21 oppituntia mailman tilasta – kirja jakautuu 21 erittäin syväluotaavan otsikon alle, joista minulla on melkein jokaisesta noussut jonkunlaisia ajatuksia tähän reflektioon:

1. Pettymys
2. Työ
3. Vapaus
4. Tasa-arvo
5. Yhteisö
6. Sivilisaatio
7. Nationalismi
8. Uskonto
9. Maahanmuutto
10. Terrorismi
11. Sota
12. Nöyryys
13. Jumala
14. Sekularismi
15. Tietämättömyys
16. Oikeudenmukaisuus
17. Totuudenjälkeinen
18. Tieteisfiktio
19. Koulutus
20. Tarkoitus
21. Meditaatio

Ensimmäisessä oppitunnissa, eli pettymys – otsikon alla Harari pohjustaa sen, miten vähän me ihmiset ymmärrämme nykytilanteista ylipäätään. Sama tietämättömyys polveutuu sukupolvilta aina eteenpäin. Me toivomme helppoa elämää ja mahdollisimman vähän uusia yllätyksiä, joihin emme tiedä valmiiksi tuttua tapaa reagoida. Vaikka puhutaan, että historiasta tulisi oppia, eikä samoja virheitä saisi toistaa, saamme silti historian tarinoista toivomaamme turvallisuuden tunnetta myös nykyhetkeen. Kun tiedämme mitä on joskus ennen tapahtunut, olemme valmiimpia vastaanottamaan samat kokemukset uudestaan. Mutta sitten kun vastaan tuleekin uusi kriisi, luulemme sen johtavan tuomiopäivään, kuten Harari kirjassaan kuvailee. Toisin sanoen, meille tulee pettymyksen tunne siitä, jos historia ei toistakaan itseään, vaan vastaan tuleekin jotain aivan uutta.

Tämä oli taas itselle suuri herätys siitä, että vaikka tällä vuosituhannella muutosten virta on vauhdikkaampaa kuin koskaan ja kohtaammekin sen takia yhä tiuhemmin maailmaa järisyttäviä kriisejä, niin sen sijaan että ottaisimme ne pettyneinä vastaan, meidän tulisi nähdä siinä potentiaalinen kehitysaskel kohti raikkaampaa tulevaisuutta. Maailma koittaa kasvattaa meitä jatkuvasti ja meidän tulisi olla avoimempia sen tarjoamille mahdollisuuksille uudistua.

Ihminen on etsijä ja löytäjä.

Maailman arvaamattomuus ja nopeasti kiihtyvä muutosten tahti on lähtöisin meistä itsestämme. Ihminen on etsijä ja löytäjä. Olemme etsineet keinoja kehittää elämäämme helpommaksi ja olemme löytäneet teknologian, joka tekee uuden löytämisestä vieläkin helpompaa ja nopeampaa meille. Silti me pelkäämme, että itse löytämämme teknologia kääntyy meitä vastaan. Pelkäämme menettävämme työmme roboteille, vaikka me olemme niitä rakentamassa. Me olemme itse luoneet tekoälyn, joka kykenee yhä inhimillisempiin tekoihin ja ymmärtämään vielä tulevaisuudessa jopa meidän tunteitamme paremmin. Mitä tietoisemmiksi tulemme ihmisen aivotoiminnasta, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ajamme sen tiedon myös teknologiaan.

Se, miksi tekoäly meidän tulisi lopulta kukistamaan, ei liity pelkästään fyysisiin tai henkisiin ominaisuuksiin, vaan siihen, että samalla kun me ihmiset olemme yksilöitä yksilöllisillä vahvuuksilla ja puutteilla, niin tietokoneet ovat kaikki yhtä vahvoja ja kykenevät viestimään maailmanlaajuisesti kerralla saman tiedon, johon ihmisellä menisi pitkä ikuisuus. Tiedon siirtyminen ja löytäminen on yksinkertaisesti helpompaa ja nopeampaa kaikille.

Vaikka Hararikin manaa kirjassaan teknologian vievän voiton ihmisen työpanoksesta, hän muistuttaa siitä, että ihminen löytää kyllä keinon tehdä jotain muuta hyötyen teknologiasta itsekin. Ja kaiken lisäksi, teknologia on ihmiselle kuuliainen ja se tottelee ihmisen antamia käskyjä, koska sillä ei kovinkaan todennäköisesti tule riittämään kapasiteettia omaan tietoisuuteen vielä ainakaan pitkään aikaan. Tämä johtuu siitä, että ihminen ei vielä itsekään tiedä tietoisuudesta tarpeeksi, jolloin se ei pääse meidän luomaan teknologiaankaan siirtymään. Siksi meidän huolemme teknologian jalkoihin jäämisessä on täysin ylimitoitettua. Se ei pysty nousemaan meitä vastaan yllättäen, ilman että tietäisimme itse siitä ensin jotain.

Todellinen teknologian kehityksen mahdollistama uhka on kuitenkin epätasa-arvo. Nykyisin epätasa-arvon suurin syy on taloudelliset eriarvoisuudet ympäri maailmaa ja yhdessä teknologian kehityksen kassa epätasa-arvon kuilu voi kasvaa mahdottomaksi enää kuroa kiinni, kuten Harari kirjassaan pelottelee. Kun tulevaisuudessa teknologialla kyetään esimerkiksi pidentämään elinikää, siitä hyödystä pääsisivät nauttimaan vain rikkaimmat, koska ei sitä ilmaiseksi jaettaisi. Siinä vaiheessa, kun epätasa-arvo tulee osaksi biologisia ominaisuuksia, sitä eriarvoisuutta on vaikea enää tasoittaa. Nykyinen ihmislaji homo sapiens saattaisi jäädä pienemmän, mutta vaikutusvaltaisemman uuden elitistisen sivilisaation jalkoihin ilman mitään merkitystä maailmalle. Karmiva ajatus!

Data – tulevaisuuden kallein valuutta

Mutta tässä tullaan taas teknologian mahdollisuuksiin. Kun ennen on ollut rikas omistamalla maata, nykyään ja tulevaisuudessa valttina toimii, että omistaa mahdollisimman paljon hyödyllistä dataa, jolla käydä kauppaa ja hallita omaa roolia maailmassa. Siksi tulevaisuuden suosituimmat työpaikat ovat mm. Googlella. Mitä jo olen viimeistään Googlen digimarkkinointikurssilta oppinut, internetin hakukoneiden syvällisempi toimintaperiaate mahdollistaa älyttömän suuret mahdollisuudet datan keräämiseen ihmisen sitä edes tiedostamatta! Toisin sanoen, annamme koko ajan itsestämme ilmaiseksi tulevaisuuden kalleinta valuuttaa, eli dataa itsestämme. Tämä on hurja todellisuus nykymaailmasta, ettemme edes kaikki pysty ymmärtämään, millä keinoin älykkäämmät ”varastavat” meidän kalleinta omaisuuttamme. Siksi tulisi olla varuillaan teknologian kanssa kaikessa sellaisessa, minkä toimintaperiaatteesta et täysin vielä ymmärrä. Pahimmissa tapauksissa dataasi voidaan käyttää väärin ja saattaa sinut ongelmiin.

Kirjassa nostetut esimerkit tällaisista väärin käyttöjen mahdollisuuksista olivat itsellekin ennestään tutut. Muistan vuoden 2016 kohu-uutiset Yhdysvaltojen vaalien tulosten jälkeen, kun esille nousi epäilyjä tietovuodoista ja prosessin manipuloinnista teknologian avulla, jotka olisivat saattaneet edesauttaa lopullista vaalitulosta. Olen myös katsonut useita dokumentteja vastaavista tilanteissa, joista melkein jokaisessa on noussut ongelmaksi väärinkäytön todistaminen. Älykkäimmät ihmiset, teknologiaa viisaammat osaavat naamioida jälkensä hyvin, vaikkei mitään saa enää piiloon, kun kaikesta datasta jää aina joku merkki. Se on kuitenkin niin uusi uhka ihmiskunnalle, että sen estäminen on vielä haastavaa.

Samaa aikaa meillä vallitsee myös toinen suuri ongelma, eli alati kiihtyvä ilmaston muutos, joka uhkaa tuhota meidät jo ennen kuin digitalisaatio. Molemmat uhat ovat meidän omia luomuksiamme, mutta emme osaa selvitä niistä, sillä olemme jakaantuneet niin moneen eri kansaan, joille kaikki ongelmat näyttäytyvät eritasoisina. Osa ei edes usko ilmastonmuutoksen olevan meille todellinen haitta. Erilaisten kansojemme välisten ristiriitojen vuoksi syntyy sotia, jotka estävät meitä puhaltamasta yhteen hiileen yhteisten ongelmien edessä. Siksi olemme pulassa, koska yhtenäisyys on meille niin kaukainen käsite.

Ei miten, vaan miksi!

Harari pohtii ratkaisuksi globalisoitunutta politiikkaa, joka olisi käytännössä paljon nykyistä enemmän painottunut joka puolella maailmaa yhteisten ihmiskuntaa uhkaavien ongelmien ratkaisemiseen. Minusta tämä kuulostaa hyvältä idealta ja jopa ujosti mahdolliselta, vaikkei Harari sitä tuota kirjaa kirjottaessaan voinut vielä yhtä varmasti tuntea. Tämä täysin uusi 2020-vuoden viruksen aiheuttama kriisi toi meitä huomattavasti lähemmäs toisiamme ja se todisti, että todellisen uhan kohdatessa olemme valmiita laittamaan kaikki poliittiset ristiriitamme syrjään. Kun viime vuoden poliittisia keskusteluja ympäri maailmaa muistelee, niin tunnen jopa iloa siitä, että kaikki olivat vakavissaan ja huolissaan samasta asiasta. Samaa aikaa toki huomio esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumisesta siirtyi ja saattaa olla, että otimme siinä maailmanlaajuisesti jopa takapakkia esimerkiksi kertakäyttömaskien luoman ympäristöhaitan vuoksi, vaikka sillä keinoin yritimme pelastaa ihmiskuntamme säilymisen toiselta kriisiltä. Nyt kuitenkin tiedämme, että yhteistyö toimii. Kyse on enää vain siitä, että koko maailma ymmärtäisi ilmastonmuutoksen olevan yhtä vakava uhka ja koko ajan vaan lähempänä tulevaisuudessa. Se on tämän hetken suurin ongelma, siis saada se viesti jokaiselle perille, kun nyt olemme vain keskittyneet keksimään eri ratkaisuja eri maissa, kuinka emme tuhoaisi enempää elinympäristömme, mutta vastaus kysymykseen ”Miksi” olisi varmasti tärkeämpi! Ihminen haluaa ymmärtää, jotta hän voisi motivoitua tekemään mitään, koska motivaatiota ohjaa tunne, joka vaatii ymmärrystä syntyäkseen.

• –

Edelliseen lauseeseen lisätäkseni, tämä kirja oli hyvä lukea juuri ymmärtämisen lisääntymisen takia. Minulle syntyi paljonkin tunteita maailman tilasta, joita pitää vähän vielä mutustella. En oikein edes tiedä mihin tässä ajatuksiani enää kiteyttäisin. Tämän kirjan lukeminen oli niin herättelevää, että se jätti samalla jonkinlaisen hämmennyksen ja jatkuvasti kehittyvän ajatuksen maailman nykytilasta ja tulevaisuudesta. Uskon, että tämä on sellainen pidemmän sisäistämisprosessin ”oppitunti”, joka vaatii vielä hetken sulattelua. Paljon oli asiaa, välillä huolestuttavaakin, mutta silti toiveikasta.