Anniina Virtasen kirja Psykologinen palautuminen valikoitui syksyn ensimmäiseksi kirjakseni. Työhyvinvointi ja työstä palautuminen on alkanut kiinnostamaan erityisen paljon tänä syksynä ja tämä kirja toi minulle paljon uusia näkökulmia. Virtanen kirjoittaa siitä, kuinka palautumisvajeen syntymistä voi ehkäistä ja hoitaa ajoissa. Palautumisvaje syntyy pikkuhiljaa, josta johtuen sitä ei osaa välttämättä tunnistaa. Toisaalta hektinen arki töiden ja opiskeluiden parissa ei myöskään jätä juurikaan tilaa kehollisten tuntemusten kuulosteluun ja rauhoittumiseen, ellei palautumista ole priorisoinut tärkeimpien asioiden joukkoon. Pitkittynyt ylikuormitustila johtaa lopulta voimien ehtymiseen ja uupumiseen, josta toipumisessa voi kestää hyvinkin pitkään. Moni havahtuu elämänsä ylikuormittavuuteen vasta sitten kun ei enää kykene selviytymään arjen vaatimuksista. Mitä aikaisemmin palautumisvajeeseen puuttuu, niin sitä helpompi tilanne on korjata.  

Kirjassa käsitellään DRAMMA- mallia psykologisen työstä palautumisen näkökulmasta. Tässä mallissa yhdistyvät psykologisen palautumisen tutkimukset ja teoriat. Psykologinen palautuminen tarkoittaa sellaista aktiivista toimintaa, joka tarjoaa irrottautumista työstä ja auttaa itsensä toteuttamisessa.  Lyhenne DRAMMA muodostuu seuraavista kuudesta palautumiskokemuksesta: työstä irrottautuminen (detachment), rentoutuminen (relaxation), omaehtoisuus (autonomy), taidonhallinta (mastery), merkityksellisyys (meaning) ja yhteenkuuluvuus (affiliation). Tässä reflektiossa tarkastelen työstä irrottautumista ja taidonhallintaa.

Työstä irrottautuminen

Vapaa-ajalla on lähes mahdotonta palautua, jos mieli vaeltelee jatkuvasti työasioissa. Onnistunut irrottautuminen tarkoittaa sitä tilaa, jossa ei tehdä tai ajatella työtehtäviä. Silloin pääsemme miettimään elämämme muita asioita ja voimme irrottautua työn vaatimuksista. Käytännössä irrottautuminen on vastakohta vatvomiselle, jolla tiedetään olevan monia negatiivisia vaikutuksia. Nykyaikaisessa tietotyössä työasiat valuvat helposti vapaa-ajan puolelle, kun fyysinen siirtymä työn ja vapaa-ajan väliltä puuttuu. Työssä on paljon vaatimuksia ja voimme edistää työasioita kaikkialla. Toisaalta haluamme myös olla asioiden tasalla, jolloin sähköpostia, Teamsia ja WhatsAppia tulee vilkuiltua jatkuvasti. Tällöin mielemme askartelee jatkuvasti työasioiden parissa ja työstä irrottaminen epäonnistuu.

Koen itse tämän erittäin tärkeänä osa-alueena ja haluan osaltani edistää työstä irrottautumisen mahdollisuutta. Tiimiakatemian kautta on tullut kymmeniä uusia viestintäkanavia- ja ryhmiä, joihin tulee viestejä kellonajasta riippumatta. Tämä on johtanut siihen, että Akatemiaan liittyvät asiat ovat mielessä 24/7. Olen itse pyrkinyt ratkaisemaan tätä haastetta poistamalla ilmoitukset kaikista ryhmistä ja valitsemalla päivästä yhden ajankohdan, jolloin käyn eri kanavat läpi ja kirjaan ylös niihin liittyvät tehtävät. Toinen asia on se, että en sovi Akatemian projekteihin liittyviä tapaamisia työajan ulkopuoliselle ajalle. Näin voin osaltani helpottaa työstä irrottautumista. Kolmanneksi pyrin siihen, etten tee mitään työhön/opiskeluun liittyvää iltaisin kello kuuden jälkeen. Siten voin varmistaa, että palautuminen ja rauhoittuminen iltaisin onnistuu paremmin. En kuitenkaan aina pysty pitämään näitä henkilökohtaisia linjauksia, jos esimerkiksi työt ovat kasautuneet ja deadlinet häämöttävät. Siksi ne toimivatkin enemmän suuntaviivoina työstä palautumiselle.

Arten työhyvinvointikyselyssä kävi ilmi, että lähes 70% tiimiläisistämme miettii Akatemiaan liittyviä asioita vapaa-ajallaan mielestään liikaa. Tiimin hyvinvointipäällikkönä haluan olla vaikuttamassa siihen, että kaikilla olisi parempi mahdollisuus palautua paremmin ja nauttia vapaa-ajasta. Voisimme sopia selkeät viestinnän pelisäännöt, jossa otettaisiin huomioon tiimin jäsenten työstä irrottautuminen. Se tarkoittaa esimerkiksi sen ymmärtämistä, että työhön liittyvät WhatsApp- viestit iltaisin mahdollisesti häiritsevät vastaanottajan työstä palautumista sekä hämärtävät työn ja vapaa-ajan rajaa. Itse en välttämättä vastaa viesteihin iltaisin, mutta minulle voi kyllä aina soittaa, jos tilanne sitä vaatii.  Kysymys on siitä, että aika on tärkein resurssimme ja meidän on suojeltava sitä kaikin keinoin. Jos minä en suojele aikaani, niin kuka sitten?

Taidonhallinta

Taidonhallinnalla tarkoitetaan vapaa-ajalla tapahtuvaa tekemistä, joka tarjoaa onnistumisen ja osaamisen kokemuksia. Siinä kehitetään omaa tietotaitoa ja koetaan uusia asioita. Tällainen ponnistelu vapaa-ajalla ei kuitenkaan häiritse työstä palautumista, vaan nimenomaan edistää sitä. Oman erityisen taidon kehittäminen on mitä parhainta vastapainoa työnteolle ja muille kuormittaville asioille. Taidonhallinnan kokemuksia tarjoaa esimerkiksi harrastukset, kielenopiskelu ja liikunta, mutta se voi olla myös taiteesta ja kulttuurista nauttimista. Onkin tärkeää, että varaa kalenterista tilaa tällaiselle toiminnalle, joka auttaa palautumaan ja irrottautumaan työstä. Taidonhallinta voi tarjoilla flow-kokemuksia ja kaiken muun unohtamista, silloin voi olla varma, että työasiat ovat jääneet taka-alalle. Flow- tilassa emme ole stressaantuneita, vaikka olisimmekin suorituskykymme äärirajoilla.

Minulle taidonhallinnan kokemuksia ovat antaneet erityisesti erilaiset urheilulajit ja lukeminen. Joskus on mukavaa uppoutua kirjan pariin tai heittäytyä jalkapallo-ottelun temmellykseen. Kirjaa lukiessa oivalsin, että tällaista taidonhallintaa voisi olla muillakin elämäni osa-alueilla ja useammin. Usein kaikki vapaa-ajan tekemiseni saattaa olla liian aktivoivaa tai johonkin suurempaan päämäärään tähtäävää, kun todellisuudessa tarvitsisin jotain hidastempoista ja pysähdyttävää. Pysähtyminen hitaiden tehtävien äärelleon asia, jota voisin kokeilla. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi ukulelen soittamisen opettelu tai ruoan laittaminen (syön lähes aina opiskelijaravintoloissa).

Lopuksi

Kirja tarjosi paljon näkökulmia aiheeseen ja aion viedä omassa elämässäni käytäntöön myös DRAMMA- mallin muiden osa-alueiden toimintatapoja. Koen, että työstä palautumisen teema on tärkeä tiimin toimintaa ajatellen. Jos havaitsen jonkun toimintatavan erityisen toimivaksi, niin tuon sen koko tiimin tietoisuuteen. On selvää, että työhyvinvoinnin parissa riittää hommia, sillä esimerkiksi puolet tiimimme jäsenistä ei kyselyn mukaan ollut varmoja ovatko he uupuneita vai eivät. Se kertoo jotain Akatemia-arjen ja nyky-yhteiskunnan kuormittavuudesta ja siitä, ettemme välttämättä pysty palautumaan vapaa-ajalla. Pitkällä aikavälillä uupumus alkaa näkymään tiimissä sairaslomina ja tiimitoiminnan häiriintymisenä. Siksi asia on syytä ottaa vakavasti näin ensimmäisenä syksynä akatemialla.