Noah Juval Harari

Modernin kirjallisuuden ehdoton klassikko

Viimeisimmät neljä kirjaa, jotka olen lukenut ovat vaikuttaneet toistensa reflektioihin ehkä turhankin paljon ja tämä on niistä viimeinen. Sapiens on aivan älyttömän hyvä kirja. Se kertoo todellista tarinaa siitä, miten ihminen on kehittynyt ja miksi juuri homo sapiens voitti ihmisapinoiden valtataistelun. Sapiens käsittelee myös yllättävän pessimistisen oloisesti ihmiskunnan ja ihmisen itsensä kehitystä.

Ihminen on viisas eläin, mutta tyhmä jumala

Kirja lähtee johdonmukaisesti liikenteeseen alkuräjähdyksestä ja päätyy loppupelissä nykyhetkeen. Ihan kaikkea en lähde räjähdyksestä tähän selostamaan vaan pomppaan suoraan siihen, kuinka tätä planeettaa on kansoittanut usea ihmisapinalaji yhtä aikaa. En ollut edes tietoinen, että ihmislajeja on alun perin ollut yhtä aikaa useita. Yllätyksenä tuli myös, että tarinat Hobitti kansasta ovat sittenkin totta. Floresinihminen Indonesiassa kasvoi vain noin metrin mittaiseksi.

Ihmislajin suurin yksittäinen tapahtuma evoluutiossamme, joka käänsi kehityksemme kurssin tielle, jota kuljemme tällä hetkellä, on kognitiivinen vallankumous. Kognitiivinen vallankumous potkaisi aivoissamme käyntiin kehityksen, jollaista ei mikään muun eläimen kohdalla vielä nähty. Kognitiivinen vallankumous toi mukanaan kyvyn kommunikoida kielellä ja kyvyn juoruilla. Homo sapiensin voittokulkua on pohjustanut kehittynyt kyky kommunikoida ja kertoa tarinoita. Sapiensin kommunikointikyky ja juoruilu mahdollistivat suurienkin laumojen synnyn ja näin ollen metsästäminen ja taisteleminen alueista oli tehokkaampaa.

Ihminen on ollut uskomattoman tehokas tappamaan elämää siellä missä se ikinä onkaan kulkenut. Kaikki suurnisäkkäät ovat jostakin syystä hävinneet juuri niiltä alueilta, jonne ihminen on matkannut. Oli kyse sitten mammuteista, villasarvikuonoista tai jättiläislaiskiaisista. Tätä ei ole pystytty todistamaan, että ihminen olisi suoraan vaikuttanut suurnisäkkäiden tuhoon, mutta korrelaatio on liian selkeä. Ihmistä ei tietenkään voida tästä suoraan syyttää, koska heillä ei ole ollut syytä myöskään monitoroida tappamiensa eläinten määrää. Ihmislauma on kuitenkin ollut joukko eläimiä, jotka kilpailevat ravinnosta ja tilasta samaan tapaan, kuin muutkin eläimet. Ei esi-isämme tietoisesti ole aiheuttaneet sukupuuttoja.

Ihminen asettui aloilleen, kun vilja kesytti ihmisen. Ihminen löysi palkokasvin, jonka kasvattamiseen myi sielunsa. Ja terveytensä. Aloilleen asettuminen ja yhden ruokakasvin varaan elämisen rakentaminen mahdollisti pienempiä riskejä. Oli järkevämpää kasvattaa suuri määrä ruokaa kerralla, kuin elää kädestä suuhun päivästä toiseen. Metsästäjä keräilijä ihminen eli luultavasti terveemmin, koska se söi monipuolisemmin. Sen ei myöskään tarvinnut tehdä yhtä paljoa töitä, kuin maanviljelijän. Maanviljely mahdollisti turvaa ja kehitystä, mutta se toi nopean väestönkasvun, sairaudet ja hirveän määrän töitä. Yksipuolinen ravinto on aiheuttanut ihmiskeholle pysyvän tulehdustilan, mistä osoituksena muun muassa erilaiset pitkäaikaissairaudet kuten astma tai suolistosairaudet. Tänäkin päivänä ihmisen ruokavalio perustuu lähinnä kolmeen eläimeen ja noin neljään kasviin. 

Maanviljelyn johdosta ihmiskylien väestöt lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun. Tässä vaiheessa tarinat tulevat peliin mukaan. Ihminen pystyy ylläpitämään noin 100 hengen yhteisöä siten, että tuntee kaikki sen jäsenet ja pystyy luottamaan näiden elävän ryhmän sääntöjen mukaisesti. Väestönkasvu on pakottanut ihmisen luomaan rakenteita, sääntöjä ja tarinoita, joiden mukaan kylän ihmiset ovat sitten eläneet. Tarinoihin ja myytteihin pystyy yhdistämään myös ihmisen kyvyn kuvitella yliluonnollisia asioita.

Yhteiset uskomukset ja myytit ovat luoneet perustaa sille, miten isompia kyliä tai myöhemmin valtioita ja imperiumeja on pystytty rakentamaan. Uskonnot on olleet ihmisen mukana lähes aina. Aivomme ovat kehittyneet ajattelemaan ja yliluonnollisuus on varannut ajattelustamme paljon tilaa. Uskonnot ovat syntyneet täyttämään ymmärtämättömyytemme jättämää aukkoa ajattelussamme. Myöhemmin yhteisöjen johtajat ovat osanneet käyttää uskonnon tarinoiden voimaa hallitakseen ihmisjoukkoja. Tehdäkseen sääntöjä ”jumalien tahdosta”. Katolisen kirkon anekauppa on mielestäni uskomattoman hyvä esimerkki myyteillä hallitsemisesta.

Ihmiset toimivat edelleen vain muutamien kymmenien henkilöiden joukoissa. Kaikki maailman päätökset on tehneet vain kourallinen ihmisiä, samalla kun 90% kansasta on raatanut pelloilla. Esimerkiksi Suomen eduskunta on vain 200 henkilön kokoinen.

Tiimiakatemian noin 150 henkilön yhteisö on sopivan kokoinen. Se mahdollistaa tehokkaan tiimin muodostuksen projekteille, koska kaikki suurinpiirtein tietävät, mitä kukakin tekee ja osaa. Jos yhteisössä olisi satoja jäseniä, olisi tehokas yhteistyö vaikeampaa. Suurissa yrityksissä työryhmät edelleen koostuvat vain kymmenistä henkilöistä. Suorittavaan työhön voi asettaa, vaikka tuhat henkilöä, mutta luovaan työhön ei kerta kaikkiaan ihmisen ole mahdollista ottaa mukaan kuin kymmeniä henkilöitä työtehtävää kohden.

Yhteisten myyttien avulla on onnistuttu luomaan suuria yhteisöjä. Esimerkiksi suomalaisia yhdistää useimmiten yhteisen kielen lisäksi vain kansalaisuus. Olemme luoneet kasan myyttejä, joiden avulla Suomen olemassaolo on mahdollinen. Oma kieli, kulttuuriperintö, lainsäädäntö. Edes historiamme ei ole välttämättä yhteistä, mutta koska luemme toisemme saman kansalaisuuden alle, koemme, että se on yhteistä historiaa.

Luomamme myytit hallitsevat maailmaa ja koska olemme teknologisesti edistyneitä, koko planeetta kumartaa ihmisen edessä. Ihmisen yläpuolella on enää ainoastaan luonto äiti ja universumin sattumanvaraisuus. Olemme kehitysaskelillamme tehneet lajistamme laiskemman, helppoutta tavoittelevan ja ahneen. Olemme lajina lähempänä jumalaa, kuin yksikään muu eläin ennen meitä, mutta emme tiedä lainkaan mihin tähtäämme tai mitä haluamme. Teemme jatkuvasti uusia keksintöjä, jotka helpottavat elämäämme, mutta täytämme ajan, jonka tehokkuudella saamme usein johonkin, josta emme saa oikeastaan mielihyvää. Emme luultavasti tällä hetkellä lainkaan onnellisempia kuin muinaiset metsästäjä keräilijät.

Kirja on karkeaan sävyyn kirjoitettu ja Harari on tietoisesti sen tehnyt niin. Ihmisen tyhmyyttä on hyvä korostaa, koska kun kehitys askeleitamme laittaa paperille, ovat ne suorastaan päättömiä. Kehitys lähinnä kehittyy koska olemme siihen kykeneväisiä. 

Rakastan historiaa ja ilmoittautuisin edustamaan Suomea nippelitiedon olympialaisiin, jos sellaiset ikinä järjestetään. Tämä teos saa itseni hitusen vihaiselle päälle ihmisiä kohtaan, koska olemme nerokkuudessamme niin saamarin tyhmiä välillä. Kirjasta jää kuitenkin käteen paljon hyviä kysymyksiä, joihin palata.

Päällimmäisenä se, että minkälaista liiketoimintaa haluan olla luomassa. Millaista myyttiä haluan lähteä rakentamaan meidän maailmaamme. Mitä tarinaa haluan kanssaihmisille kertoa. Haluan olla luomassa liiketoimintaa, joka aidosti parantaa ihmisten elämänlaatua ja lisää heidän onnellisuuttansa. Koen, että teknologiset edistysaskeleet pyrkivät ihmisten kohdalla samaan, kuin minkä tahansa muun prosessin kanssa. Ultimaattiseen tehokkuuteen.

Tuomme yhä useamman ihmisen äärelle kehityksemme helmiä. Elämää helpottavia ja elintasoa kohottavia keksintöjä, jotka ei kuitenkaan tule ikinä tyydyttämään meitä. Olemme pohjaton kaivo, joka ei ymmärrä, että haluamalla lisää emme tule saavuttamaan onnellisuutta, kuin hetkeksi. 

Tulevaisuuden megatrendi tulee olemaan onnellisuuden löytäminen vaatimattomista asioista.

Kirja vahvistaa käsitystä tarinallisuuden voimasta. Aivomme ovat täysin tarinoiden lumoissa ja elämme tälläkin hetkellä luomiamme myyttejä todeksi. Yritykset ovat nykyajan uskontoja ja tällä kertaa niistä on oikeasti, jopa hyötyä. Tulevaisuus tulee olemaan kilpailu adaptoitumisesta. Se yritys, joka onnistuu luomaan itsestään tarinaa, joka mukautuu helposti eri aikakausien tuomiin haasteisiin, tulee voittamaan muut yritykset. Historia on täynnä suuryrityksiä, valtioita ja imperiumeja, jotka ovat luhistuneet, kun ne eivät ole kyennet mukautumaan tarpeeksi nopeasti. Kirja vahvisti ajatuksiani erikoistumisesta yrityskulttuuriin ja brändäämiseen.

Wiljami Jokela, Projektitoimisto Heiga osk