Tämä kirja lähti mielenkiintoisella tavalla syntymään Steve Jobsin pyynnöstä Walter Isaacsonin käsissä pitkän kävelylenkin ja empimisen tuloksena, josta sain lukea heti kirjan johdannosta. Rehellisyyden nimissä, yleensä luen johdannoista vain pari ensimmäistä lausetta ja siirryn pian itse asiaan eli ensimmäisiin kirjan kappaleisiin, mutta Walter Isaacson sai minut jäämään johdannon pariin puhuttelevalla ja ihmisläheisemmällä tavalla kertoa Jobsin tarinaa, kuin mitä olen useammaltakaan kirjailijalta aiemmin lukenut.

En ole ollut kovinkaan kiinnostunut ottamaan Steve Jobsin elämästä selvää aikaisemmin, joten kirjasta löytyi paljon yllätyksiä itselle. Ensinnäkin se, miten sinnikkäästi Jobs itse halusi, että Isaacson kirjoittaisi hänestä elämänkerran ja varsinkin niin paljaan ja henkilökohtaisen tuotoksen, kun tämä kirja sitten osoittautuikin olemaan. Miten joku haluaakin niin ehdottomasti usuttaa kirjailijan ja sitä myöten kaikki lukijat ruotimaan omia synkimpiäkin salaisuuksia ja ihmissuhteita yksityiskohtia myöten. Etenkin, kun Isaacsonin kirjoitustyylistä huomaa heti, että hän pyrkii kirjoittamaan täysin rehellisesti omien kokemustensa kautta toisen tarinaa. Ehkä Jobsin niin sanottuun välinpitämättömyyteen muiden mielipiteitä ja ajatuksia kohtaan hänestä itsestään, vaikuttaa hänen sairautensa ja varmasti sen tuomat ajatukset ihmisen lyhyen elämän merkityksestä.

 Sitä ei voi kiistää, etteikö Jobs olisi ollut aikansa suurimpia neroja ja menestyjiä liike-elämässä, tuotuaan Applen autotallista ihmisten käsiin. Siksi minä kiinnostuinkin tästä kirjasta, jotta saisin vastauksia siihen, mitä löytyy kuuluisan menestystarinan taustalta.

Hylätty ja valittu kontrollifriikki

Jobsin tuttavien mukaan hänen adoptiohistoriansa on jättänyt hylkäämisen teeman varjostamaan Jobsin elämää ja käytöstä myös aikuisiällä, vaikkei Jobs koekaan sitä itse niin. Hän kokee itsensä enemmän valituksi adoptiovanhempiensa toimesta, kuin tulleensa alun perin hylätyksi. Sen myötä hän on myös aina pitänyt itseään erityisenä ja itsenäisenä, joka on saattanut näyttäytyä muille myös itsekkäänä käytöksenä. Hän haluaa pitää langat tiukasti omissa käsissään, koska hänen on helpompi huolehtia silloin, että asia tulee tehdyksi yksityiskohtia myöten niin huolellisesti, kuin hän itse toivoo. Applen myöhemmissä vaiheissa tämä kontrollin tarve vielä vain korostuu, sillä Jobs ei muun muassa halunnut lisensoida Applen käyttöjärjestelmää, vaikka riskinä oli jäädä suuremman Microsoftin jalkoihin. Tämä kontrollin tarve juontaa koko hänen lapsuudestaan, perfektionistisestä isästään lähtien, joka myös tutustutti Jobsin elektroniikkaan ensimmäisenä autojen kautta.

Huolellisuuden lisäksi hän on ollut lapsesta asti hyvin tarkkaavainen, jonka takia Applen menestysidea alkujaan syntyikin. Hän on huomannut jo varhain, mikä toimii massamarkkinoilla, tarkkailtuaan insinöörejä uusien mullistavien elektroniikkalaitteiden edessä. Yksinkertaisuus ja halpa hinta yhdistettynä kuitenkin huolelliseen suunnitteluun. Sillä visiolla Apple alun perin lähtikin liikkeelle, mutta sittenkin kysynnän myötä hintaa on osattu kyllä nostaa päätä huimaavaksi, menettämättä silti suosiota.

Jo nuorella iällä hän sai tarkkaavaisuudellaan kerättyä niin paljon tietoa päähänsä, että hänestä tuli äkkiä jopa omia vanhempiaan viisaampi. Kouluun mennessään hänellä oli ehkä jo ehtinyt humahtaa ylpeys hattuun, eikä hän osannut ottaa auktoriteetti rooleja vastaan. Tällainen käytös kertoo jo paljon siitä, miksi hänet on tulkittu monesti itsekkäänä. Hänellä oli myös kyky puhua toiset puolelleen, saadakseen itse parhaan hyödyn. Tosiasiassa, olisin varmasti itsekin epäillyt Jobsin tulevaisuutta vähän toisenlaiseksi, epäonnistuneemmaksi, jos olisin tuntenut hänet koulupoikana. En olisi ehkä siinä vaiheessa vielä ymmärtänyt, että tuollaisella päämäärätietoisuudella ja itsevarmuudella hän sinetöi oman uransa nousukiitoon.

Intuitiolla rikastuminen

Juuri tuon itsevarmuuden ja nopean oppimisen takia hänelle kasvoi poikkeuksellisen tarkka intuitio, joka mahdollisti Applen tuotteiden menestymisen. Hän osasi valita aina sellaisen vaihtoehdon ennalta, joka myöhemmin johti parhaaseen tulokseen. Se on hämmästyttävää, että hän kykeni pelkällä intuitiolla korvaamaan välillä älykkyydenkin. Hän osasi löytää uusia ratkaisuja, joita muut vielä epäilivät, koska niitä ei kukaan ollut koskaan aiemmin kokeiltu. Hän uskalsi olla luova, mitä meillä Tiimiakatemiallakin painotetaan!

Tuolla intuitiolla ja puheenlahjoillaan hän sai käsiinsä ensimmäisen version Applesta, tietokoneesta, jossa on myös näppäimistö ja näyttö kaikki samassa laitteena. Idea lähti Steve Wozniackilta, johon Jobs tutustui opiskelija-aikoinaan. Wozniack oli se varsinainen insinööri, mutta Jobs kykeni näkemään keinot tehdä ideoita rahaksi.

Insinöörin ja visionäärin yhdistelmä

Yksi mielenkiintoisimmista seikoista Applen syntytarinassa oli sellainen tilanne, jossa HP:lla töissä ollut Wozniack tunsi velvollisuutta tarjota ideaansa työnantajalleen, joka ei sitten tarpeeksi siitä innostunut, Jobsin onneksi. Ajatella, että niinkin alkuvaiheessa Applen tarina olisi voinut mennä hyvinkin erilaiseen suuntaan, jolloin myös Jobs olisi saattanut jäädä ilman Applen suurempaa menestystarinaa.

Wozniakin insinööritaidoilla ei olisi kuitenkaan yksin menestystarinaa luotu. Ensimmäisen Applen tietokone version jälkeen menestystarina lähti vasta syntymään toisessa versiossa, jonka kehittämisessä Jobsin intuitiolla oli suuri merkitys saadakseen mahdollisimman suosittu tuote luotua. Hän omasi vahvan design-tajun, jolla hän kykeni löytämään parhaat elementit erottaakseen Applen tuotteet kilpailijoista.

Oma tulkintani on, että yhdistelmä Jobsin hullua rohkeuttansa luottaa intuitioonsa, visuaalinen silmä ja puhelahjat myyntitilanteissa johti Applen oikeaan suuntaan. Meiltä suomalaisilta tyypillisesti tuollainen rohkeus puuttuu, vaikka osaisimme myydä ja luoda muuten täydellisiä tuotteita. Vaikka luottaisimme omiin kykyihimme, emme uskalla luottaa intuitioon siinä, että meidän omissa uusissa ideoissamme olisi oikeasti potentiaalia tulevaisuudessa. Mutta niin kuin tässä on saanut lukea, vain hullun rohkea riskienottaja voi saavuttaa jotain! Miksi siis itsekään himmailisin peläten epäonnistumista? Elämä on aikamoista uhkapeliä ja joskus siihen kannattaisi heittäytyä, varsinkin jos menestystä havittelee.

Opit Jobsin johtajuudesta

Melkeinpä kaikki kirjaan haastatellut Jobsin alaiset kuvailivat häntä suorapuheisena, sekä hyvällä että pahalla. Jobsilla oli tapana laukoa suoria mielipiteitään yhtään kaunistelematta. Jos jokin oli pielessä, siitä kyllä alaiset saivat kuulla. Hänellä oli kuitenkin tiukkojen kommenttiensa lisäksi loistava kyky pitää ote kannustavana. Hän osasi kysyä ja haastaa alaisiaan, jolloin kehitystä pääsi tapahtumaan.

Tuosta tyylistä pidän itse, puoliksi. En voi olla varma, millaisilla eleillä ja äänensävyllä negatiivisetkin palautteet on tuotu ulos, mutta joka tapauksessa hän on jättänyt jälkeensä aina myös kysymyksiä, joilla on saanut työntekijöitään haastettua lopulta onnistumisiin, sekä yksilöllisiin että kaikkia hyödyntäviin. Itselläni on tuosta suoruudesta vielä paljon opittavaa ja haluankin löytää sellaisen balanssin, ettei minun tarvitse olla huolissaan, että sanoillani olisi epämotivoiva vaikutus, joko sillä, että kaunistelen liikaa, tai jätän liian viiltäviä kommentteja. Ehkä kuitenkin kaikista tärkeintä onkin se, että jättää viimeisiin lauseisiin sellaiset seikat, joilla voi haastaa toista pyrkimään parhaaseensa.

Kaiken lukemani johtajuusoppien myötä minulle on kirkastunut kaunis ajatus siitä, että olemme täällä toisiamme varten. Jos huomaa puutteen toisessa, tai asian, jonka huomaa menevän todella väärin, auta ja pelasta! Paljon pienempi hyöty on siinä, että kertoo toiselle, mikä nyt menee väärin, sillä hän saattaa huomata sen itsekin. Mutta, vaikka siitä on hyvä huomauttaakin, tärkeämpää on auttaa häntä löytämään keino tehdä asiat ensi kerralla paremmin.