Vireystila

On olemassa kolme vireystilaa, jotka ovat ylivireys, optimivireys ja alivireys. Meidän kaikkien tulisi pyrkiä optimivireyteen, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Ylivireyttä tuottaa helposti esimerkiksi kiireinen aikataulu, huolet ja uhkan tunne. Silloin aivot hälyttävät kehossa stressitilan. Tunnistan välillä itsestäni ylivireyden tilan, kun sykkeeni on korkealla, minun on vaikeaa pitää töistä taukoa, jätän huomioimatta kehoni tarpeita kuten nälän ja levon sekä keskittyminen on vaikeaa. 

Ylivireyttä enemmän olen kuitenkin kokenut alivireyttä. Alivireystila syntyy kun, et ole antanut itsellesi mahdollisuutta palautua ja palautumisvelka on viimein maksettava takaisin. Alivireystilan aikana aamulla tuntuu kuin yöunet ei riittäneet mihinkään, koen voimakasta väsymystä, arkiset kotiaskareet tuntuvat ylivoimaisilta, haluan olla yksin, koska sosiaalisuus vie liikaa energiaa ja tuntuu raskaalta, minulla on apaattinen olo, käytän kaiken vapaa-aikani lepäämiseen ja minun on vaikea tehdä päätöksiä. Alivireystila iskee, kun ei muista jarruttaa, se ikään kuin pakottaa kehon lepoon. 

Optimistisenvireystilan mahdollistaa tasapaino. Kun muistat levätä ja tehdä työtä tasapainossa. Kun Liikut, syöt ja nukut hyvin. Viimein minusta alkaa tuntua, että olen taas optimistisessa vireystilassa. Pystyn taas keskittymään töihin, annan itselleni taukoja, minun on helpompi tehdä päätöksiä, pääsen helposti flow-tilaan, olen aikaansaava, saan hyvin nukuttua, jaksan taas nähdä ystäviäni ja liikkua säännöllisesti sekä en enää tunne itseäni väsyneeksi yöunien jälkeen. 

Arki

Nykyään arkeni koostuu maximissaan kahdeksan tunnin työpäivistä, jonka aikana pidä säännöllisen ruokatauon sekä muita pienempiä taukoja. Työ sujuu hyvin ja se on taas helppoa ja kivaa. Silloin tällöin on kiireisempää ja haastavimpia juttuja, mutta se pitää työt mielenkiintoisina. Kun pääsen töistä tulen kotiin ja teen itselleni päivällistä. Sen jälkeen lepään hetken sohvalla ja samalla katson jotain netflixistä tai luen kirjaa. Hetken lepäilyn jälkeen lähden treenaamaan ja sitten tulen kotiin, teen iltapalan, vaihdan kuulumiset kämppiksen kanssa ja alan iltatoimiin. Elän mielestäni jopa todella tavallisen tylsää arkea, mutta juuri nyt se on se mitä kaipaan. Treenaamisesta on tullut minulle todella tärkeä henkireikä ja kiinnitän myös paljon enemmän huomiota säännölliseen ruokailuun, se auttaa minua jaksamaan. Viikonloput menevät pitkien unien, urheilun, ystävien ja perheen parissa. 

Oma keho

Koen, että olen aika hyvä kuuntelemaan mitä kehoni tarvitsee. Viime syksynä vain tietoisesti sivuutin sen tarpeet. Monilla ystävilläni on erilaisia seuranta laitteita, jotka seuraavat kehontoimintoja ja unen laatua. Minulla ei ole koskaan ollut mitään sellaista. Kirjassa mainittiin, että joskus seuraamiseen voi jäädä koukkuun ja uni aletaan näkemään suorituksena eikä kehon tarvitsemana lepona. Tämä on yksi syy miksi en ole koskaan uskaltanut hankkia itselleni minkäänlaista kelloa tai vaikka Oura sormusta. Uskon, että toimintojen seuraaminen olisi minulle liian addiktoivaa ja olisin koko ajan huolissani sekä ajattelisin kehoni toiminnot suorituksina. 

Lupa levätä 

Välillä on vaikea antaa itselle lupa levätä. Varsinkin kun kaikki ystäväni ovat samanlaisia kuin minä. Olemme kaikki todella kunnianhimoisia työmyyriä. On vaikea tulla kotiin rentoutumaan, kun kämppis palaveeraa vielä seitsemältä illalla. Tulee heti olo, että minunkin pitäisi olla tekemässä vielä töitä, eikä laiskotella sohvalla. Kaikkea keho ei kuitenkaan anna periksi ja joskus se pakottaa lepäämään. Työn laatu myös kärsii, jos keho ja mieli ei koskaan palaudu. Olemme myös ystävien kesken puhuneet, että meidän pitää muistuttaa toinen toistamme lepäämään ja, että on ok levätä. 

Hyvä olla 

Koen olevani tehokkain versio itsestäni, kun syön säännöllisesti, nukun kahdeksan tunnin yöunet ja muistan liikkua. Sali harrastuksestani on tullut minulle paras keino palautua. Lisäksi kävelylenkit ja ulkoilu on minulle hyväksi. Koen myös, että täydelliseen nollaantumiseen tarvitsen aikaa olla yksin ja hiljaa. Silloin voin puhdistaa pääni ja pohtia asioita. Lukeminen myös rauhoittaa ja on nykyään minulle todella mieluinen ajanviete. Joskus käyn myös joogassa tai pelaamassa padelia kavereiden kesken. Noin kerran viikossa soitan myös pitkän puhelun parhaalle ystävälleni ja käsittelemme yhdessä kaikki huolet ja murheet kuin myös ilon hetketkin. Olen hyvin onnekas, että saan elää tätä elämää, jota nyt elän. Vireystilani alkaa pikkuhiljaa olemaan taas optimissaan ja usko, että taas pian olen suorituskykyni huipulla.