Päädyin lukemaan paljon hehkutetun Saku Tuomisen Kuinka puut kasvavat -kirjan. Kirjassa käsiteltiin helposti lähestyttävästi laajasti maailmaa jossa elämme, ilmastonmuutosta ja kasvua. 

Meillä ihmisillä on paljon opittavaa luonnosta, ja siksi pidinkin kirjassa kantavasta teemasta verrata ihmistä, luontoa ja ihmisluontoa. Puut kasvavat pituuden lisäksi leveyttä, ja huomaamattamme juurien syvyyttä. Tätä kolmiulotteista kasvua on hyvä käyttää vertauskuvana myös ihmisen ja ihmisluonnon kasvuun. Päällepäin näkyvän kasvun lisäksi pinnan alla tapahtuu jatkuvasti juuriemme kasvua, joka on kaiken perusta.

Ilmastonmuutos

Mieleeni painoi kirjoittajan pohdinta siitä, kuinka hyvinvoiva hyvinvointivaltio oikeasti on, jos emme ihmisten lisäksi pysty pitämään huolta ympäristöstämme tai eläimistä. Vaikka aikaisemmasta ympäristömme epähuomioimisesta on otettu edistysaskeleita, pitää useat edelleen maapalloa henkilökohtaisena omaisuutenamme mitä voimme kohdella, kuluttaa ja koristella miten haluamme. Onneksi lähivuosina globalisaation ymmärrys on lisääntynyt. Yhä useammat ymmärtävät meidän kaikkien olevan samassa veneessä ja ”huomisen ongelmat” koskevat meitä kaikkia. Maailman toisella puolella tapahtuvat muutokset vaikuttavat kaikkiin, kuten koronapandemia tai Ukrainan sota. Yritysmaailmassa kuluttajat vaativat ilmastotekoja, ja yhä useammat yritykset vastaavat vaatimuksiin. Vastuullisuudesta on tullut trendikästä, mutta valitettavasti useat yritykset myös ratsastavat vastuullisuuden arvollaan. Pelkän vastuullisuuden arvon lisäksi perehdyn itse usein siihen, onko tuote tai palvelu aidosti vastuullisesti valmistettu.

”Kehittyneempi elintason käsite merkitsee sitä, että meillä on varaa panna pääpaino ympäristön moni-ilmeisyydelle, kauneusarvoille, puhtaudelle ja elämisen taidolle, sille että meillä on varaa pitää luonnonvaroja myös tuottamattomina elämäniloa varten.” Saku tuominen

Kognitiivinen disonanssi

Kognitiivinen disonanssi kuvaa ajatusten toiminnan ristiriitaa. Sorrumme välillä tekemään asioita, jotka ovat arvojamme tai ajatusemme kanssa ristiriidassa, tästä hyvänä esimerkkinä ympäristökäyttäytyminen. Usein päädymme muuttamaan toiminnan sijasta ajatuksiamme, koska se on helpompaa ja nopeampaa. Käyttäytymisen muutoksen sijaan mielessämme voi pyöriä uskomuksia kuten ”ei ilmastonmuutos näy suomessa, viime talvikin oli kylmä”. Tuominen esitteli kolme yleisintä kognitiivisen disonanssin tapaa

1. Uskomusten muokkaaminen selkeämpään linjaan toiminnan kanssa
2. Uusien uskomusten etsiminen ristiriidan kumoamiseksi
3. Huolen kyseenalaistaminen vähättelemällä sitä

Willfull blindness

Ilmasto-ahdistus on yleistynyt ja huomaan sitä myös itselläni ajoittain. Ilmasto-ahdistus tarkoittaa kaikkea aiheeseen liittyviä vaikeita tunteita, joista yleisimpiä ovat pelko, stressi, ahdistus, epätietoisuus. Monet käsittelevät tätä ahdistusta lakaisemalla sen maton alle tietoisesti. Tätä ilmiötä kutsutaan termillä willfull blindness. Tietoisen sokeuden ilmiötä esiintyy kun tiedostetaan ympärillä tapahtuvasta, mutta siitä ei haluta tietää enempää ja katsotaan muualle. Ilmiön sanoittajan Margaret Heffernanin mukaan ilmiö on inhimillinen, jota on tapahtunut jo kauan historiassa. Asian lakaiseminen maton alle ei kuitenkaan paranna tilannetta, tilanteen ymmärtäminen ja hyväksyminen on keskiössä.

Oma suhde ilmastonmuutokseen.

Olen aina ollut sekasyöjä, lentänyt ja matkustanut vuosittain, kierrättänyt silloin kun siihen on ollut mahdollisuus. Luonto on minulle tärkeä osa rentoutumista ja arkea. En ole siis nuorempana erityisesti kiinnittänyt huomiota ilmastonmuutokseen, vaikka olen sen olemassaolon tiedostanut. Nykyään kiinnitän enemmän huomiota valintoihini ja omaan hiilijalanjälkeeni. Valitsen usein kasvisruokavaihtoehdon liharuuan sijaan, olen hankkinut kotiini kierrätysjärjestelmän, suosin paikallisia ja luomuruokia, kiinnitän huomiota tuotteiden vastuullisuuteen ostopäätöstäni tehdessä. Olen tehnyt pieniä muutoksia mutta vastuullisuusajattelu ei ole kaikessa tekemisessäni mukana, paljon on vielä parannetavaa. Huomaan huolehtivani nykyisestä maailmantilanteesta, jonka olemme itse aiheuttaneet. Aikaisemmin olen lakaissut huoleni maton alle, muttei se vie huolta pois tai kevennä mieltäni yhtään. Välillä tunnistan myös käyttäytymisessäni kognitiivista disonanssia. En niinkään ympäristökäyttäytymisessäni, vaan pienemmissä paheissani kuten liiallisessa puhelimen käytössä

Kirja oli mieltä avartava tietopaketti maailman nykytilanteesta. Ilmastonmuutoksen lisäksi opin uutta muun muassa medikalisaation vaikutuksesta sairauksien yleistymiseen ja teollisesta vallankumouksesta. Näitä aiheita ei tule usein mietittyä, mutta varmasti useammin nykyään kuin ennen kirjan lukua. Aion jatkossa kiinnittää huomiota omaan toiminnan ja ajatusten ristiriitoihin, ja ratkaista niitä muutamalla käytöstä ajatuksien sijaan. Puiden tavoin jatkan kasvua juurista eli perusteista lähtien.