Halusin ottaa kirjan kuunteluun, joka vähän poikkeaa aiheena siitä, mitä olen nyt viimeisimpiä kirjoja ottanut kuunneltavaksi. Valitsin James Clearin kirjan, ”Pura rutiinit atomeiksi”.  Kirja oli täynnä todella paljon mielenkiintoista sisältöä ja poimin sieltä 6 hyvää muistiinpanoa. Kaikki ei olisi liittynyt hyvin toisiinsa, joten tiputin suurimman osan pois. Kirja tarjosi todella helposti ymmärrettävää sisältöä ja samalla todella simppeleitä ajatusmalleja/-leikkejä/-työkaluja. Se miten omat tekemiset voi vain pienentää ja hajottaa saa ihan erilaisen näkökulman asiaan. Yleensä jos yhtä asiaa miettii, se on iso pelottava mörkö, mutta jos sen ryhmittää ja hajottaa aikavälille, niin se ei näytä todellakaan niin pahalta. Eri asia on se, tekeekö kumman mukana.

Ärsyke, tarve, reaktio, palkinto = Tapakehä

Tämä tapakehäksi kutsuttu toimintamalli, kuulostaa erittäin järkevältä. Ärsyke on asia, joka laukaisee ajatuksen siitä mitä pitää tehdä tai mikä pitäisi olla toisin esimerkiksi. Tarve tietenkin motivoi sitä ja reaktio seuraa perässä. Jos lopullinen palkinto tai siis saavutus mihin olisi tulema on motivoiva ja haluttu niin siihen päästään ja pyritään ainakin. Jos taas ei niin se jää tekemättä. Tämä tuotiin esille siitä näkökulmasta, että sinulla voi olla jonkinlaisia riippuvaisuuksia ja tämä kehä on se missä olet jumissa. Tietenkin tässä kehässä voi pyöriä myös positiivisilla asioilla.

Yksi esimerkeistä oli, että esimerkiksi peliriippuvaisille pelkkä pelikoneen ääni tai musiikki voi olla ärsyke, joka luo tarpeen. Jos on halunnut vähentää tai lopettaa pelaamisen niin tässä mitataan se, kuinka vahvasti reagoit siihen. Voit hillitä itsesi ja olla reagoimatta tai sitten voi lipsahtaa. Palkintona tässä tapauksessa toimii tietenkin se itse pelaaminen. Silloin ruokitaan sitä tarvetta.

Jäin ajattelemaan sitä pystyisikö tätä liittämään tarkoituksella omiin tekemisiin. Ärsyke voi olla vain jokin tehtävä mikä pitää suorittaa. Esimerkiksi vaikka tiskien tiskaaminen. Se ei välttämättä ole jokaisen lempipuuhaa. Sitä voisi lähestyä vähän positiivisemmin ja luoda samalla luoda matalamman kynnyksen toimia. Jos nyt jonkinlaisen esimerkin keksisi todella pienellä panoksella. Oletetaan että oma itsekuri on hyvä ja tahto on samoilla linjoilla. Tiskien tiskaamisella saat itsellesi jotain vaikkapa juoda omaa suosikki teetä, kun se on tehty. Tätä kun suorittaa usean kerran niin silloin luot itsellesi rutiinia. Et sinä mieti välivaiheita pääosin, jos saavutat jotain mitä haluat. Esimerkiksi jos olet työpaikalla ja sinulla tekee mieli välipalaa ja siihen päälle, vaikka pullan, jonka voit syödä kahvin kanssa. Saatat päättää, että teet näin ja käyt hakemassa. Välivaiheita kumminkin on liikkuminen, puet päällesi, jos vaikka talvi on. Sitten kävelet lähikauppaan ja ostat. Ajatuksesi on siinä tavoitteessa mitä tulet saamaan.

Levae

En tiedä meneekö tämä nyt ihan suoraan tähän, mutta ajatukseni on tämän ympärillä. Olen todella motivoitunut tekemään vaatteita ja haluan tehdä enemmän. Sama myös kenkien kustomointi puolella. Olen ollut todella ”kiireinen”, että siksi en ole kerennyt tekemään mitään. Tiedostan, että se ei todellakaan ole kokonaisuutena totta. On minulla muutama päivä ollut, jolloin en todellakaan olisi kerennyt tekemään, ja jos olisin tehnyt niin ajatus ei olisi ollut yhtään mukana tekemisessä. Myös nyt opintojenkirjaus on prioriteettilistani kärjessä, ja koska se on jo odottanut niin voihan se vielä hetken odottaa. Minun palkintoni riittää ihan vain se, että saan valmiin tuotteen/projektin valmiiksi. Olen aina todella iloinen ja täynnä hyvää oloa, kun olen saanut esimerkiksi kengät maalattua tai vaate-erän valmiiksi. Reaktioni on puuttunut. Olen sitä nyt pohdiskellut, että miksi. Ehkä se on epäonnistumisen pelko. Ehkä se on vaiva. Ehkä se on sijoitusriski. Nämä ”syyt” tietenkin riippuu siitä, puhutaanko me vaatteista vai maalauksesta.

Tänään akatemialla puhuin vaatteista Jaakon kanssa, ja minulla nousi ajatus mieleen uudelleen, mikä on ollut aikaa sitten. Miksi en vain tee itselleni?  Se minua motivoi. Olen tosi paljon paininut sen kanssa mitä voisin tehdä, josta muut tykkäisivät? Mikä olisi sellainen mikä menisi kaupaksi? Miten saan kaupaksi? Entä jos ei mene kaupaksi? Mahdollisuus on tehdä tappioita ja minulla olisi inventaariota paljon. Palkintonani ei olisi se, että saan valmiiksi, markkinoitua ja myytyä, vaan se että voin itse pitää. Se olisi minulle. Tekisin itselleni. Vau! Minulla on paljon ajatuksia, mitä voisin tehdä ja millaisia eri metodeja voisin käyttää, että saisin erilaisia lopputuloksia. Jos vain tekisin mistä itse tykkään, mitä itse käyttäisin, mikä minua miellyttää ja mikä minulle tuo ilon. Niistä jakaisin kuvia ja markkinoisin ja tekisin sitten vasta tietenkin tilauksesta.

Olen pitkään myös tehnyt siis tilauksesta, mutta ei ole mitä näyttää kauheasti. Olen aina vain sanonut, että mielikuvitus vain rajana ja voin tehdä melkein mitä tahansa. ”Voimme ideoida yhdessä”. Harva potentiaalinen asiakas kumminkaan omaa omat visiot mitä haluaa. Useimmiten se on, että näkee jotain hienoa ja sitten tulee halu/tarve. Eikä tyhjästä. Olen ehkä vain jäänyt liikaa kiinni siihen, että haluan tehdä tästä ”kannattavan” bisneksen. Haluan, että tämä toimii harrastuksenani eli mieluisana. Olen vai mennyt kauemmaksi nyt. Olen keskittynyt enemmän siihen myyntipuoleen kuin tekemiseen. Se on ehkä tappanut intoani tekemiseen. Vaikka tämä on harrastukseni pääosin silti, niin haluan, että tämä näyttäytyy ammattitaitoisena, koska sitä se on. Pääosin kuvat ja muut mitä sosiaaliseen mediaan olen jakanut, on omia puhelimella otettuja kuvia. Niihinkään ei kauaa aikaa mennyt. Nyt seuraavana kokeiluna siis on se, että palkintonani toimii se, että teen itselleni. Kokeilu alkaa vuoden vaihteen jälkeen, koska tarvitsen hieman sijoittaa uusiin tarvikkeisiin.

Toteutusaikomukset (apukysymykset?)

Tämä oli mielenkiintoinen. Esimerkki mikä tuotiin esille, oli se, että ihmiset saadaan helpommin äänestämään, kun heille esitetään aikomuksellisia kysymyksiä. Esimerkiksi; minä päivänä käyt äänestämässä? Mihin aikaan käyt äänestämässä? Millä liikut äänestyspaikalle? Koska ihminen alkaa sen jälkeen ajattelemaan asiaa alitajuisesti, että miten no tehdäänkään, niin todennäköisempää on, että äänestämässä käy. Tämä oli siis satojen eri tutkimuksien tulos. Tausta tälle oli se, että ihmiset, jotka luovat yksityiskohtaisia suunnitelmia, niin todennäköisemmin seuraa sitä. Tietenkin jos ajatuksena oli vaikka, että pitäisi laihtua, niin se ei varmaankaan tapahdu. Mutta jos askel askeleelta luo suunnitelman sille, niin todennäköisemmin seuraa sitä ja sitä kautta luo siitä itselleen rutiinia.

Aika ajoin tulee mieleen asioita, joita pitää suorittaa ja niille ei jaksa vaivautua tekemään muistutusta tai laittamaan sitä ylös mihinkään. Helposti se unohtuu. Kaikki ihmiset toki toimivat omalla tavalla ja erotumme toisistamme. Tämä voi olla toisille yleistä ja joillekin ei käy näin. Jos esimerkiksi pitäisi varata hammaslääkäriin aika. Jos se tulee mieleen, mutta ei siihen reagoi niin varmasti asian suorittaminen venyy. Mutta, jos kirjaa sen ylös vaikka seuraavaksi päiväksi hyvään kohtaan, että varaa hammaslääkäri aika. Niin silloin on jo ensimmäinen askel tehty. Jos sen vain kirjoittaa ylös kalenteriin viikon kohdalle niin tulos voi olla täysin eri kuin se, että kirjaa tiistaille kello 9:30 ja ottaa puhelin numeron valmiiksi ylös, että silloin sitä ei tarvitse etsiä.

Tietenkin nyt sitten, miten voisit käyttää tätä hyödyksesi arjessa, oli minun ensimmäinen ajatukseni. Helpoilla Mitä, miksi, milloin ja miten voit vaikka vastata asiaan, joka tulee mieleen, että pitäisi tehdä. Helpommin saat kirjattua ylös ja se tuo sille enemmän arvoa ja tarvetta.

Olen halunnut yhdet kengät kustomoida uudelleen ja luoda niille ihan uuden näköisen ilmeen, mutta en ole miettinyt, että koska teen ja mitä teen. Aika vaikea olisi aloittaa, eikö? Olen nyt kirjannut ylös ensi lauantaiksi kello 15, että minulla tulee olemaan muutama aihe vähän mietittynä, mutta jos ei ole niin selailen internetistä inspiraatiota. Sen jälkeen lähden toteuttamaan, koska loppuilta on vapaa ja saan nauttia omasta tekemisestä. Sitten vielä saan ne valmiiksi ennen seuraavaa viikkoa tai juuri sen alkupuolella, niin pääsen niitä käyttämään. En ole niitä käyttänyt juuri ollenkaan, joten pienen piristyksen jälkeen ne tulevat varmasti olemaan todella usein jalassani. Saan vielä sen jälkeen ne lumisessa maisemassa kuvattua ja sen jälkeen voin julkaista niistä kuvat sosiaalisessa mediassa. Saan itselleni hienot kengät tehtyä, hyvät kengät talveksi ja sisältöä, jota voin käyttää markkinoinnissa. Ihan hyvä palkinto! Ainakin minunlaiseni.