Sanoilla on suuri vaikutus elämässämme, voisin jopa väittää, että suurin. Se, mitä sanoja päästät suustasi ulos, voi vaikuttaa täysin siihen minkälaista elämää elät. Olen elämäni aikana kuullut monesti sanottavan ”jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään”. Toki epäkohdista on hyvä huomauttaa eikä ikäviä asioita sannata lakaista maton alle, mutta sanamme vaikuttavat tunteisiin ja näin ollen tekoihimme. Itse olen jo pitkään yrittänyt tietoisesti kiinnittää huomiota siihen, mitä päästän suustani ulos ja kuinka tuon asiani esille. Me niin usein sanomme asioita ajattelematta, ja valitamme turhanpäiväisistä asioista. Mitä jos kääntäisimme sanamme positiivisemmaksi? Voisimmeko silloin vaikuttaa muihin ihmisiin ja tilanteisiin niin, että saamme kaiken potentiaalin irti siitä mitä teemme?

Olen itse oppinut ymmärtämään, kuinka iso merkitys sanoillamme on alitajuntaan. Jos kuulemme tarpeeksi monta kertaa tietyt sanat, alamme uskomaan siihen. En pysty siihen, en ole tarpeeksi hyvä, ei kannata, minua väsyttää, kaikki on perseestä. Jos alamme uskomaan näihin sanoihin, niistä tulee väistämättä totta. Vaalahti käsittelee kirjassa paljon sitä, kuinka tärkeää on, että valitsemme sanamme oikein. On tärkeää, että ajattelemme ja sanomme asiat positiiviseen sävyyn. Niin helposti sanamme ovat kielteisiä, vaikka tarkoitus sanojen takana olisikin hyvä. Tämä ei ole minulle mikään uusi konsepti, olen jo pitkään muokannut puhettani juuri tällä tavalla. Jos mietimme asioita kielteiseen sävyyn, kuten vaikka ”älä ole myöhässä”, loppujen lopuksi meidän mielessämme pyörii vain myöhästyminen. Mitä jos kääntäisimme sen vaikkapa sanoiksi ”olen täsmällinen ja aina ajoissa”, tai ”nähdään hyvissä ajoin”.

Oletko ikinä katsonut itseäsi peilistä ja sanonut ääneen että hei, oot paras! Minä olen, ja tyhmältähän se tuntuu aluksi, mutta olen huomannut, että ajan kanssa se vaikuttaa erittäin positiivisesti tekemiseeni. Tätä pitää ehdottomasti käyttää hyödyksi muissakin tilanteissa. Voin myöntää, että syksyn aikana olen liikaa kertonut itselleni tarinaa siitä, kuinka on masentavaa kun päivät pimenee, eikä tämä korona tunnu helpottavan. Nyt pitää kyllä kääntää kelkkaa. Seuraavaksi peilikuvalleni tulee varmasti tutuksi sanat ”Tuot paljon rahaa tiimille, olet todella hyvä asiakkaiden kanssa, mahtavat projektit suorastaan tippuu syliisi!” Katsotaan muutaman viikon päästä minkälaisia tuloksia tämä tuottaa.

Vaalahti puhuu myös ottamisesta ja antamisesta. Annammeko toisille hyvää, positiivista energiaa, vai olemmeko me energiavampyyrejä jotka vie toisten voimat? Jos ajattelemme minä edellä ja vain itseämme, me otamme enemmän kuin annamme. Me usein ajaudumme vain vaatimaan toisilta jotain, sen sijaan, että pohtisimme mitä itse voisimme antaa, kuinka voisimme tuoda lisää tähän tilanteeseen ja tälle suhteelle. Kukaan ei jaksa loputtomiin sitä, että vain kuormitamme toisia omilla asioillamme antamatta mitään takaisin. Mieleeni tulee sanonta kynttilästä, sen liekki ei pienene vaikka sen avulla sytyttää lisää kynttilöitä. Päinvastoin, silloinhan valoa riittää kaikille enemmän. Antaminen ei ole millään lailla pois itseltämme. Uskon, että se mitä annamme saamme kyllä takaisin, ehkäpä kaksinkertaisena.

Kirjassa Vaalahti käyttää lyhennettä D.O.S.E, joka kertoo meille, mikä tuottaa aivoissamme onnellisuuden tunteen:

Dopamiini – Kiittäminen

Oksitosiini – Ymmärrys

Serotoniini – Onnistumisista muistuttaminen

Endorfiini – Huumori

Ah mitä ihania hormoneja! Nämä pitää kyllä ehdottomasti pitää mielessä tiimin kanssa työskennellessä. Kuinka mukavasti treenitkin rullaisi, jos kiinnittäisi näihin asioihin aina huomiota. Kiitollisuutta tuodaan usein liian vähän sanoin esille, dialogit sujuisivat varmasi paremmin, jos pysähtyisimme kuuntelemaan ja ymmärtäisimme toista ja onnistumisista tulisi ehdottomasti muistuttaa enemmän. Huumoria meidän tiimistä kyllä löytyy ihan hyvin, vaikka perjantain paskavitsi -kilpailu onkin jäänyt pikkuhiljaa pois. Ehkä siis sekin pitäisi tuoda takaisin!

Sanojen supervoima on kirja, josta on varmasti hyötyä ihan jokaiselle. Itselleni moni asia kirjassa oli lähinnä muistuttelua näistä aiheista, mutta olipa hyvä hetkeksi hengähtää ja muistella sanojen voimaa. Olen lähiaikoina päästänyt suustani hälyttävän paljon kielteisiä sanoja, ja pidän kyllä varmasti muistissa jatkossa tämän kirjan opit. Positiivinen ajattelu ja sanat luovat meille paremman todellisuuden, ja tämä on hyvä muistaa niin itselle puhuessaan, ystävien kanssa ja työelämässä.