Toisinaan arkea tulee elettyä ikään kuin sumussa, eikä tajua välttämättä niin usein pysähtyä pohtimaan, että minkälainen merkitys omilla sanoilla voikaan olla. Kerran kun lausuu sanat suustaan, ne jäävät elämään ikuisiksi ajoiksi. Omassa päässä sanat saattavat kuulostaa erilaisilta, miltä ne ääneen sanottuna todellisuudessa kuulostavatkaan. Vaikka itse ajattelisit ulosannin olevan neutraalia, voi toinen osapuoli käsittää sen aivan eri tavalla. Itse voi vaikuttaa sanojen lisäksi sanattomaan viestintään, mutta loppu jää vastaanottajan vastuulle. Sanoissa on aina tulkinnan varaa ja esimerkiksi oma mielenmaisema vaikuttaa siihen, miten toisen sanat ymmärtää.   

Tällä hetkellä koen tarvetta reflektoida äärettömän paljon omaa tekemistäni, miten toimin ryhmässä, luonko mukavaa ilmapiiriä läsnäolollani, miten sanomiseni vaikuttavat tilanteeseen? Ehkä tärkeimpänä kysymyksenä nostaisin viimeksi mainitsemani. Sanoilla on järkyttävän paljon voimaa, niin paljon, että sitä on välillä jopa vaikea käsittää. Käytänkö lempeitä sanoja vai lauonko totuuksia kaunistelematta? Tämä tietysti riippuu voimakkaasti siitä, kenen seurassa olen, sillä esimerkiksi vaikkapa siskolleni voin sanoa käytännössä mitä sylki suuhun tuo, sen enempää miettimättä sanojani, mutta ”virallisemmissa” keskusteluissa pohdin tarkemmin, etenkin mitä sanon, mutta myös miten sanon. Tämä tietysti on ihan luonnollista ja myös suotavaakin. Koen kuitenkin enimmäkseen käyttäväni lempeitä sanoja. En käsittääkseni ole jyrkkä, mutta kerron jämptisti asiani. Sopeudun myös nopeasti tilanteeseen, jos oma mielipiteeni ei saa kannatusta tai sitä ei kuunnella. Toisin sanoen koen, että minut on helppo taivutella puolelleen.

Haluaisinkin kehittää neuvottelutaitojani ja ylipäätään sanallista ulostuloani. Koen välillä olevani kömpelö suullisessa viestinnässä. Mielestäni en osaa sanoittaa aina kovin hyvin ajatuksiani, ainakaan niin hyvin, mitä haluaisin. Olen myös ollut tilanteissa, joissa minun sanomiseni ovat ymmärretty väärin. Olen huomannut olevani sen suhteen herkkä, sillä en missään nimessä halua sanoillani satuttaa ketään. Esimerkiksi jokin aika sitten yksi hyvä ystäväni oli loukkaantunut sanoistani ja kun tämä tuli ilmi, minulle tuli todella surullinen fiilis. Miksi ihmeessä olen päästänyt suustani sellaisia sanoja, jotka loukkaavat minulle läheistä ihmistä? Sanottuja sanoja ei voi kumota, mutta onneksi anteeksipyytämisellä ja keskustelemalla voi korjata tilannetta. Tästäkin tilanteesta selvittiin siis oikeilla sanoilla, mutta tämä oli minulle pitkällisen itsereflektoinnin paikka. Asia vaivasi minua pitkään vielä senkin jälkeen, kun olimme ystäväni kanssa keskustelleet asiat läpi. Todellinen osoitus siitä, miten sanat ovat voimakas ase.

Sisäinen puhe on ikään kuin tarina, jota kerromme jatkuvasti itsellemme. Se vaikuttaa meihin hyvin voimakkaasti ja sisäinen puheemme muovaakin meitä jatkuvasti ihmisenä. Jos puhuisin ääneen sillä tavalla, miten puhun itselleni, olisin hyvin erilainen ihminen. Sisäinen puheeni on välillä melko raastavaa ja olenkin toisinaan aivan liian ankara itselleni. Vaadin itseltäni paljon enkä päästä itseäni helpolla. Toisaalta näen sen hyvänä piirteenä, mutta toisaalta koen jatkuvaa kamppailua siitä, mitä todella tarkoittaa sana riittävä. Se on jatkuvaa tasapainottelua asian kanssa, mutta pidän sitä jo hyvänä merkkinä, että tunnistan itsessäni näitä piirteitä. Jatkan itseni kuuntelemista ja pyrin opettelemaan valitsemaan lempeämmin sanoja itselleni.

Onko sinulle käynyt ikinä niin, että joku on sanonut sinulle jotain ja ne sanat ovat jääneet ikään kuin ”kaikumaan” sinulle mieleen? Allekirjoittaneella ainakin on useampiakin tällaisia tilanteita käynyt. On hyvin mielenkiintoista pohtia, mistä tämä johtuu. Onko se siitä, että sanojana on joku minulle tärkeä ihminen ja hänen sanansa painavat enemmän? Vai onko se siitä, että on käytetty voimakkaita sanoja tai minua on loukattu sanoilla? Uskon sen johtuvan näistä kaikista edellä mainituista seikoista. Esimerkiksi voimakkailla sanoilla kuten ”aina” tai ”ei koskaan” voi olla hyvin kauaskantoisia seurauksia. Yksilö saattaa omaksua muiden sanomisia osaksi omaa identiteettiään, jos hänelle useasti sanotaan esimerkiksi, että ”sinä olet aina niin negatiivinen”. Jos hänelle toistetaan tätä samaa virttä tarpeeksi kauan, alkaa sanoma iskostumaan pikkuhiljaa ajatuksiin.

”Monet tahtovat tehdä itsestä suuren ja toisista pieniä, mutta ole sinä se, joka tekee muista suuria ja itsestään onnellisen.” (Martti Vaalahti, 2020)

Onnellisuus – tuo nykyajan trendisana, jota kaikki havittelevat. Martti Vaalahti kiteytti kirjassaan onnellisuuden näin: ”Onnellisuus on syvää rauhaa, joka on vain vähän riippuvainen ulkoisista olosuhteista.” Mielestäni tämä määritelmä osuu naulankantaan. Onnellisuus on sitä, että pystyy olemaan aidosti kiitollinen elämästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Onnellisuus on tässä hetkessä, eikä jossain hamassa tulevaisuudessa, kun on saavuttanut tietyt etapit elämässään. Onnellisuus on sitä, että arki on tasapainossa, sekä sitä, että ymmärtää ettei kaikkea voi saada. Onnellinen henkilö on sellainen, joka pystyy keskittymään siihen mitä hänellä jo on. Itse henkilökohtaisesti olen tietoisesti ruvennut kirjaamaan säännöllisesti paperille asioita, joista olen kiitollinen. Se auttaa kirkastamaan omia ajatuksia sekä lisää iloa elämään. Olen huomannut, että kun tätä tekee tietoisemmin, myös huomioi ympäristöstänsä enemmän kiitollisuutta tukevia asioita.

Voimme omilla sanoillamme niin itsellemme kuin muillekin aiheuttaa valtavan paljon hyvää. Valitsemalla lempeitä sanoja, voimme parantaa sekä omaa että läheistemme päivää merkittävästi. Vastaavasti käyttämällä negatiivissävytteisiä sanoja, aiheutamme harmia ympärillämme. Sinä voit itse päättää joka ikinen hetki, millaisen vaikutuksen sanoillasi teet. Valitse sanasi siis harkitusti, ja muista kuunnella.