Kuuntelin äänikirjana kirjan sapiens, ihmisen lyhyt historia. Kirja kestää kuunnella 20 tuntia ja siinä on erittäin paljon asiaa. Loppuun päästessäni huomasin, että olin jo ehtinyt unohtaa ison osan asioista joita kirjassa käsiteltiin. Kokosin kuitenkin kasaan muutamia mielenkiintoisia asioita joita kirjassa käsiteltiin.

Ihminen eli Homo sapiens syntyi suhteellisesti heikompana eläimenä muuhun luomakuntaan verrattuna. Kuinka sitten nousimme valtaan? Sapienssien eli meidän voimamme piilee yhteistyössä, kykyyn vuorovaikuttaa ja kykyyn tehdä yhteistyötä keskenämme. Yhteistyökyky vaatii sosiaalisia valmiuksia ja yleensä valta onkin henkilöillä, joilla on parhaat sosiaaliset taidot, eikä heillä, jotka ovat esimerkiksi fyysisesti parhaiten kehittyneet, sillä joukossa ja yhteistyössä on enemmän voimaa kuin yksilössä.

On tutkittu, että jopa 100 sotilaan komppania kykenee tehokkaaseen yhteistyöhön pelkästään sosiaalisten suhteiden pohjalta, jolloin myös muodollista kurinpitoa tarvitaan erittäin vähän.  Läheisiin suhteisiin ja luottamukseen perustuvassa johtamisessa saattaakin lähiesiemies saada äänensä paremmin kuuluviin yli johtoportaan. Kun joukon koko ylittää 150 henkeä, eivät samat lainalaisuudet enää päde, tuhansien ihmisten joukkoa ei voi enää johtaa samalla tavalla. Monet menestyvät perheyritykset ovat ajautuneet kriisin henkilöstön kasvettua liian suureksi.

Yhteistyön seurauksena ihminen siirtyi noin 10 000 vuotta sitten metsästäjä-keräilijätaloudesta maanviljelykseen, tätä aika kutsutaan neoliittiseksi vallankumoukseksi. Maanviljely vaati koko kyläyhteisöltä yhteisiä ponnisteluja samojen tavotteiden eteen.  Maatalous mahdollisti ihmisen aloilleen jäämisen, kulttuurien kehityksen ja jopa rahatalouden myöhemmin.

Kirja kyseenalaisti, valjastiko ihminen viljan vai vilja ihmisen. Eräät tutkijat ovat väittäneet, että sota ja väkivaltaisuudet alkoivat ihmisten kesken vasta maanviljelyyn siirtymisen myötä, kun ihmiset alkoivat kerätä yksityisomaisuutta ja riidellä siitä. Ennen maanviljelyä ihminen toimi metsästäjä-keräilijänä. On esitetty, että ihminen muun muassa ennen maanviljelystä söi monipuolisemmin ja saattoi elää onnellisemmin.  Maanviljelyksen myötä ihminen alkoi tavoittelemaan ”helpompaa” elämää, vaikka todellisuudessa siitä seurasi paljon kärsimystä. Metsästäjä-keräilijöiden siirtyessä omavaraistaloudesta maatalouteen elämästä tuli paljon suunnitelmallisempaan. Maata viljellessä tulevan merkitys korostui ja se velvoitti työskentelemään tulevaisuuden eteen. Vaikka sato olisi kerätty edeltävänä päivänä ja ruokaa olisi ollut pitkäksi aikaa, oli jo viimeistään seuraavalla viikolla alettava suunnittelemaan tulevaa vuotta.

Yksityisomaisuuden ja pääomien syntymisen myötä syntyi jatkuva tavoittelun kulttuuri. Seurauksena kaikkialle syntyi kuninkaita, hallitsijoita ja eliittejä, jotka elivät pitkälti talonpoikien tuottamalla ylijäämällä. Ylijäämät hallitsijoiden käsissä on mahdollistanut kulttuurit, sodat ja politiikan. Jatkuva tavoittelu vaikuttaisi edelleen olevan vahvasti läsnä tämän hetkisen ihmisen elämässä. Kuinka moni kanssaeläjistämme tavoittelee jatkuvasti parempia arvosanoja, työpaikkoja, suhteita ja palkkoja päästäkseen korkeammalle ja ansaitakseen paremmin rahaa – pääomaa – tuota muinaista viljaa. Vaikuttaisi siltä, että olemme edelleen jatkuvassa oravanpyörässä pyrkiessämme saavuttamaan helpomman elämän.

Kirja opetti, että yhteisöissä on voimaa, mutta olemme silti hyvin itsekkäitä otuksia.