Tämä kirja on kuin minua varten kirjoitettu. Isäni on hokenut minulle pienestä pitäen fraasiaan: ”Get the facts”. Rakastan kaavioita ja tilastoja, keskiarvoja ja mediaaneja, korrelaatioita ja kausaatioita. Faktojen maailma avaa käsitystä maailman todellisesta tilasta juuri noiden (omasta mielestäni) hyvin havainnollistavien työkalujen avulla. Olen viime aikoina miettinyt ja reflektoinut niin paljon tiimiyritystämme, sen sisäistä ja ulkoista dynamiikkaa, sekä johtamista, että tuntuu virkistävältä palata tulevan spekulaatiosta ja hienoista teorioista puhtaasti tutkitun tiedon äärelle.

Maailman tila

Maailma näyttäytyy hyväosaiselle länsimaalaiselle melko synkkänä paikkana. Länsimaissa kaikki on hyvin, mutta se muu maailma onkin sitten kaaoksen, kivun ja nälän partaalla. Näin ainakin sorrumme helposti ajattelemaan. Ruotsalaiset Hans, Ola ja Anna Rosling tekivät joskus tämän saman havainnon. He eivät kuitenkaan ole suostuneet jäämään pelkän ennakkokäsityksensä vangeiksi, vaan alkoivat tutkia tilastoista maailman todellista tilaa. Tutkimus yllätti heidät itsensä ja poiki länsimaalaisille korkeasti koulutetuille ihmisille suunnatun pikatentin, jonka tehtyään lähes jokainen kokee itsensä huijatuksi. Kolmentoista kysymyksen sarja on helpompi sattumanvaraisesti vastauksensa lätkivälle simpanssille, kuin yliopiston maisterivaiheen opiskelijoille. Kysymykset koskevat tietoa maailman tilasta, esimerkiksi: ”Kuinka monet maailman yksivuotiaista lapsista rokotetaan jotain tautia vastaan?” tai ”Kuinka paljon luonnononnettomuuksissa vuosittain kuolleiden määrä on muuttunut sadan viimevuoden aikana?” (Ensimmäiseen oikea vastaus on 80 %, joka oli ainakin itselleni iloinen yllätys, ja toiseen vastaus on, että kuolleiden määrä luonnononnettomuuksissa on vähentynyt alle puoleen.)

Näkökulmaa köyhyyteen

Roslingit kritisoivat kirjassa ihmisluonnolle ominaista tapaa jakaa asiat mustavalkoisesti kahteen ”leiriin” -me ja muut, länsimaat ja muut, kehittyneet maat ja kehitysmaat jne. Heidän teoriansa mukaan maailma (tai oikeammin sen maat) pitäisi jakaa neljälle eri tasolle:

Taso 1

• Varallisuus: 0 – 4 dollari päivää kohden
• Lapset: Keskimäärin viisi paljasjalkaista lasta, lapsikuolleisuus on suurta
• Vesi: Likainen lätäkkö tunnin kävelymatkan päässä
• Ruoka: Samaa harmaata puuroa aina kun maa tuottaa jotain mistä sitä tehdä
• Terveys: Ei varaa omiin eikä lasten lääkkeisiin
• Noin miljardi ihmistä maailmassa elää tällä tasolla.

Taso 2

• Varallisuus: 4 – 16 dollaria päivää kohden
• Lapset: pääsevät kouluun, kenties kengät jalassa
• Vesi: Polkupyörällä vedenhakuaika puolittuu
• Ruoka: Mahdollisuus ostaa ruokaa, jota ei itse tuota. Mahdollisuus hankkia kotieläimiä (esim. kanoja).
• Sähkö: Lapset voivat tehdä läksynsä sähkölampun valossa. Sähkö ei kuitenkaan riitä jääkaapin pyörittämiseen.
• Terveys: Yksikin vakavampi sairastuminen saattaa kaataa talouden ja heittää takaisin tasolle 1.
• Noin 3 miljardia ihmistä maailmassa elää tällä tasolla.

Taso 3

• Varallisuus: 16 – 32 dollaria päivää kohden
• Lapset: voivat keskittyä kouluun ja mahdollisesti jopa vapaa-aikaan, mahdollisuus jatkokoulutukseen
• Vesi: Vesi tulee vesijohtoa pitkin, joten ajan voi käyttää lähes ympärivuorokautiseen palkkatöiden tekoon.
• Ruoka: Pakastimessa ruuat säilyvät, joten eri ruokalajeja voi valmistaa vaikka päivittäin.
• Sähkö: Sähköä riittää kaikkeen oleelliseen.
• Liikkuminen: Töihin pääsee kauemmaksikin kätevästi prätkällä.
• Terveys: Säästöt saattavat huveta, mutta pudotusta alemmalle tasolle ei ihan heti tapahdu
• Vapaa-aika: Joskus on mahdollisuus juhlia.
• Noin 2 miljardia ihmistä maailmassa elää tällä tasolla.

Taso 4

• Varallisuus: yli 32 dollaria päivää kohden
• ”Länsimaat”, n. miljardi ihmistä maalimassa elää tällä tasolla
• Vaikeaa nähdä erot muiden kolmen tason kesken

Kuvaukset eri tasojen ihmisten elinoloista ja suuri muutos elämänlaadussa tasolta toiselle siirryttäessä avasivat silmiäni lukiessani tätä kirjaa. Olen ainakin itse ajatellut, että maailman varallisuuden jakautuminen olisi rajumpaa. On totta, että prosentuaalisesti varallisuus jakautuu erittäin epätasaisesti, mutta kolme lisädollaria tai -euroa omaan päiväbudjettiini eivät vaikuta läheskään yhtä radikaalisti, kuin ensimmäisellä tasolla elävillä ihmisillä.

Absoluuttisuus ja suhteellisuus

Yhteiskunnalliset, taloudelliset tai sosiaaliset asiat ja ongelmat ovat todella harvoin absoluuttisia. Usein keskustelusta puuttuu suhteellisuudentaju. Absoluuttisessa tai äärimmäisessä köyhyydessä elää maailmassa ”vain” noin miljardi ihmistä. Suhteellinen köyhyys onkin sitten eri asia. Jos vertailukohdaksi otetaan maailman rikkain promille, olen itsekin köyhä kuin kirkonrotta. Ben Shapiron mukaan Yhdysvalloissa köyhyysrajan alapuolella elävillä on useamman huoneen asunto tai talo, ja jokaisesta huoneesta löytyy oma televisio. Tuo kuvastaa mielestäni hyvin suhteellista köyhyyttä, mutta on loukkaus absoluuttisessa köyhyydessä eläviä kohtaan. Suhteellisuus kunniaan kaikessa ja kaikkialla!

Pohdintoja kirjasta

Kirja kuljettaa lukijansa kohta kohdalta 4. tason ihmisen harhaluulojen läpi, murskaten ne samalla säpäleiksi. Ihmisillä on kova kiinnostus draamaan, joten huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät. Moneen harhaluuloon liittyy jokin psykologinen toimintamalli. Nuo samat toimintamallit tulevat esille myös arkielämässä paljon pienemmissä asioissa. Keskusteluissa ja päätöksissä pitäisi aina muistaa asettaa asiat suhteellisiin kehyksiinsä ja varoa olemasta yhden asian mies tai nainen.

Kirjan teema sopii hyvin Tiimiakatemian matkailuarvoon. Maailmaa kiertäessä pitäisi aina muistaa tutustua paikallisiin tasavertaisina ihmisinä, mutta myös heidän elämäänsä. Näin voisi itsekin päästä lähemmäksi ymmärrystä maailman todellisesta tilasta.

Kokonaisuudessaan itselleni tuli kirjan luettuani paljon luottavaisempi olo maailman menoa kohtaan. Kaikki kehityssuunnat eivät ehkä mielestäni ole hyviä tai edes terveitä, mutta suuressa mittakaavassa maailman tila paranee päivä päivältä. Kirja myös muistuttaa lähdekritiikin tärkeydestä ja median lukemiseen vaaditusta tarkkuudesta. On helppoa, ja nykypäivänä jopa kannattavaa esittää asiat huonommassa valossa, kuin ne oikeasti ovat. Olen itse päässyt yli ahdistuksesta maailmaa kohtaan, oli sitten kyse epätasa-arvosta, ilmastonmuutoksesta tai liikakansoituksesta. Tämä ahdistuksen puute ei tietenkään tarkoita, etteikö asioita voisi ja pitäisi viedä parempaan suuntaan, mutta yhden ihmisen on turha ahdistua ja masentua ongelmista, jotka eivät välttämättä ole niin suuria ongelmia, kuin iltapäivälehtien otsikoissa annetaan ymmärtää. Toivon, että jokainen maailman aktivisti ja fanaatikko lukisi tämän kirjan. Kirja olisi oivallinen pohja vaikka kokonaiselle podcast-sarjalle.

Kävin tutkimassa Roslingien gapminder.org sivustoa. Sieltähän löytyi testi, jonka tekemisestä saa ihan sertifikaatin.

Suosittelen jokaiselle! Linkki testiin: https://upgrader.gapminder.org/t/sdg-world-un-goals/