Kaikki ajatukseni ovat minun omiani siihen asti, kunnes sanon ne sinulle ääneen tai näytän ne visuaalisin elementein. Kaikki sanani, jotka kuulet tai näet, kirjoitan ne aina permanenttitussilla. En saa niitä enää takaisin, etkä sinä saa niitä enää mielestäsi. Kun olet ne kerran kuullut tai nähnyt, voit muistaa minun niiden sanojen takana ikuisesti. Sanat määrittävät ison osan siitä, miten tulet minut muistamaan. Ne voivat olla alku jollekin hyvälle, tai vastaavasti ne voivat johtaa sotiin, sanoin tai asein.

Kannattaako minun sitten edes sanoa sinulle mitään, vai olla vaan hiljaa?

Jos en sano sinulle mitään, en anna mitään. En huonoa enkä hyvää itsestäni.

Mutta ilman sanoja en tule myöskään saamaan sinulta mitään.

Siis mitä minun kuuluisi sanoa? Miten niitä sanoja käyttäisin? Milloin olisi oikea hetki näille sanoille?

”Ongelmista pitää puhua, mutta ainoastaan tarjoamalla niihin ratkaisuja.”

Tarkoitukseni ei ole viiltää sinua sanoillani, vaan haluan löytää kerralla oikeat sanat. Haluan, että ymmärrät ajatuksieni taakse, ilman että ymmärrät sanani väärin. En halua provosoida sinua. Jos haluan neuvoa sinua, en tarkoita sitä haukkuakseni. Haluan auttaa sinua eteenpäin. Haluan kuulostaa kannustavalta, jotta sinä haluat kuunnella sanojani. Ehkä minä pystyn sanoillani näyttämään sinulle jotain, mitä et vielä itse ole nähnyt.

”Viisas ottaa vastuun ongelmistaan, ei onnistumisistaan.”

En halua, että sinunkin maailmankuvasi tummenee minun valitusvirrestäni. Voin valita sanani niin, että sinäkään et pelkää enää epäonnistua. Sanoilla voimme kannustaa toinen toistamme. Voimme kiittää ja pyytää anteeksi. Voin pyytää apuasi kauniisti ja ehkä silloin ansaitsenkin sen sinulta.  

”Kaikkea ei tarvitse kertoa, mutta sen mitä sanotaan, on oltava totta.”

Pahin virheeni on, jos päästän varomattomia sanoja sinun korvillesi. En halua menettää hallinnantunnetta omista sanoistani hermoilemalla. Ne voivat kaataa kaiken ja johtaa kaaokseen. Minulla ei ole varaa unohtaa supervoimaani, tyyneyttä. Se antaa mahdollisuuden ajatella vielä sanojani uudelleen, käyttää ne ikään kuin autocorrectionin kautta, ennen kuin saat kuulla ne. Minun permanenttitussilleni ei löydy pyyhekumia.

”Rakasta kuulijaasi niin kuin itseäsi.”

Olen pahoillani, jos sanoistani kuuluu kateus tai katkeruus. En tarkoittanut sitä, miltä sanani saattoivat kuulostaa. Ne ehkä paljastivat minut. Voimme käyttää sanoja viisaammin, sopiaksemme. Sanoilla voimme olla aina toisillemme kohteliaita. Vaikka sinä olisit loukannut minua, minun ei tarvitse satuttaa sinua takaisin. Olet minun kaltaiseni. Miksi siis puhuisin sinulle toisin, kuin haluaisin itselleni puhuttavan?

”Jokainen sekunti hiljaisuutta tekee vaikuttamisesta vaikeampaa.”

Haluan vaikuttaa sanoillani tunnelmaan, jonka jätän jälkeeni. Tuskin muistat edes millä sanoilla kerroin asiani. Muistat sen, minkä tunteen jätin keskusteluumme. Minun sanoillani on suurempi vaikutus sinuun, mitä vakuuttuneemmin seison itse sanojeni takana. Sanani voivat saada sinut helposti itkemään, vaikken sitä tarkoittaisi. Korjaa minut, jos olen väärässä. Sinun ei tarvitse epäröidä sanoa minulle vastaan, sillä olemme tasa-arvoisia käyttämään yhteisiä sanojamme. Vakuuta minut ja muutkin, että uskallat käyttää näitä sanoja sinun eduksesi ja meidän eduksemme. Älä vähättele sanojasi, ne ovat yhtä arvokkaita kuin minunkin. Sanoillasi voit saada minutkin ajattelemaan uudelleen. Voit vaikuttaa lopputulokseen.

Haluan myös kertoa sinulle jotakin. Tiedän sanojen tekevän ajatuksistani todellisempaa, kun sinä kuulet ne. Tämä idea ei enää tulisi hukkumaan ajatuksiini. Se on nyt myös jälki sinun korvissasi. Voimme tehdä näistä ajatuksistani ja sanoistani yhdessä totta.

”Luottamuksen voi menettää vain kerran.”

Vaikka uskoudunkin vain sinulle, teen väärin puhuessani toisesta ihmisestä sinulle pahaa. Rikon sanoillani luottamusta moneen suuntaan. Ajattele, jos sanani kantautuisivat pahojen puheideni kohteen korville. Hän ei luottaisi minuun enää, mutta ehkä sitäkin enemmän alkaisi luottamaan sinuun. Luotan, ettet kerro kenellekään, mutta saatat tehdä sen silti. Rikot luottamuksen minuun säilyttääkseni luottamuksen johonkin toiseen, koska haluat vain tehdä oikein. Saan syyttää siitä itseäni. Olen rikkonut jo sinun luottamuksesi minuun, kun ilkeät sanani ovat kaikuneet sinun korviisi, vaikka kyse olikin jostain toisesta. Et ehkä silti voi luottaa enää, että puhun sinustakaan kauniisti. Et voi luottaa enää sanoihini.

”Se, joka tahtoo olla oikeassa, unohtaa sen mikä on oikein.”

Voit olla oikeassa, niin kun aina oletkin. Itseäsi kehuvien sanojen sijaan ansaitset kuitenkin epäitsekkäillä sanoillasi paljon suuremman vaikutusvallan. Sinun kannattaa unohtaa hetkeksi oma onnistumisesi ja johdatella minutkin oivalluksen luokse. Saat hyvän vaikutuksen aikaan sanoillasi. Kysymällä oikeat sanat vaikutat minun ajatuksiini. Olet viisas, kun jaat viisautesi, etkä vain kehuskele sillä. Mieti, minkä tunnelman jätät jälkeesi, millaisena minä ja muut nyt näemme sinut. Sanoillasi voit tehdä hyvää ja näyttää hyvältä.

*Sitaatit: M. Vaalahti – Sanojen Supervoima, 2020.