Koko alkusyksyn olen pähkäillyt miten puhaltaa tiimiin yhteistä intoa saavuttaa määritettyjä tavoitteita. Tämä opus ei siis olisi voinut tulla parempaan saumaan. Ainakin omasta mielestäni yhteinen tekemisen meininki vie paljon pidemmälle kuin velvollisuudentunto suorittaa. Innostuksen synnyttäminen onkin sitten ihan toinen juttu kuin käskemällä töiden tekeminen. Miten sen sisäisen palon saa syttymään? 

Jotain on huomaamatta tullut tehtyä oikein. Lähdin tänä syksynä liikkeelle Megatiimin kanssa selkeistä tavoitteista ja ensimmäisessä tapaamisessa kävimme koko poppoolla läpi syksyn agendaa. Tavoitteet ja toiveet on tullut useaan otteeseen sanoitettua, mutta en ole vielä saanut syvällisemmin osallistutettua tiimiä suunnitteluprosessiin. Toivoisin, että yhteistyö Megassa toimisi jatkossa niin, että jokainen tiimin jäsen toisi uusia ajatuksia ja ottaisi omatoimisesti roolia asioiden eteenpäinviemiseksi.  

Olen jo aika pitkästi ollut huolissani siitä, miten vähän aikaa meillä on Megan sisällä keskustella asioista. Minusta tuntuu joka kerta siltä, että haluaisin avata tavoitteita ja toimintatapoja kirkastavan keskustelun. Sille ei vaan tunnu löytyvän aikaa. Olen melko varma, että yhdessä kirkastetuilla tavoitteilla olisi suurempi todennäköisyys motivoida itse kutakin saavuttamaan suuria. Harvinaiset kerrat, kun olemme kaikki koolla ja keskustelu tulevan suunnittelemisesta lähtee käyntiin, kirkastaa heti koko tiimin silmät.  

Megalle korvamerkattu työaika on aikaisemmin käytetty työleirimäisesti postausten ruotimiseen ja muuhun sälään, joka on viikoittain saatava tehtyä. Aloin miettimään olisiko kuitenkin fiksumpaa käyttää yhdessäolon aika prosentuaalisesti enemmän suunnitteluun ja tuleviin tapahtumiin varautumiseen. Toisaalta sitten jokaisen on käytettävä enemmän omaa aikaa julkaisukalenterin ajan tasalla pitämiseen.  

Onneksi tunnistan nykyään jo pelkän suorituksen tärkeyden, vaikka laatu ei oliosikaan ihan täyttä priimaa. Tämän kanssa on kyllä ollut hyvää painiskelua. Tärkeä huomio on tosiaan keskittyä siihen mitä on oikeasti opittu ja paljonko mitkäkin asiat ovat taas nytkähtäneet eteenpäin. Trust the process on tässäkin aika hyvä sanonta. Yhdessä kun mennään kohti tavoitteita niin matka maaliin on varmasti kaikille se kaikkein eniten oppeja tarjoava. 

Koko tiimin kesken on käytävä keskusteluja siitä, mikä on kenellekin se sisäinen motivaattori suorittamaan TA markkinoinnin arkisia haasteita. Se ei yksin riitä, että minä latelen syitä olla innoissaan, vaan mukaan olisi saatava kovasti jokaisen omia motivaattoreitta. Mielekkään tekemisen muovaamiseen tullaan siis kollektiivina käyttämään aikaa jatkossa. Olisi ihan käsittämättömän hieno paikka, jos tunnelma tiimin kokoontumisissa olisi lähtökohtaisesti innostunut ja kevyt.  

Tuntuu, että pintaa syvemmälle ei ole päästy, vaikka tiimin rekrytyillä uusilla jäsenillä on teetetty kevyet oppimissopimukset. Henkilökohtaisen potentiaalin tunnistaminen on jäänyt liian pinnalliseksi. Johtuu varmaan siitä, etten ole itsekään tiennyt, mitä oppimissopimuksella tavoitellaan. Oppimissopimuksen tavoitetta ei ole missään vaiheessa sanoitettu riittävän selkeästi tiimin jäsenille. Itse ainakin koen, että omat henkilökohtaiset tavoitteet ja toiveet on helpompi sanoittaa, jos tietää tarkemmin mitä niillä isossa kuvassa haetaan.  

Megan kanssa voisi tehdä, vaikka kokonaisvaltaisesti tiimin tilannetta reflektoivan kyselyn. On selkeästi tärkeä tietää mikä on tiimin sisällä vallitsevan luottamuksen taso. Ihmisten tuntemuksia on vaikea arvioida pelkän pärstäkertoimen mukaan. Tavaksi voisi ottaa ihan myös kysellä kuulumisia siltä kannalta miltä tiimityö maistuu. Onhan tätäkin kyselty, mutta minulle asti ei ole kyllä välittynyt mikä funktio monilla tavoilla Megassa on. Tästä valaistuneena toimintojen takana piileviä syitä täytyy siis kirkastaa. Tällä tavalla saadaan toivottavasti myös laadukkaampia vastauksia.  

Tulos tai ulos ei välttämättä ole se kaikkein hedelmällisin tavoiteltava, kun puhutaan tiimin inspiroimisesta. Parempi kehumisen kohde on prosessi. Sehän on tavallaan Ihmisten manipulointia ja egon pönkitystä, mutta silleen hyvällä tavalla. Onhan se päivän selvää, että hyviä tuloksia on helpompi toistaa, kun tietää miten sinne on päästy. Pitää vaan muistaa sanoittaa prosessissa onnistumisen kohdat, että koko tiimi tietää mitä tehdään toistekin.  

Pitää ajatella isommin ja jakaa vastuita jopa vähän abstrakteilla rajauksilla. Hankala selittää, mutta olen jo pidempään miettinyt, miten mukaan saa haastetta tiimin jäsenille, jotka ovat kokeneempia. Vastuuta täytyy jollain tavalla kasvattaa, ettei kukaan turhaudu. Aloin pallottelemaan ajatusta, jos vastuita alkaisikin jakamaan esimerkiksi niin, että joku on vastuussa asiakaskokemuksen kehittämisestä, joku sisäisestä viestinnästä, joku mainonnasta jne.  

Kaikilla olisi periaatteessa velvollisuus toimia sisällöntuottajina, mutta jokaisella olisi kuitenkin oma vastuualue, jonka kautta asioita ajatella. Näin voisi saada uuden oppimistakin luonnollisesti sisällytettyä omaan tehtävään, jos aihe ei ole ennestään kovin tuttu. Tämä ei ole vielä kovin pitkälle jalostettu ajatus, mutta ehkä tässä on jotain potentiaalia. Jokainen jäsen pitää tehdä tiimille elintärkeäksi, että sisäinen motivaatio saadaan heräämään.