Spotlightin ensimmäinen puhuja Arman Alizad puhui paljon kohtaamisista; ihmisten, asioiden, pelkojen ja oman itsensä kohtaamisesta. Hän korosti myös omaa uteliaisuuttaan yhdeksi kantavaksi tekijäksi siihen, missä hän nyt on. Puheenvuoro oli todella inspiroiva ja ajatuksia herättävä.

Ihmisten kohtaamisista hän puhui siitä, miten hän on oppinut ennakkoluulottomuutta ja ymmärtämistä. Hän on tavannut mitä mielenkiintoisempia henkilöitä erilaisista taustoista ja kulttuureista. Hän on pyrkinyt ymmärtämään heitä ja hän korostikin, kuinka ymmärtäminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen. Minun ei tarvitse hyväksyä kaikkea, mitä muut ihmiset ovat tehneet tai ajatelleet, mutta voin silti ymmärtää heitä juttelemalla ja tutustumalla heihin ja nähdä syitä siihen, miksi joku toimii niin kuin toimii. Mietin, että erilaisten ihmisten kanssa kommunikointi voisi auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja liiketoiminnan kannalta ymmärtämään erilaisten ihmisten toiveita ja tarpeita, jonka kautta voi kehittää liiketoimintaansa.

Uteliaisuutta hän kuvaili ominaisuutena, joka vie ihmistä kohti kehitystä ja mahdollisuuksia. Hän kertoi omasta elämästään esimerkkiä, kuinka hänelle oli tarjottu ensimmäistä kertaa tv hommia ja kuinka hän oli ensin kieltäytynyt niistä, koska ajatteli, että silloinen asiakaskunta ei olisi arvostanut sitä. Lopulta kuitenkin uteliaisuus voitti ja hän lähti sille polulle. Uteliaisuus on myös vienyt hänet kohti omaa tv-tuottajan uraansa. Jäin miettimään, että mistä tuommoisen ennakkoluulottoman ultimaattisen uteliaisuuden voisi herättää itsessään. Voikohan uteliaisuutta jotenkin ruokkia tai kehittää tietoisesti. Olen todella harkitseva ja ehkä jopa laskelmoiva ihminen ja siksi noin suuri uteliaisuus herättää toisaalta ihmettelyä ja toisaalta ihailua. Viimeaikaisin onnistuminen uteliaisuuden saralla oli itselläni Portugalin reissuun lähteminen. Se kuulosti todella seikkailulta ja vaikka toisaalta ahdisti, että pystynkö minä noin spontaaniin matkaan, niin lopulta kuitenkin sparrasin itseni uteliaisuuden avulla lähtemään mukaan ja en kadu kyllä hetkeäkään, että lähdin. Arman sanoikin jossain vaiheessa, että ihminen menettää omaa potentiaaliaan, koska ei uskalla yrittää ja pelkää, että epäonnistuu. Tämä osuu itselleni aika kovasti. Täytyisi muistaa, että se ei haittaa, vaikka pelottaa ja sekään ei haittaa, jos epäonnistuu. Hän myös sanoi, että jos on unelma, muttei aloitetta, niin on pelkkä toivomus. Rohkeus kokeilla on avain menestykseen, sillä kuten edellä kirjoitin, ei unelmasta voi ikinä tulla totta, jos sen eteen ei tee aloitteita. Toivon oppivani rohkeutta Akatemian aikana ja vähän päästämään irti omasta kontrollin tarpeesta ja siitä, että minun pitäisi aina niin tarkasti tietää mitä teen, mihin menen jne.

Tähän sopivasti liittyen seuraava puhuja Jaana Hautala puhui oman ajattelun kehittämisestä. Tämä olisi itselleni kyllä erittäin hyvä taito opetella johtamaan omia ajatuksia. Niin kuin Hautala sanoikin, et voi vaikuttaa maailmaan, mutta voit vaikuttaa, miten siihen suhtaudut ja mitä ajattelet. Puhe herätteli miettimään, kuinka hyvä mieltä olisi kehittää niin, että haastat ajattelun ratkaisuihin ja pystyt pysäyttämään negatiivisen ajattelun ja suuntaamaan ajatukset sen jälkeen uuteen suuntaan.

Hautalankin puheenvuorossa tuli esille se, kuinka ajattelu vaikuttaa omaan potentiaaliin. Jos annan pelolle ja muille negatiivisille ajatuksille vallan, se vaikuttaa minun kyvykkyyteeni. Ajatusmaailma kaventuu ja minäpystyvyyden tunne laskee. Puheenvuoron aikana saimme useamman työkalun mielen harjoittamiseen. Olen kyllä vähän kriittinen niitä kohtaan ja se onkin varmaan suurin haaste oman ajattelun kehittämisen esteenä. Käytäntöön kokeilin heti alfa taajuuden kuuntelemista opiskellessa, koska se kuulemma rentouttaa aivoja ja aivot ovat vastaanottavaisimmillaan, kun ne ovat rennot. Pistin siis alfa taajuudet soimaan tätä esseetä kirjoittaessa. Voisin myös kokeilla ajatusten pysäytysapuna hengitysharjoitusta, jonka Hautala esitteli meille. Aamutyökalua voisi olla myös helppo kokeilla eli ennen kuin avaa kännykkää tuomaan vaikutteita ajatteluun, miettii hetken, millä energialla lähtee päivään.

Seuraavana oli vuorossa tulevaisuudentutkija Ilkka Halava, joka oli aika erilainen puheenvuoro kahteen edelliseen verrattuna. Ensimmäinen hänen vinkkinsä oli: ”Mene paikalle, kun jotain uutta tehdään”. Edellisen puheen ajatuksien hallinta olisi myös kätevä tulevaisuutta miettiessä, sillä Halava herätteli pohtimaan, onko tulevaisuus pelottavaa vai mielenkiintoista. Vähän ehkä jäi mietityttämään, kun Halava totesi, että tulevaisuudessa mainospohjaisen tulorakenteen yritykset joutuvat etsiä uuden tavan tienata ja että mainokset katoavat ja mainostajia ei enää tarvita. Tämä perustui siihen, että tulevaisuudessa sinun tarvitsee vain puhua siitä, mitä haluat/tarvitset ja kännykkä näyttää sinulle jo vaihtoehtoja, mistä voit ostaa. Epäilen kuitenkin, että mainoksia ei enää käytettäisi kohta ollenkaan kilpailun kasvaessa.

Muita tulevaisuuden näkymiä oli, että jäte poistuu ja on vaan enää raaka-aineita kiertotaloudessa. Verotus nousee ja kaupungit panostavat palveluidensa viihteellisyyteen ja elämyksellisyyteen esim. Oodi kirjasto. Autoa ei omisteta ja ajeta. Drone kuljettaa lääkkeitä eläkeläisille ja robotti vie lääkkeet tartuntasairaalle. Tulevaisuuden kuvien seuraaminen, voisi auttaa jonkin uuden bisnesidean keksimisessä.

Halavan mielestä Suomesta kyllä löytyy rahoitusta, jos onnistut keksimään tarpeeksi hyvän idean. Hän myös mainitsi, että valtio ei ole investoinut 14 vuoteen mihinkään isoon uuteen. Eli ongelmat ovat lähinnä meidän ihmisten päissä, kun emme uskalla lähteä kokeilemaan ja yrittämään. Halava ihmettelikin, kun Suomessa on parhaimpia turvaverkkoja yrittäjille, mutta silti yrittäjyyttä on niin vähän. Me olemme oppineet pelkäämään ja olemme kuulemma Euroopan turvallisuudenhakuisin kansa. Toisaalta siis ajattelun muuttaminen voi olla haastavaa, kun jotkin asiat ovat niin syvällä kulttuurissa, että ne on iskostunut meidänkin ajatuksiimme jo lapsuudessa.

Puheessaan Halava sanoi, että saat myytyä aika varmasti, jos pystyt tuottamaan ja myymään jotain halvemmalla. Tämä on vähän ristiriidassa muualla oppimastani ajattelusta, että ihminen ostaa ihmiseltä arvoa, ei hintaa. Ymmärrän toki, että jos jokin on todella kallista, ei sitä voi massoittain onnistua myymäänkään, mutta arvon merkitystä on hoettu aika paljon muissa lähteissä. Pohdintaa herättelevä ajatus tämäkin siis.

Kaupankäynti on Halavan mielestä menossa siihen, että tuotteet esisuunnitellaan, myydään ja vasta sitten suunnitellaan loppuun ja tuotetaan. Näin ei synny ylimääräistä tai turhaa tavaraa. Tähän liittyen on ehkä ollutkin hankala yrittää toteuttaa asiakaslähtöistä suunnittelua, vaikka siitä kuinka onkin monissa tilanteissa paasattu. Asiakkaalle voi mennä keskeneräisen tuotteen tai palvelun kanssa ja jatkaa kehittämistä. Tätä täytyisi ruveta harjoittelemaan lisää projektien kanssa.

Spotlight oli kyllä mielenkiintoinen puhujatapahtuma. Huomasin, että puheenvuorot olivat enemmän ajattelun haastamista kuin uuden teoria tiedon oppimista. Joitain juttuja tuli taas muistutuksena ja toiset taas asettivat ajatuksia uuteen valoon ja perspektiiviin. Kaikki liittyivät mielestäni jotenkin rohkeuteen. Rohkeus oli minun silmissäni päivän teemana ja ainakin se herätteli minussa ajatuksia.