Kirja käsittelee kovaa duunia, yrittäjyyttä ja sitä kuinka monenlaisia yrittäjätyyppejä on olemassa. Mielestäni ”Taivas ja helvetti” kuvailee yrittäjyyttä jotenkuten rehellisesti, sisältäen sekä onnistumiset että epäonnistumiset. Olisin kuitenkin toivonut vähän enemmän yksityiskohtia tarinoista sen sijaan, että mainitaan esimerkiksi vain ”onnistunut mainoskampanja”. Ilman selitystä tuo jättää paljon mielikuvituksen varaan, eikä oikeastaan jaa mitään uusia oppeja.

Teos painottaa myös motivaation, unelmien ja omistautumisen merkitystä yrittäjyydessä ja omien ideoiden toteuttamisessa. Vaikka kirja on ansainnut paikkansa tiimiakatemian suosituslistalla, minusta tuntui silti hieman kuin lukisin tarinoita ilman konkreettisia oppeja. Tämä huolimatta, aikaani ei voi pitää täysin hukattuna, sillä kirjan kertomukset olivat erittäin mielenkiintoisia ja kannustivat minua pohtimaan omia ideoitani ja tavoitteitani, sekä oli siistiä kuulla lisätietoja yritysten lähtökohdista joista aikaisemmin ei ollut tietoinen.

Mitä itse opin? Ainakin sen, että motivaatio ja omat unelmat ovat yrittäjän tärkeimmät työkalut menestyksekkääseen yritystoimintaan. Lisäksi on syytä mainita hyvien lähtökohtien ja vanhempien tuen merkitys (heipä hei, Rovio…). Mielestäni yrittäjä, joka ei usko omaan konseptiinsa ja toimintaansa, ei voi menestyä yrittäjänä. Koulutustasosta riippumatta, keskeistä on intohimo omaan työhön ja vahva usko siihen, että menestyt. Olen korostanut myös myönteisen asenteen merkitystä yrittäjän menestymisessä. Jos luovuttaa heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla, ei sinun ajatusmallisi ole vielä menestyvän yrittäjän tasolla.

Vaikka olisi kuinka hyvä liikeidea, hyvät lähtökohdat tai kontaktit, en usko että yritys voi kukoistaa ilman kovaa draivia ja aitoa uskoa sekä intohimoa omaa yritystä kohtaan. Olen niitä tyyppejä jotka innostuvat helposti, ja silloin kovin tahti onkin päällä niin opinnoissa kuin työelämässä. Tähän mennessä akatemialta en ole vielä löytänyt kuin yhden intohimoprojektin, Guudin. Meillä on todella hyvä pöhinä päällä Juhon ja Rasmuksen kanssa, ja ollaan innoissamme kun työ alkaa viimein näyttää tulosta. Aletaan jopa olla siinä pisteessä, missä nykyiset työkalut eivät riitä ja menestystä täytyy alkaa monistamaan menestystä! Tosin aina meillä meno ei ole ollut helppoa, on nimittäin jaksoja kun huomaa että jonkun motivaatio projektia kohtaan on osittain kadoksissa. Ollaan onneksi avoimia keskenämme ja pusketaan jatkuvasti toisiamme eteenpäin, ja ollaan jo todella hyvällä mallilla vaikka projekti onkin vielä niin sanotusti lasten kengissä.

Voiko sitten kaikista tulla yrittäjiä? Mielestäni vastaus ei ole selkeä. Yrittäjältä vaaditaan valtavasti. Työpäivät ovat pitkiä, ja on huolehdittava liiketoiminnan pyörimisestä ja myynnin sujumisesta samalla kun varmistaa oma jaksaminen, jotta ei pala loppuun heti alussa. Kaikki voivat kokeilla yrittämistä, ja on hienoa, että nykyään on monia erilaisia väyliä, kuten kevytyrittäminen ja toiminimen perustaminen. Kaikilla ei tosin välttämättä ole sellaista kylmyyttä ja piittaamattomuutta muihin ihmisiin, jota todelliseksi megakorporaatioksi kasvaessa tarvitaan. Rahaa voisi tehdä helposti esimerkiksi dropshippaamalla, mutta oletko valmis ummistamaan silmäsi eettisiltä tekijöiltä?

Entä voinko minusta tulla yrittäjä? Olen pohtinut tätä kysymystä paljon, ja vastaus on epävarma. Olen kuullut, että minulla on runsaasti ideoita ja olen positiivinen ihminen, valmis tekemään kovasti töitä, kunhan löydän oman juttuni. Epäilys kuitenkin kalvaa mieltäni siitä, riittävätkö taitoni ja energiani oman yrityksen pyörittämiseen. Raha stressaa, mutta ei myöskään oikeastaan motivoi. Guudin parissa tämä on noussut esiin, ja usein Juho tai Rasmus joutuvatkin palauttamaan minut takaisin maan pinnalle kun revin hiuksia päästä rahaa miettiessä, tai kun saan ideoita jotka kuulostavat hauskalta mutta tekisivät nettona joko miinusta tai todella pientä katetta. Tämä on saanut minut tajuamaan, että ei yrittämistä tarvitse tehdä yksin. Tämä on selvää, mutta jotenkin minulla on ehkä ollut liian kova omistustahto ”omista” projekteista sekä ”omista” ideoista. Minulla on ehkä välillä liian suuret luulot omiin kykyihini ja olenkin huono delegoimaan, mutta olen alkanut tajuamaan että akatemialla on todella paljon fiksuja ja osaavia tyyppejä jotka voisivat olla mittaamattoman arvokkaita resursseja tulevaisuuden projekteille. ”Jos haluat mennä nopeasti mene yksin, jos haluat mennä pitkälle mene yhdessä”, tai ainakin jotain sinnepäin. Ehkä tulevaisuudessa aionkin etsiä rinnalleni jonkun jolla on parempi suhde rahaan, ja joka osaa välillä sanoa tälle oman elämänsä Pelle Pelottamalle ”Ei.”.

Tulevaisuudessa haluan tehdä jotain kivaa ja mielekästä joka lisää arvoa yhteiskuntaan, ja jos rahaa tulee niin se on plussaa. Tiedän, että tiimiakatemian polkuni auttaa minua selkeyttämään ajatuksiani, ja toivon että pystyn korjaamaan oman toksisen suhteeni mammonaan. Suurta yrittäjää minusta ei koskaan varmaan tule, vielä empatiakykyä löytyy liikaa. Usein muutkin orastavat yrittäjät varmaan toteavat samoin, ehkä ne isot rahasummat sokeuttavat lopulta myös sen empaattisen ja vastuullisen tyypin. Kuten todettu, onneksi raha ei ole niin iso juttu minulle.

Lopuksi, jos joku miettii, miksen listannut kirjassa olevia tarinoita tai omia suosikkejani, niin minusta jokainen tarina oli ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen omalla tavallaan. Tärkeämpää minulle oli pohtia, miten kirja vaikutti omiin ajatuksiini ja tavoitteisiini tarinoiden kautta. Tarkoituksenani ei ollut tehdä tiivistelmää, vaan reflektiota.