Tämä Markku Kuisman ja Pekka Seppäsen teos oli mielestäni yleissivistävä ja jokseenkin sarkastisen huvittava. Itse olen huono lukemaan esimerkiksi uutisia, varsinkin talouselämä ja tällaiset Isot Asiat eivät ole olleet ikinä lähellä sydäntä. Siksi lähdinkin haastamaan itseäni ja otin kuunteluun Suomen pahimmat bisnesmokat. Kuunteleminen oli ehkä virhe, sillä täytyy myöntää, että monotonisella äänellä höpisty bisneskirja täynnä vieraita sanoja, listatolkulla uusia nimiä ja ilman selkeitä luvunvaihtoja teki kokonaisuudesta erittäin sekavan.

Halusin kuitenkin ymmärtää enemmän tietyistä termeistä, joita perheen kahvipöytäkeskustelussa joskus nousee ilmi ja joihin en osaa sanoa juuri mitään. Soneran umts-luvat, Talvivaara ja Olkiluoto, tuttuja sanoja kaikki mutta mitään ymmärrystä mulla ei ollut hämärien tiedonmurusteni taustalla. Mulla ei varmasti ole vielä muutamaan vuoteen koko Suomen alueella vaikuttavaa, monopolilla hallitsevaa yritystä, mutta oppiminen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin ja sisäistää kaikki virheet, mitä itse voi välttää jatkossa! Myös mahdollisesti tulevana yrittäjänä haluan olla vähän kartalla Suomen taloudellisesta historiasta. Sitä ei juurikaan käyty lukion historiankursseilla, johon mulla oli suuri innostus.

Suomalaisilla on ehkä itsellään sellainen odotus, että täällä ollaan huonoja myymään. Kirjan esiintuomien esimerkkien mukaan täällä ollaan kuitenkin ennemmin huonoja ostamaan. Jo ihan lähihistoriaan mahtuu erittäin dorkia yritysostoja, jotka ovat olleet selkeitä virheitä. Tähän viitataan esimerkiksi Nokian hölmöllä liikkeellä, kun se osti omia osakkeitaan järkyttävän määrän ja mitätöi ne. Osakkeita voi mitätöidä, se vain tarkoittaa, että jäljelle jääneiden osakkeiden osuus kasvaa. Tässä tilanteessa ulkomaisen, ilmeisesti erityisesti amerikkalaisen, omistuksen osuus kasvoi huomattavasti. Nokialla tämä johtui ilmeisesti nopean laajentumisen vauhtisokeudesta, mutta tehdessään tämän se vain ampui itseään jalkaan.

Suomessa ei olla vain huonoja ostamaan, vaan ilmeisesti myös varautumista pahimpaan ei harrasteta. Talvivaara on varmasti kaikille tuttu nimi ja se tiedetään, että se homma kusi mennen tullen. Mulle aukeni kuitenkin vasta nyt, mikä siinä oikeasti meni mönkään. Talvivaaraa oli povattu kyllä menestykseksi ja sitä sen olisi myös pitänyt olla. Monet pitkän linjan menestyneet sijoittajat lähtivät luottavaisin mielin tukemaan Talvivaaraa.
  Se oli oikea suomalainen idyllitarina: syrjäisellä paikalla, pohjoisessa Suomessa suhteellisen hedelmällinen kaivos, joka työllisti syrjäseutujen ihmisiä. Sen piti tuoda ympärilleen vain rikkauksia. Talvivaaran malmi on kuitenkin aika köyhää, joten siellä otettiin testiin tietynlainen bioliuotusmenetelmä, jonka avulla köyhästäkin malmista pyrittiin saamaan taloudellisesti kannattavaa. Bioliuotusmenetelmä oli menestynyt maailmalla – mutta eri olosuhteissa. Vaikka syksyllä ei satanut vettä tavallista enempää, Talvivaarassa ei oltu siihen varauduttu. Bioliuotusmenetelmä prakasi sateiden vuoksi. Tässä vaiheessa suurimmat sijoittajat alkoivat myymään osakkeitaan ja vetäytymään leikistä.
  Talvivaaran osti konkurssipesästä Terrafame Oy, joka on saanut bioliuotusmenetelmän toimimaan paremmin. Ongelmat bioliuotuksessa on todettu yhdeksi syyksi siihen, että Talvivaara joutui yrityssaneeraukseen vuonna 2013. Kuulostaa jotenkin hullulta, että niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin syksyn sateet, ei osattu varautua juuri ollenkaan. Sitä ei vain oltu laskettu tekijäksi. Riskikartoitus on vaan niin tärkeää, ihan millä alalla vaan.

Kirjassa käytiin myös jonkun verran läpi sijoittamista sekä hölmöjä käytösmalleja sijoittamisessa, mikä oli ihan mielenkiintoinen lisä. Talvivaaran casesta oppineena voisi sanoa, että jos suurin osakeomistaja myy osakkeitaan, myy sinäkin. Siinä vaiheessa tilanne on jo varmaan aika kriittinen. Kirjassa kuvattiin kyllä hyvin sitä, miten sijoittaessa tulee esiin tietynlainen laumaefekti. Ei uskalleta ajatella toisin tai luottaa omaan vaistoon. Saaliinhajun perässä mennään vaikka jyrkänteeltä alas, vaikka siinä luultavasti vain vahingoittaa itsensä. Joskus kun olisi järkevämpää myydä tai pitää osakkeista kiinni, mennään massan mukana vain koska muutkin tekevät niin. Laumassa on turvaa, mutta se ei kanna kovin pitkälle.