1         Kirjan esittely

Luin ensimmäisen kirjaesseeni aiheeksi Martti Vaalahden kirjan Sanojen supervoima (WSOY, 2019). Kirjan pääteemana on sanottujen ja sanomatta jätettyjen sanojen vaikutus jokaiseen ihmiseen sekä henkilökohtaisella, että yleisellä tasolla. Sanat tunneside, luottamus ja valta toistuvat kirjassa useaan kertaan ja pidän niitä jonkinlaisina päälinjoina kirjan kulussa.

2         Reflektio

Olen pitkään pohtinut tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten välille syntyvään luottamukseen, sen ylläpitämiseen ja mahdolliseen särkymiseen. Omassa viestinnässäni pyrin aina tuomaan mahdollisimman ytimekkäästi ilmi sen, mitä haluan sanoa ja välttämään kaikkea, mikä luo epävarmuutta ja tulkinnanvaraisuutta. Olen jopa neuroottisen tarkka sanomisistani, koska pelkään epäonnistuvani varsinaisen asian ilmi tuomisessa. Pelkään tulevani väärinymmärretyksi, mikä vaikeuttaa aloittamista ja omien ajatusten ja tarpeiden sanoittamista tarpeettoman paljon. Sanojen supervoima antoi hyvää tarkastelupintaa ja rohkaisua siihen, että minullakin on mahdollisuus oppia viestimään niin, että saan ensin uskoa itseeni ja sitä kautta pystyn uskottavasti tuomaan ajatukseni myös muiden tietoon ilman ylimääräistä pelkoa väärinymmärryksestä.

Henkilökohtaisesti eniten koskettava osuus oli kirjan alkuvaiheilla, jossa puhuttiin sisäisestä puheesta; Siitä miten ihminen puhuu itselleen. ”Sanasi eivät vaikuta ainoastaan toisiin, vaan ennen kaikkea itseesi. Sisäinen vuoropuhelusi vaikuttaa tapahtumien kulkuun suorastaan pelottavan voimakkaasti. Sanasi ovat neurobiologisella tasolla kuin itsensä toteuttava ennustus.” Olen tiedostanut tämän asian jossain muodossa jo pitkään ja oli lohdullista kuulla jonkun muunkin kokevan samoin. Tämän ilmiön olemassaolon huomaa sekä henkilökohtaisessa elämässä, että esimerkiksi tiimin kanssakäymisessä päivittäin. Tapa, jolla puhumme tavoitteistamme, projekteista tai elämän suunnasta itsellemme ja tovereillemme, vaikuttaa olennaisesti lopputulokseen. Olen huomannut tämän jo muutaman kuukauden tiimityöskentelyn aikana varsinkin silloin, kun keskustellaan esimerkiksi projektien etenemisestä tai tiimin yhteisten tavoitteiden asettamisesta. Puhuminen itsessä vaikeita tunteita tai epäilyksiä aiheuttavista asioista on äärimmäisen herkkä laji, jos sen haluaa tehdä latistamatta toimintaa tai kenenkään muun tunnetta kyseistä asiaa kohtaan.

Kirjan teesi on, että sanojen voima on tunteen herättämistä, tunteiden herättäminen on vaikuttamista ja vaikuttaminen on valtaa. Ihmisiä yhdistää ja erottaa heidän herättämänsä tunne. Aiemmin kuvittelin, että tämä pätee vain ensitapaamisiin ja ensivaikutelmiin ihmisistä, mutta asiaa kirjan myötä enemmän ajateltuani olen tullut siihen tulokseen, että se pätee kaikissa kohtaamisissa niin tuttujen, tuntemattomien kuin oman itsenkin kanssa. Tiimiakatemialla olemme kaikki yrittäjiä, yrittäjyys on tavalla tai toisella aina myymistä ja myyminen on ihmisiin vaikuttamista. Mikä voisikaan siis olla tärkeämpi taito jokaiselle meistä, kuin oppia ensin vaikuttamaan itseemme ja sitä kautta hallita itseämme ja tämän jälkeen valjastaa kykymme tasapainoiseen kanssakäymiseen toisten kanssa. Vain kykenemällä ymmärtämään itseämme ja muita ihmisiä mahdollisimman hyvin, voimme herättää toisissa ihmisissä aitoa luottamusta ja halua tehdä yhteistyötä kanssamme.

Tiimiakatemian ympäristössä, kuten varmasti kaikissa yhteisöissä kaikkiin sen jäseniin vaikuttaa todella vahvasti tapa, jolla asioista puhutaan. Jos yhteisössä vallitsee luottamus ja yhteisen tekemisen tahtotila, niin suurellakin joukolla on mahdollista päästä haluttuun suuntaan ja saada aikaan tavoiteltuja asioita. Yhteisön sisällä sen jokaisen jäsenen puhe vaikuttaa jokaiseen jäseneen; Kannustus, usko toiseen, usko itseen, lyttääminen, painostaminen – kaikki mitä sanotaan – vaikuttaa yleiseen tunnetilaan. Tunne tarttuu ihmisestä toiseen tehokkaammin kuin koronavirus, joten jokainen tunne, jonka sanomisillamme herätämme itsessä tai toisissa, vaikuttaa lopulta meihin kaikkiin. Kirjassa on lainattu tarina sammakoista, jotka putosivat kermasaaviin. Sammakoista vain yksi selviytyi, kun sen toverit keskittyivät valittamaan kohtaloaan ja hukkuivat. Tämä yksi sammakko keskittyi polkemaan kermaa, kunnes se muuttui voiksi. Se selvisi, koska oli kuuro. Aivan samalla tavalla tiimityöskentelyssä asioiden hankaluudesta tai kehnoudesta valittavat tiimiläiset vetävät mukanaan lokaan kaikki, jotka eivät pysty olla kuuntelematta. Tarkoitan tällä nimenomaan ongelmista valittamista ilman, että yritetään ratkaista niitä.

Sanojen supervoimasta opin huomaamaan, miten paljon sorrun vähättelemään puheissani itseäni. Sellaiset fraasit kuin ”minä vain”, ”tämä on vain tällainen heitto”, ”en tiedä onko tässä mitään järkeä” ja ”en varmaan osaa” ovat kaikki väärin valittuja sanoja, jotka syövät itsetuntoani ja saavat minut uskomaan huonompaan itseeni. Enkä ole tämän ongelman kanssa todellakaan yksin! Tämä on ehdottomasti yksi käytäntö, jonka aion muuttaa. Miten kukaan voisi luottaa sellaisen ihmisen sanomisiin, joka ei kuulu itsekään luottavan omiin sanoihinsa.

Sanat herättävät tunteen ja tunne aiheuttaa reaktion. Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa toisten reaktioon ja sitä kautta siihen, miten muut toimivat. Ihmiset muistavat kohtaamistaan ihmisistä, tuotteista, brändeistä ja pitkälti kaikesta kokemastaan päällimmäisenä tunteen, jonka se on herättänyt. En esimerkiksi voi muistaa varhaislapsuudestani sanatarkasti mitä vanhempani ovat minulle puhuneet, mutta välähdyksenomaisia muistikuvia heidän sanojensa herättämistä tunteista on kymmeniä. Tämä vuoksi mielestäni olisi tärkeää lähteä asiakkaisiin, luoda markkinointia ja brändejä ja sisältöjä pitäen aina mielessä kysymyksen ”minkä tunteen tämä asia herättää”. Vielä pidemmälle vietynä tätä voisi ajatella niin, että esimerkiksi markkinoinnin strategiat tulisi luoda niin, että pyritään herättämään meidän näkökulmastamme oikeanlaisia tunteita kohderyhmässä. Tämän ajatuksen pohjalta heräsi kiinnostus selvittää pidempien markkinointistrategioiden luomisessa hyödynnettyjä psykologisia prosesseja.

Ihmisiin voidaan vaikuttaa kahdella eri tavalla: kannustamalla tai alistamalla. Kannustaminen on tila, jossa positiivisten sanojen ja niiden herättämien positiivisten tunteiden synnyttämät reaktiot saavat aikaan innostusta ja auttavat ihmistä toimimaan halutulla tavalla omalähtöisesti. Ei siis painostettuna tai alistettuna. Alistavat sanat ja eleet taas saavat ihmisen – ellei hän ole tarpeeksi vahva vastustamaan alistamista – toimimaan halutulla tavalla tai lamaantumaan siksi, että hän kokee olevansa riittämätön ja on menettänyt uskon itseensä. Tiimiyrityksessä – kuten kaikessa muussakin elämässä – on jokaisen vastuulla opetella kommunikoimaan niin, että kannustaa enemmän kuin alistaa. Oman erinomaisuuden korostaminen, muiden lyttääminen ja pahan puhuminen kertovat aina enemmän puhujasta, kuin kohteesta. Terve itsekkyys ei tarvitse elääkseen sitä, että imee muiden ihmisten energian itseensä ja on aina olevinaan muiden yläpuolella. Asiantuntijuuden ja ammattimaisuuden merkkejä eivät ole jatkuva tarve korostaa omia mahtavia kykyjään tai ylistyksen saaminen, vaan nöyryys ja kyky oppia jatkuvasti lisää.

Sain tästä kirjasta valtavasti ajattelemisen aihetta niin sisäiseen, kuin ulkoiseenkin kommunikaatioon. Tulen varmasti lukemaan Sanojen supervoiman vielä useaan kertaan.