Aloin lukemaan Kirsti Paakkasen Suurin niistä on rakkaus kirjaa Moonan suosittelemana. Taas kerran Moona osasi suositella minulle kirjaa, josta hän tiesi, että pitäisin. Mielestäni oli todella mielenkiintoista lukea kuuluisan ja menestyneen naisjohtajan elämän kertaa ja tulevaisuudessa aion haalia niitä enemmän kirjalistalleni. 

Aluksi kirjassa kerrotaan Paakkasen lapsuudesta. Tarinat muistuttivat paljon minun mummoni kertomuksia hänen lapsuudestaan, vaikka hän onkin jonkun verran nuorempi. Maailma on muuttunut paljon noilta ajoilta ja minun lapsuuteni eroaa jo huimasti mummini sekä Paakkasen kokemuksista. Paakkanen ei tullut rikkaasta tai kuuluisasta perheestä ja siitähän mainitsee olleensa kiitollinen, sillä työntekoon totutteleminen jo nuorena, teki hänestä vahvan ja kunnianhimoisen. Paakkanen kertoo lähteneensä maailmalle jo 15-vuoden ikäisenä. Hän asettui Helsinkiin ja hankki sieltä itselleen töitä. Vuosia myöhemmin hän perusti ensimmäisen oman yrityksen Womenan, naisten mainostoimiston. 

Womena muistuttaa minua meidän tiimin Riikan ja Iidan ideasta perustaa naislähtöinen nettisivu/markkinointi/sisällöntuotanto yhtiö. Mielestäni idea on hyvä ja molemmat mimmit ovat huikeita siinä mitä he tekevät. Näen jo, kuinka heidän ideansa tulee loistamaan saman lailla kuin Womenakin. 

Koskaan ei ole liian myöhäistä

Viime keväänä kipuilin ensimmäisen ikäkriisini kanssa. Koin painetta saavuttaa asioita nuorella iällä sekä riittämättömyyden tunnetta jo saavuttamistani asioista. Paakkanen auttoi minua ymmärtämään, että koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa omia haaveitaan. Paakkanen osti Marimekon kuusikymppisenä ja eläköityi lähempänä kahdeksaakymppiä. Ymmärsin, että jos olisin jo nyt 22-vuotiaana saavuttanut kaiken mitä haluan ja toteuttanut kaikki haaveeni, elämäni olisi tylsää. Minulla ei olisi enää mitään minkä eteen tehdä töitä, mistä haaveilla tai mitään mikä pitäisi minut liikkeellä. Turtuisin varmasti tyytyväisyyden tunteeseen ja jossain vaiheessa loiste katoaisi. Siksi nykyään olen todella innoissani siitä, että voin joka päivä tehdä asioita haaveideni eteen ja joka päivällä on merkitys. 

Intuitio

Kirjassa puhuttiin paljon siitä, kuinka Paakkanen teki aina päätöksiä intuition pohjalta. Ostot, uudet työntekijät, kankaat sekä paljon muuta. Kaikki päätökset tulivat intuition pohjalta ja useimmiten äkkipikaisesti. Myös minä teen useat päätökset sen pohjalta mikä tuntuu minusta oikealle. Seuraan intuitiotani ja uskon, että se johdattelee minut perille ja auttaa tekemään oikeita päätöksiä. Intuitiota on vaikea kuvailla, mutta kun teen päätöksen A vai B ja päädyn B:hen se vain tuntuu oikealle. Tunnen rauhan sisälläni ja voin olla itsevarma päätöksestäni, sitä intuitio ainakin minulle on. 

”Sanoin Marimekolle tahdon”

Paakkanen oli naimisissa hetken aikaa ja hän oli hyvin rakastunut. Rakastunut pari kuitenkin päätti erota. Paakkanen tuli hyvin juttuun miehien kanssa ja ottajia olisi ollut joka suunnassa, mutta hänellä oli vain muutama romanssi avioliiton jälkeen. Marimekko kuitenkin muutti kaiken. Paakkanen sanoi Marimekolle ”tahdon” ja ranskalaiselle rakastajalleen heipat. Usein puhutaan, ettei elämässä voi saada kaikkea. Jos on menestynyt ura niin puhutaan, että perheelle ei ole aikaa. Jos taas haluaa antaa kaiken perheelleen ei voi olla menestynyt urallaan. Vaikka Paakkanen valitsikin uransa miehien sijaan, niin minä uskon, että elämässä voi myös saada molemmat. Varmasti tasapainottelu perhe ja ura elämän välillä ei ole helppoa, mutta se on mahdollista. Usein tuntuu, että varsinkin naiset joutuvat valitsemaan perheen ja ura unelmiensa välillä. Mutta uskon, että nykymaailmassa pystymme jättämään kummallekin tilaa. 

Inspiroiva johtaja

Paakkanen oli todella inspiroiva ja kasvattava johtaja. Jokainen, joka hänen kanssaan pääsi työskentelemään muisteli häntä lämmöllä. Paakkanen haastoi työntekijöitään mutta myös tarjosi heille mahdollisuuksia ja auttoi monia ihmisiä etenemään heidän urallaan. Tällä hetkellä tulevaisuus vie minua kohti Ekollaa. Meitä on neljä naista firman johdossa ja kukaan ei ole yli muiden ja pidän siitä juuri niin. Pidemällä tulevaisuus on silti vielä avoinna ja ehkä jonain päivänä pääsisin johtamaan jonkunlaista työyhteisöä. Ainakin haaveilen siitä. Olen todella ihmisläheinen ja haluaisin työskennellä läheisesti muiden ihmisten kanssa. Myös tiimiliiderinä toimiminen on antanut minulle ensimmäiset maistiaiset muiden johtamisesta ja ihmisläheisestä työskentelystä. Aikani tiimiliiderinä on ollut todella antoisaa, mukavaa ja aika ajoittain myös haastavaa. Silti en vaihtaisi tätä aikaa pois. Olen Toiminut tiimiliiderinä nyt kokonaisen vuoden ja minulla on vielä kolme kuukautta jäljellä. En voi uskoa, että aika on hurahtanut näin nopeasti. Jätän liiderin pestin haikein, mutta toiveikkain mielin.