Valitsin tämän kevään viimeiseksi kirjaksi Sudenpentujen käsikirjan esimiehille: vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset tunteet työelämässä. Kirjan on kirjoittanut Pia-Christina Roth sekä Jari Saarenpää. Kirjaan on otettu mallia partiotoiminnasta (partiolaisten käsikirja), koska siellä on samanlaisia ajatusmalleja kuin työelämässäkin kuuluisi olla mm. toisten kunnioittaminen, luotettavuus, ystävyys, vastuullisuus sekä itsensä kehittäminen ihmisenä.

Tunne..tunne..tunne…

Kirjassa käytiin viiden keskeisen sosiaalisen tunteen kautta oppeja parempiin esimiestaitoihin. Jotka ovat: arvostetuksi tulemisen, -, psykologisen perusturvallisuuden, -, yhteenkuuluvuuden, – vaikuttamisen, – sekä reiluudentunne. Nämä ovat kaikki perustunteita, joita haluamme tuntea ja joita tarvitsemme tuntea. Olen itse ollut sellaisten esimiesten johdettavina, joilta on tästä listasta piirteitä puuttunut ja sen merkitys työntekijän tunteisiin on ollut valtava. Jokainen näistä perustunteesta tukee toisiaan. Koin yhdessä työpaikassani valtavaa puutetta reiluudentunteesta, koska jotkut päätökset olivat täysin puolueellisia ja sukupuoli rasistisia. Kun otin asian esiin siitä närkästyttiin ja tiuskaistiin ” että asiaa ei tarvitse selitellä”. Tämä kolahti suoraan työpaikkamme psykologisen perusturvallisuudentunteeseen. Kukaan ei oikein enää uskaltanut kyseenalaistaa päätöksiä ja saman tien vaikuttamisentunne alkoi pikkuhiljaa katoamaan.  Yhteenkuuluvuudessakin alkoi näkymään rakoja, koska toiset saivat erityiskohtelua ja toiset eivät.

Tuolta työpaikasta lähdettyä päätin, että jos esimiesrooliin päädyn, niin yksi asia on varma nimittäin se, että aion omalla toiminnallani varmistaa, että nämä 5 sosiaalisenperustunteen osa-aluetta olisivat kunnossa ja olisivat toisiinsa tukevia, koska jos jokin osa sakkaa, niin nopeasti siitä kehittyy sosiaalisenperustunteiden huojuva torni.

Erilaisuus voimavaraksi

Kun meidän vuosikurssimme opiskelijat jaettiin omiin tiimeihin ja Osuuskunta Sentiaan päädyin, niin muistan ajatelleeni, että olemme kaikki todella erilaisia ihmisiä. Se huoletti minua alkuun, koska näin jo mielikuvan, kuinka tappelemme mm. päätöksien teosta. Alkujaan kun meitä oli 18 tiimiläistä = 18 erilaista mielipidettä. Pitkään se jotenkin velloi mielessäni ja päädyin ajattelemaan, että kaiken syynä on se, että olemme aivan liian erilaisia. Erilaisuudella on kuitenkin tapana herättää ihmisissä pelkoa ja, kun itsekin vihdoin tajusin, että olen aivan liian kauan nähnyt sen heikkoutena eikä vahvuutena, niin tunsin valtavaa pettymystä itseeni. Olen siis jälkikäteen tajunnut, miten valtava rikkaus on, kun tiimissämme on todella erilaisia ihmisiä, koska se meillä on rikkaampi skaala ideoita hyödynnettäväksi. Olemme nyt tiiminä pystyneet kääntämään sen voimavaraksemme. Ei se aina helppoa ole ollut, mutta koska haluamme mennä tiiminä eteenpäin on se valtava rikkaus.

Nyt paljon omaa tekemistäni reflektoituneena olen huomannut, että olen ajautunut projekteissakin paljon tekemään töitä samankaltaisten ihmisten kanssa. Minulla olisi tavoitteena syksyllä päästä tekemään projekti aivan sekalaisen ryhmän kanssa, jossa nimenomaan olisi minua haastavia persoonia esim. introvertteja. Täten pystyisin kehittämään itseäni paremmaksi ymmärtäväisemmäksi tiimiyrittäjäksi.

Oman puheen merkitys yhteisössä

Kirjassa puhuttiin paljon myös vaikuttamisentunteesta. Nyt kun opiskelua on takana jo kohta kaksi vuotta ja olen päässyt yhä tiiviimmin yhteisöön sisälle, niin minun mielestäni meillä täällä tiimiakatemialle toimii hyvin se, että jokainen pääsee vaikuttamaan talon asioihin. Keskusteluja avataan teamssissa ja niihin kommentoidaan. Usein aiheet ajautuvat myös treeneihimme keskusteltavaksi. Usein eteen tulee myös erilaisia forms-kyselyitä koko yhteisölle täytettäväksi. Paikkoja siis annetaan kertoa omaa mielipidettään tai havaintoja aiheesta. Aina voi kuitenkin parantaa ja haluaisin vielä enemmän akatemialle esim. jonkuntapaisia keskustelufoorumeita tai tämän tyyppisiä, jossa kunnolla paneuduttaisiin kaikkia koskettaviin asioihin ja pääsisi vaikuttamaan koko yhteisön oppimiseen ja jakamaan askarruttavia kysymyksiä. Täten kukaan yhteisössä ei toimisi sillä ajatusmallilla, että on tässä suossa yksin.

Mielipide kirjasta

Kirja oli ihanan kevyt tähän loppuun ja siitä jäi paljon pohdittavaa. Olen muutenkin aina tykännyt ohjekirjamaisista kirjoista. Kirja herätti vahvasti tunteita siitä, miten itse voisin vielä enemmän kehittää omaa tapaani johtaa siihen, jotta jokaisen kohdalla voisin yksilöllisesti ottaa huomioon nämä 5 sosiaalisen perustunnetta.