Kuuntelin sanojen supervoima kirjan muutaman tiimiläisen suosituksesta. Vaalahti lupaa kirjallaan paljon haastamalla omaa ajatus- ja tunnemaailmaa. Olen aina ollut kiinnostunut sanoista ja vuorovaikutuksesta ja haluan kehittyä niissä. Tämä kirja vaikutti siis hyvältä valinnalta. 

Omilla sanoilla on paljon voimaa. Mitä sanot, miten sanot, elekieli puhuessa. Sanoilla voi vaikuttaa myös toisen fiilikseen ja päivään. Tämän lisäksi sanoilla voi vaikuttaa palaverin kulkuun, treenien dialogiin, kahvipöydän keskusteluun ja vaikka mihin muuhun. Sanoilla on todella supervoimaa. Sisäinen puhe on yhtä tärkeää kuin sanotut sanat, ellei jopa tärkeämpää. Sanotaan, että itseään pitäisi kohdella niin kuin omaa parasta ystävää. Lempeästi, kannustavasti ja rakkaudella. Sisäinen puhe vaikuttaa paljon ulosantiin ja positiivinen sisäinen puhe näkyy itsevarmana puhujana. Minulla on vielä paljon kehitettävää tässä asiassa ja veikkaan, että en ole yksin tämän kanssa. Kehitystä olen kuitenkin nähnyt itsessäni jo paljon akatemian aikana, sillä treenien dialogi kehittää sisäistä puhettani valtavasti. Treeneissä harrastan ehkä liikaa sisäistä puhetta enkä ulkoista puhetta. Välillä on hyvä puhua ennen kuin miettii suuremmin asiaa. Tämä onkin yksi kehityskohteeni tälle vuodelle mutta kehitystä on tapahtunut viime syksystä paljon.

Sana valinnat on välillä yllättävän haastavia. En kummoisemmin mieti etukäteen mitä sanoja käytän mutta olen huomannut useamman kerran, että sanojen valinnoilla on välillä hyvin paljon merkitystä. Tähän vaikuttaa myös paljon se, että miten toinen tulkitsee sanat. Välillä on käynyt niin, että omilla sana valinoilla olen pahoittanut toisen mieltä tai toinen on ymmärtänyt asian aivan eri tavalla mitä itse tarkoitin. Onneksi keskustelua voi aina jatkaa ja korjata tai tarkentaa omia sanomisia. Äänensävy vaikuttaa myös paljon. Itse olen hyvin tunneherkkä ja välillä sanon asiat aivan liian tunne latautuneesti. Toisaalta ehkä kuulija ottaa asian enemmän tosissaan kun mukana on hieman mutta ei liikaa tunnetta. Tässä olen onneksi parantunut vuosien varrella paljon. Sanojen tunne latautumiseen vaikuttaa myös hyvin paljon kenen kanssa puhun. Oman perheen ja ystävien kanssa voin keskustella mistä vaan ja on helppoa kun ei tarvitse miettiä omia sanomisia niin tarkasti ja ei haittaa jos joskus tunteet näkyy puheessa. Kun taas akatemialla ja varsinkin treeneissä mietin melko tarkkaan mitä suustani päästän ja miten sen sanon. Vaikka miettii ajatuksissa, että miten sanoo jonkun asian niin yleensä se tulee suusta aivan eri tavalla. Jännitys vaikuttaa asiaan ja moni muu. Olen myös huomannut, että välillä on hankalaa laittaa ajatuksia sanoiksi mikä hankaloittaa vielä enemmän ymmärretyksi tulemista. Myös muiden tilan vieminen sanoilla vaikuttaa omaan innokkuuteen avata oma suu. Pitkät monologit tylsistävät ja sen jälkeen ei tee enää mieli kommentoida asiaan.

Olemme paljon keskustellut Hohkeen kanssa treeneissä siitä, että mitä tuot huoneeseen saapuessasi ja aina pitää yrittää olla paras mahdollinen versio itsestään. Tämä auttaa pitämään positiivista asennetta yllä mutta myös luomaan painetta siitä, että aina pitäisi olla super positiivinen ja paras versio itsessään. On ehkä vaikeampaa puhu mitä mielen päällä oikeasti on ja mitä fiiliksiä aidosti on. Myös merkityksellisyydestä on puhuttu paljon ja, että kokeeko merkityksellisyyttä akatemialla esimerkiksi tiimin kesken tai projekteissa. Vaalahti puhui kirjassaan työn merkityksellisyydestä ja siitä, että mistä tietää olevansa uran huipulla. Hän sanoi mielestäni hyvin asiaan. 

”Mitä enemmän hyödynnät kykyjäsi sinulle tärkeiden asioiden edistämiseksi, sitä lähempänä olet urasi huippua. Sillä ei se, mitä teet, vaan miksi sitä teet. Silloin kaikki on mahdollista.” 

Tähän kiteytyy myös mielestäni hyvin se, että miksi erilaisia projekteja tehdään akatemialla tai ylipäätään miksi hakeutuu akatemialle. Pystyy kokeilemaan paljon erilaisia projekteja eri aloilta. Näin alkaa löytymään oma juttu ja sitten alkaa tapahtumaan isoja asioita.