Luin kirjan nimeltä ”Sinussa on jotain erityistä”, sillä tiimiläiseni suositteli sitä minulle. Päädyin tarttua kirjaan, koska koin tarvitsevani inspiraatiota, motivaatiota sekä lisää luottamusta omaan tekemiseen Tiimiakatemian arjessa. Pidin kirjasta, koska sen helppolukuisuuden lisäksi sain uusia näkökulmia maailmanluokan johtajilta siihen, millaisilla asioilla on vaikutusta hyväksi johtajaksi kasvamisessa. Kirja rohkaisi itseäni pohtimaan itsessäni puolia, jotka tekevät minusta erityisen. Vaikka nöyränä suomalaisena omista hyvistä ominaisuuksista sekä vahvuuksista onkin epämiellyttävää kirjoittaa, uskon että niiden sisäistämisellä on suuri hyöty kehittymisessä ja kasvamisessa, kun etsimme omanlaista urapolkuamme. Kuljettaapa se sitten johtajan ammattiin tai ei.  

He, jotka huomaa sinussa jotain erityistä 

Kirja korosti toistuvasti johtohahmojen tarinoissa ihmisiä, jotka näkivät heissä jotain erityistä. Heidän ansiostaan monet kirjan johtajat ovat lopulta uskaltaneet laittaa suurempaa vaihdetta silmään, ja nykyisin he ovatkin maailman luokan johtajia.

Kirjan sanoma kolahti minuun, sillä tällä hetkellä koen itselleni tärkeäksi ulkopuoliset kehut, luottamuksen- sekä uskon osoituksen omia tekemisiäni kohtaan. Osoitukset ovat merkityksellisiä, koska henkilökohtaisten hyvien ominaisuuksien ja vahvuuksien löytäminen tuntuu yksin välillä vaikealta ja etenkin epävarmalta. Koen, että osaan vähän kaikkea, mutta en ole missään todella hyvä. Se tympäisee, sillä haluaisin kuumeisesti löytää potentiaalini kautta tulevan ammattini, jota kohti voisin jo kovaa päätä kulkea Tiimiakatemialla. 

Yhdenkin ihmisen osoittama usko toisen potentiaalia kohtaan voi olla äärimmäisen merkitsevää, sillä se motivoi uskaltamaan tavoitella suurempia haasteita ja parhaimmillaan se voi johtaa konkreettisiin tuloksiin. Onneksi Akatemialla jokaisella on oma tiiminsä, jossa on mahdollista tunnistaa yksilöiden vahvuuksia ja siten tukea kehittymään niissä syvemmin. Jos vain olemme avoimia huomaamaan tiimiläisten potentiaalit sekä puhumaan niistä avoimesti, se hyödyntää paitsi yksilöä, myös koko tiimiä menestymisen kannalta.  

Aitojen vahvuuksien ja heikkouksien näyttäminen edellyttää tiimin, jossa yksilöt voivat rohkeasti ja avoimesti olla täysin omia itsejään. Täyden potentiaalin näyttäminen on mahdollista tiimissä, jossa on luottamusta, avointa viestintää sekä jatkuva oppimiskulttuuri, annetaan positiivista palautetta, tilaa erilaisille näkökulmille ja ideoille, asetetaan selkeät odotukset ja tavoitteet sekä huomioidaan yksilöiden kehitysmahdollisuudet.

Viimeisen vuoden aikana Bluumista on tullut minulle yhteisö, jossa koen voivani olla täysin aito oma itseni ja jossa tunnen olevani paras versio itsestäni. Koen oloni turvalliseksi ilmaista ja näyttää omia ajatuksia, tunteita sekä aitoa persoonallisuuttani, mutta myös kehittää itseäni ilman pelkoa tuomitsemisesta tai hylkäämisestä. Yhden ihmisen hyvä olo tiimissä ei kuitenkaan riitä, ja siksi koen tehtäväkseni pitää huolta siitä, että myös kaikilla muillakin on mahdollisimman hyvä olla tiimissämme. Turvallinen ympäristö on auttanut minua hahmottamaan selkeämmin omat valttikorttini jotka tekevät minusta erityisen, ja sitä toivon muillekin.

Minulle on selkeytynyt ymmärrys siitä, että oma potentiaalini on rohkeus ja intohimoinen kokeilunhalu. En päästä itseään sieltä, mistä rima on matalin. Innostun intohimoisen nopeasti sekä tartun rohkeasti tuumasta toimeen, vaikka en vielä osaisi tai tietäisi entuudestaan mistään mitään. Uskallan haastaa itseäni menemällä mukavuusalueen ulkopuolelle ja sisukkuudella olen osoittanut itselleni, että kaikkeen olen pystynyt ja tulena jatkossakin pystymään, kunhan vain päätän niin. Lähden sitten kuudeksi viikoksi vartijaksi Maltalle osaamatta sanaakaan englantia, suorittamaan kolmoistutkintoa vaikeasta lukihäiriöstä ja muiden epäillyistä huolimatta tai viemään kestävän kehityksen mallia osaksi vaatetusalaa, ilman minkäänlaista ymmärrystä kuinka. Pystyin samaistumaan täysin kirjassa olevaan Adrian Nymanin lauseeseen: “koko urani on tavallaan mennyt samalla tavalla: intohimo ajaa tietämättömyyden ohi. Jos välittää, on vilpitön ja haluaa tehdä jotain, jos haluaa rehellisesti selvittää, miten jokin asia tehdään, niin silloin ihmiset kyllä auttavat”. Näin se on myös omalla kohdalla mennyt. On ollut ihana huomata, että jos olen jotain lähtenyt yrittämään, koskaan ei ole tarvinnut jäädä asian kanssa yksin. Toivon, että oma rohkea asenne rohkaisisi myös muita tiimiläisiäni ottamaan riskejä ja heittäytymään täysillä projekteihin mukaan, sillä yksin ei tarvitse pärjätä.