Steve Jobs

Lähdeteos: Steve Jobs

Lähdeteoksen kirjoittaja: Walter Isaacson

Teoriapisteet: 4

Tämä 32 tunnin äänikirjamörkö on ollut itselleni kevään mittainen haaste, mutta tämän mielenkiintoisen hahmon tarina kyllä on jaksanut itseäni kiinnostaa. Saman kevään aikana luin myös Spotifysta kertovan kirjan, jossa Jobsia myös sivutaan vahvasti, mutta tämä kirja kyllä menee jo niin syvälle Jobsin elämään ja uraan, että en tiedä onko se enää edes tarpeellista. Kirja selkeästi kuitenkin pyrkii antamaan lukijalle mahdollisuuden todella ymmärtää taustoja siihen miksi Jobsista kasvoi sellainen kuin kasvoi.

Jobs on kiehtova henkilö, sillä samaan aikaan hän on visionääri, nero, villi, rohkea, sekopää, että mulkku. Ja paljon muutakin. Hän kohtelee ihmisiä kuin roskaa, mutta on itse herkkä kuin silkkipaperi. Jobsin ristiriitaisuus ja arvaamattomuus ovat syitä miksi häneen ei aina uskottu niin paljoa kuin hän olisi ehkä ansainnut. Kirjassa oli paljon asiaa, jotka olivat itselleni entuudestaan tuttuja, mutta sen sisällön taustalle tuli niin paljon kontekstia, että sitä kaikkea on mahdotonta kirjoittaa reflektioon mukaan.

Jobsin uran ehkä tärkein asia on kuitenkin se, kuinka se lähti liikkeelle ja ennen kaikkea kenet hän tapasi. Nimittäin Steve Wozniakin. Wozniak oli heistä kahdesta se vielä lahjakkaampi teknologian väsääjä, vaikka Jobskin siinä lahjakas oli. Jobs taas toisin kuin Wozniak ymmärsi bisneksen päälle. Kun Wozniak kehitti mullisuksellisen ensimmäisen mikrosirunsa hän vain halusi käyttää niitä tehdäkseen parempia tietokoneita. Jobs taas näki mahdollisuuden tienata isot summat rahaa, ja näin heidän toimintansa käynnistyi. Jobsista sanotaankin, että hän on vain rikastunut muiden keksintöjä hyväksikäyttämällä – mikä ei ole täysin paikkansapitämätön lausunto, mutta on hänellä silti ollut myös merkittävä vaikutus lopputuotteisiin. Wozniak taas oli nöyrä nero, joka jäi Jobsin takana hyvin vähälle kiitokselle yhtään mistään. Jobs osasi oman hommansa omalta osaltaan.

Käytännön teknologiaosaamisen Jobs on kerännyt yleensä muualta. Jobs mm. on sanonut, että hän on kuin kapellimestari, joka haluaa orkesteriinsa maailman parhaat soittajat. Kapellimestarin ei tarvitse osaa soittaa yhtäkään soitinta, mutta hän osaa soittaa orkesteria. Tämä on mielestäni erinomainen tapa kuvailla Jobsia, mutta myös yleisesti hyvä ajatusmalli, jota itsekin haluaisin päästä hyödyntämään. Minäkin haluan kerätä ympärilleni tiimin itseäni parempia osaajia, mutta olla itse se palanen, joka auttaa tiimiä toimimaan maksimaalisella tavalla.

Jobsilla on aina ollut vahvat visiot – usein liiankin vahvat. Lapsuudesta hänen adoptioisältään, joka korjasi vanhoja autoja, hän oli oppinut muun muassa sen, että kaikkien piilossa olevienkin osien oli näytettävä aina mahdollisimman siistiltä ja tyylikkäältä, vaikka kukaan ei ikinä enää näkisi niitä. Tämän ajatuksen hän vei mukanaan Appleen ja aiheutti ihan muutamia harmaita hiuksia insinööreille ja designereille, mutta lopulta työn, tuskan, ja valtavan summan ylimääräistä rahaa hän sai aina tahtonsa läpi.

Jobsin palo ja intohimo täydellisyyttä kohtaan on jotain posketonta. Kaiken on oltava aina aivan täydellistä. Laitteen sisäosien ulkonäkö ja siisteys, ulkokuoren ulkonäkö, mainosten värisävyt, kuvakkeiden pyöristykset ja kaiken on luonnollisesti toimittava saumattomasti. Jobs tuli tunnetuksi juuri omista päähän pistoksistaan. Esimerkiksi juuri se, että kuvakkeista oli saatava reunoiltaan pyöristettyjä. Suunnittelijat sanoivat tähän vain, että ei sellaisia voi tehdä, että ei onnistu. Jobs taas katseli ulos ikkunasta ja näki useita pyöreäkulmaisia asioita ja vain tuumasi, että kyllähän onnistuu – ja sehän lopulta onnistui. Pyöristetyistä kulmista kysyttiin Jobsilta myöhemmin, että miksi hän sellaiset halusi. Jobs vastasi siihen vain, että hänestä pyöristetyt kulmat näyttivät ystävällisemmiltä.

Jobsin päähänpinttymät ovat todellakin olleet muulle suunnittelijatiimille haasteita. Muutenkin Jobsin kanssa samassa suunnittelutiimissä oleminen ei ole ollut aivan simppeli pala kakkua. Jobsilla oli taipumus ajatella, että joko ideat ovat täysin nerokkaita, tai läpeensä paskoja. Mitään välimalleja ei ollut olemassa. Lisäpiirre oli se, että hänen kuullessaan nerokas idea hän toi sen pari päivää myöhemmin uudelleen esiin omana ideanaan, eikä juuri kiitoksia jaellut. Pidemmän aikaa samassa tiimissä oltuaan muutamat rohkeimmat suunnittelijat sitten alkoivat hitusen kapinoimaan Jobsin tyyliä vastaan ja saattoivat viedä jonkin ”läpeensä paskan” idean loppuun saakka kertomatta Jobsille. Kun se oli toteutettu ja valmiina lopputuotteessa Jobs saattoi vaan reagoida hymyllä ja jopa kiitoksella – hän arvosti kapinallisuutta.

Iso asia mitä Jobsissa ihailen ja hänen hullusta johtajuudestaan haluan ottaa osaksi omaa tekemistään, on lähes loputon kyseenalaistaminen siitä, onko tuote nyt todella paras mahdollinen, jonka voimme saada aikaan. Hän ajoi tiiminsä ja työntekijänsä aivan maksimaaliseen suoritukseensa kyseenalaistamalla jokaisen asian mahdollisuuksia. Onko tämä nyt valmis? Onko tämä paras mitä voimme tehdä? Monesti työntekijätkin lopulta tulivat siihen tulokseen, että ei ja siksi olivat valmiita yhdessä tekemään siitä sen parhaan mahdollisen lopputuotoksen. Haluan itsekin oppia johtamaan ihmisiä parhaaseensa, koska se on lähes aina parempi kuin mitä he ovat vielä aiemmin tehneet. Se, että onko ainoa tapa siihen huutaminen niin kuin Jobsilla – toivon, että ei. Sitä en enää halua, vaikka omalta urheilu-uralta olenkin oppinut sen olevan tehokasta.

Jobsin Applessa ihailtavaa oli myös jatkuva dialogi. Hän vihasi Powerpoint-esityksiä, mutta rakasti keskustella ihmisten kanssa varsinkin kävelylenkeillä. Hän myös halusi, että kaikki Applen eri osastot työskentelivät yhteistyössä, jotta kaikki oli täydellistä ja saumatonta. Hän halusi, että koko asiakkaan kokemus markkinoinnista ostotilanteeseen, paketin avaamiseen ja tuotteen käyttämiseen oli viimeisen päälle täydellistä. Siksi hän myös osallisti eri jaostojen henkilöstöä yhdessä, koska kaiken oli toimittava yhteen.

Yksi asia mikä näin tiimiakatemialaisena kirjasta eniten kolahti itselle, oli ote Jobsin puheesta Stanfordin vastavalmistuneille opiskelijoille. ”On mahdotonta yhdistää pisteitä katsoessaan eteenpäin. Vasta paljon myöhemmin, katsoessaan taaksepäin pystyt näkemään missä tilanteissa olet hyötynyt oppimastasi. Ei oppiminen mene koskaan hukkaan, vaikka et juuri sillä hetkellä pysty keksimään missä tilanteessa niitä oppeja voit hyödyntää.” On todella vaikeaa ennakoida mitä sinun tulisi oppia. Tiimiakatemialla kun ei ole pakollisia kursseja tai kirjoja ei aina osaa sanoa, että mitä tässä pitäisi tehdä. Pointti ehkä onkin tehdä jotain ja päästä yllättymään siitä, että eihän tämä lopulta hukkaan mennytkään.

Luin kirjan reflektion kannalta huonosti, koska keskityin liikaa nauttimaan kirjan sanomasta ja tarinasta, enkä lukenut sitä esimerkiksi muutaman ennalta määritellyn kysymyksen kautta. Kuitenkin koen saaneeni valtavasti ajatuksia siitä irti. Jobs on yksi aikamme merkittävimmistä yritysjohtajista ja mullisti työllään maailmaa totaalisesti ja siksi onkin kiehtovaa huomata se, kuinka paska ihminen hän on osaltaan ollut, mutta myös huomata kuinka hänen paskuutensa on ajanut työntekijöitä kehittämään itseään ja tuotteitaan äärimmilleen. Jos tiedät pomosi kritisoivan työtäsi voi olla, että pyrit tekemään työsi vielä normaaliakin paremmin, jotta kritiikkiä tulisi vähemmän. Ikävä ajatus, että Jobsilla saattaa olla pointti.

You May Also Like…

Myy enemmän myy paremmin

Mikä on myyjän tärkein tehtävä? Moni sanoisi tähän, että myyjän tärkein tehtävä on myydä, mutta itse olen hiukan...

Yrityskulttuuri on kuningas

Panu Luukan kirjoittama ”Yrityskulttuuri on kuningas” on ollut lukulistallani ainakin vuoden verran. Tällä hetkellä...

0 kommenttia

Lähetä kommentti