Kirja alkoi vetää puoleensa jo nuorempana, kun seurasin paljon nyrkkeilijä Mike Tysonin tekemisiä. Hän kertoi, että hänen valmentajansa Gus laittoi Miken lukemaan kirjoja ja opiskelemaan taistelua ja sodankäyntiä ja tämä kirja oli yksi Miken kirjoista. Siitä asti olen halunnut lukea tämän kirjan ja nyt sain sen käsiini tänä jouluna joulupukin tuomana.

Kirja pitää lukea ajatuksella ja vähän harmittaa, kun siinä viitataan aina pariin eri teokseen, että tässä teoksessa lukee tämä kohta näin ja tässä näin, niin ei oikein tiedä kumpaa siinä nyt uskoisi. Kauttaaltaan hyvä teos ja pidin paljon. Heräsi ajatuksia paljon ajalta, jolloin minulla oli suuri polte päästä nyrkkeily kehään ottelemaan. Nousi karvat taas pystyyn, kun ajattelin, miten saisin vastustajan murrettua jo ennen ottelua ja miten hyödyntäisin psykologiaa ottelun aikana. Muistan, kun Mike puhui paljon siitä, miten hän pelkällä psykologialla hallitsi otteluita ja omien sanojensa mukaan voitti niitä jo ennen kuin ne olivat edes alkaneet. Tämä kiehtoi äärimmäisen paljon pientä Jesseä. Kiehtoo kyllä vieläkin, mutta nykyään ymmärrän jo hieman enemmän mistä tämä johtuu.

Mielestäni kirjasta saa hyviä koppeja ihan liiketoimintaankin, koska monestihan myös jotkut suuret yritysjohtajat ovat puhuneet, että liike elämässä tapahtuu aika paljon taktikointia ja kaikenlaista mihin on hyvä varautua esimerkiksi kilpailijan kanssa. Tästä kirjasta saa hyviä taktiikoita niihin ja osaa myös ennaltaehkäistä pahojakin selkäsaunoja niin sanotusti. Vastustajalle ei kannata kertoa kaikkia kikkoja, joita osaa ja ei osaa. Mielestäni pätee hyvin myös liike-elämässä.

Iske silloin kun vihollinen on heikoimmillaan, on kanssa mielestäni hyvä sääntö. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka markkinoinnissa, kun kilpailija ei markkinoi, niin silloin on hyvä markkinoida, kuluttajat näkevät sinut eikä kilpailijaasi. Toinen esimerkki voisi olla myynnissä tai asiakastyytyväisyyden parantamisessa, mutta en lähde nyt sen koommin esimerkkejä tähän kirjoittelemaan. Pähkinän kuoressa: Iske sinne missä kilpailija on heikko.

Niin kuin yrityselämässä niin myös sodankäynnissä strategiat on oltava kunnossa ja tulee osata varautua kaikkeen ja tulee tuntea vihollinen sekä oma armeija/henkilöstö. Mielestäni pitää opiskella vastustajaa niin hyvin kuin vain voi, vähentää yllätyksiä ja silloin vastustajan on vaikea toimia. Pahin isku on sellainen, jota et näe. Paras taistelu on mielestäni sellainen, jota ei tarvitse käydä. Tähänkin pääsee sillä, että näyttää vastustajalleen ylivertaisuutensa jollain tavalla tai saa vastustajan tilaan, jossa hänen on mahdotonta lähteä taisteluun kanssasi. Oman henkilöstön tuntemisesta vielä sen verran, että kun tunnet henkilöiden vahvuudet sekä heikkoudet, osaat liikutella heitä oikeisiin tehtäviin ja saat näin suurimman hyödyn irti. Miksi käyttää 60% ryhmän potentiaalista, jos pienellä tutustumisella voit saada ryhmän toimimaan 100% voimin.

Myös maasto ja taistelu kenttä on hyvä tuntea se helpottaa suunnittelussa ja myös siinä, että kuinka siellä toimia. Säästytään myös äärimmäisen paljon henkilövahingoilta ja liiketoiminnassa säästetään siis rahaa. (Maasto ja taistelukenttä voisi olla liiketoiminnassa vaikkapa markkinoidaan oikealle asiakassegmentille)

Tämän kirjan aikana sain mielestäni tärkeän opin. Kirjaa luettaessa ymmärsin, mitä kirjassa tarkoitetaan ja opin sisäistämään paremmin kirjassa tuotua tietoa, koska joudun pysähtymään ja ajattelemaan kirjoitettavan tekstin sisältöä, sillä joudun kirjoittamaan kirjasta reflektion. Opin arvostamaan myös hieman jopa tätä pakkoa tehdä näitä. Luulen, että voin alkaa jopa nauttimaan näiden kirjoittamisesta, sillä olen jo tykästynyt kovasti kirjojen lukuun. Minua on aina kiinnostanut erilaiset strategiat ja haluankin oppia kaikenlaisia taktiikoita ja strategioita liiketoiminnassa. Hieman jopa odotan, jospa joskus löytäisin jonkun kilpailijan, jota vastaan joudun ”taistelemaan” liike-elämässä.