunnasta. Minulla ei ole huono kunto. Saan nauttia liikunnasta.

On ratkaisevaa, miten identifioimme itsemme. Pidänkö itseäni aina ulkopuolisena tai muuten vaan huonona? Sitten todennäköisesti olenkin sellainen. Voin myös valita toisin. Olen hyvä tyyppi ja onnistun kyllä.