Maailman voimakkain ase on kieli, joka muodostuu sanoistamme. Sanat voivat satuttaa, synnyttää luottamusta, sytyttää ja sammuttaa sodan.

Oletko miettinyt koskaan, millainen vaikutus sanoillasi on päivääsi? Muuttuisiko mikään, jos aamulla ensimmäisenä kuulemasi sanat olisivat negatiivisen sijaan positiiviset? Sanojen supervoima on kirja, joka pykii herättämään lukijansa mielenkiinnon syventyä heidän arkisiin valintoihin käyttää sanoja. Kirja haluaa lukijan oppivan ymmärtämään ihmisiä paremmin heidän sanojensa kautta.

Sanojen voima tulee siitä, miten niitä käytät. On tutkittua, että sanamme paljastavat enemmän kuin osaamme luullakaan. Kyse on siitä, millainen tunne sanoihin sisältyy kertomishetkellä. Päästäksesi sanoillasi päämäärääsi, tulee keskustelun vastapuolen ymmärtää mitä haluat sanoa. Valitse siis sanasi tarkoin. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, ettetkö voisi tehdä sanojesi kautta virheitä. Jokainen meistä mokaa sanoillamme eri tilanteissa. Olen itsekin ollut lukuisia kertoja tilanteessa, jossa epävarmuuden kautta lauseistani on tullut pelkkää sanojen sekamelskaa, eikä vastapuoli varmasti ole ymmärtänyt mihin olen sanoillani pyrkinyt. Tästä olenkin oppinut yhden kirjassakin mainitun oppiesimerkin sanojen hallintaan:’’ mikäli sinulla ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, ole hiljaa’’.

Jos sanoillasi ei olisi merkitystä, muut eivät yrittäisi vaientaa sinua. Sanotaanko sinulle usein ei? Hyvä, sillä olet uskaltanut esittää mielipiteesi ja toinen on ymmärtänyt mitä sinulla on ollut heille sanottavaa. Ihmiset, jotka tyytyvät aina muiden mielipiteisiin tai sanovat aina sen, mitä joku toinen haluaa kuulla tuntevat varmasti sisällään pistosta siitä, etteivät uskalla tuoda omaa mielipidettään julki. Loppupelissä elämässä on kyse siitä, myytkö sinä vai myydäänkö sinulle. Haluatko olla siis seuraaja, joka antaa muiden tehdä päätökset puolestasi vai oletko vaikuttaja, joka haluaa keskustelussa ilmaista mielipiteensä ja edistää täten haluamaansa?

On taito hallita omaa äänenpainoa keskustelussa, jossa et ole täysin samaa mieltä vastapuolen kanssa. Olen pienestä asti taistellut oman, vahvan ääneni kanssa. Vahva ääni kompensoi usein auktoriteettia ja kertoo heikosta tahdosta sekä epävarmuudesta. Ääneni saa toisinaan ihmiset hyökkäämään sekä kyseenalaistamaan sanomisiani. Moni kokee voimakkaan ääneni usein vastustavana mielipiteenä, minkä vuoksi törmään siihen, että ihmiset eivät helposti ole samaa mieltä kanssani. Törmään myös siihen, ettei tietynlaiset persoonat uskalla sanoa minulle ääneni vuoksi vastaan. Tämän vuoksi olen vuosien varrella koko ajan enemmän ja enemmän joutunut keskittymään sanoihini, sekä olen oppinut olemaan hiljaa niissä tilanteissa, jolloin koen, ettei sanomisillani ole merkitystä keskustelussa. Jos joku saa sinut keskustelussa tolaltasi, hallitsee hän sinua. Jos joku taas pyrkii alistamaan sanoillaan sinua, on hän riippuvainen sinusta. Keskustelu on taktinen peli, jossa vain taito keskustella ratkaisee. 

Muista, se mitä sanot ja mitä toinen kuulee on kaksi eri asiaa. Usein ne sanat, joita kuulemme useita kertoja, pinttyvät meille mieleen totuutena. Olemme keskustelleet asiasta yhdessä tiimimme kanssa ja tulleet siihen lopputulokseen, että on äärimmäisen tärkeä kertoa mielipiteensä, sillä se tieto mitä olemme esimerkiksi lukeneet ja pitäneet totuutena, voivat olla jonkun toisen kokemuksen pohjalta täysin päinvastoin. Loppupelissä totuuden osuus muistoista on häviävän pieni, sillä muistoihin voidaan vaikuttaa muuttamalla tarinankerrontaa niin, että totuus unohtuu. On taito oppia sanomaan vastaan ja kyseenalaistaa ihmisiä. Viimeisen vuoden aikana ystäväpiirini on täydentynyt sellaisilla ihmisillä, jotka osaavat kyseenalaistaa minua. Kyseenalaistaminen kertoo, että joku on kiinnostunut käsiteltävästä asiasta. Kyseenalaistaminen saa kertojan todella pohtimaan miksi hän todella on sitä mieltä mitä puhuu. Mikäli emme osaa kyseenalaistaa asioita, mistä voimme koskaan tietää, onko vastapuolen kertoma totta vai pelkkää mielikuvituksen tuotetta.

Ihmiset, jotka puhuvat vain itsestään, harvoin miettivät miksi toisten kannattaisi kuunnella heitä. Jokainen meistä tietenkin haluaa tulla kuulluksi, mutta tapoja siihen on monia. Keskusteluissa ihminen kiinnostuu siitä kun hänestä puhutaan, mutta kuka todellisuudessa jaksaa osallistua keskusteluun, mikäli siinä huomion keskipisteenä on jatkuvasti vastapuoli. On tietenkin kulttuurieroja, mutta mietittäessä meitä suomalaisia, usein itsensä kehuminen ja itsestä puhuminen koetaan itserakkautena. Tällöin keskustelu ajautuu lähes välittömästi ei haluttuun suuntaan ja harvemmin saamme vastapuolelta sitä, mihin pyrkimyksemme keskustelussa on edetä. Riidat saadaan usein aikaan siitä, että mietitään vain itseä. 

Ihmisellä on syystä kaksi korvaa ja yksi suu. Tieto kehittää meitä, mutta kuinka paljon päivittäin menetämme olennaista tietoa olematta kuulematta ja puhumalla paljon. Kuuntelemalla teemme vaikutuksen vastapuoleen, sillä mitä enemmän osaamme kysyä vastapuolelta kysymyksiä, sitä enemmän se luo kuuntelijalle luottoa siitä, että todella olet kiinnostunut kuulemaan mitä hänellä on sanottavaa. Mietitäänpä esimerkiksi kaupantekoa. On suuri ero sillä, aloittaako myyjä asiakkaan kanssa keskustelun selittämällä tuotteesta kuin kartoittamalla asiakkaan todellisen tarpeen. Myyjän tärkein keino on tietää mitä hän on asiakkaalle myymässä. Tilanteeseen sopivin kysymyksin, myyjä kartoittaa asiakkaan tarpeen ja tätä kautta löytää asiakkaalle oikean tuotteen tai tuotteet. Loppupelissä siis molemmat voittaa: asiakas ostaa tuotteen, myyjä saa myynnin. Koko prosessissa on kyse luottamuksen muodostumisesta, eli tunteesta joka myyntitilanteessa vallitsee asiakkaan ja myyjän välillä. Mikäli asiakas ei luota myyjään on kaupan muodostuminen epätodennäköinen. SIIS KUUNTELE.. 

Siellä missä tarina ja kokemus kohtaa syntyy elämys. Tarinoihin sisältyy aina tunteita ja muistoja. Esimerkiksi tarinat sota-ajasta isovanhempieni kertomana saavat usein kyynelkanavani aukeamaan vaikken edes koko tilannetta ole itse kokenut. Mitä vahvempia tunteita tarina aiheuttaa, sitä paremmin tarina muistetaan. Tämän myötä tarinat myös sitouttavat kuulijan ja tarinan kertojan yhteen. Tästä hyvä esimerkki on tarinan sisältävät brändit. Bränditarinat kulkevat asiakkaalta asiakkaalle visuaalisena tai kirjoitettuna tarinana muodostaen asiakkaalle muistijäljen brändistä. Merkittäviä suomalaisia brändejä ovat muun muassa Paulig ja Karl Fazer. Näitä brändejä yhdistää se, että tarina tukee brändin olemusta. Tarinat luovat myös perspektiiviä. Esimerkiksi sairastuessamme näemme maailman hyvin eri silmin kuin terveenä ollessamme. Kirjan mukaan tarinan puuttumista voidaan verrata lauseeseen: ’’He jotka tekevät itsemurhan, ovat menettäneet uskonsa omaan tarinaansa ’’