Tiedämmekö me oikeasti, mitä haluamme mittaukselta? Mittaammeko oikeita asioita? Kehuskelemmeko muille oikeasti kovista jutuista?

Palvelevatko mittaamamme asiat yritystämme?

Tiimiakatemialla yleisestikin puhutaan ainoastaan liikevaihdosta, kun puhumme tiimien tekemästä rahasta Battletiimeissä tai käytäväkeskusteluissa. Joo, kyllä se liikevaihtokin jotain kertoo, mutta ei se tiimin kannattavuudesta paljoa sano. Osuuskunnat saattavat esimerkiksi tehdä ainoastaan läpilaskutusta tai myydä miinuskatteella ja sen jälkeen kertoa, että meidän tiimillämmepä on kovin liikevaihto. Se on tällein enemmän ajateltuna aika naurettavaa. Jos koemme rahallisen menestymisen näin tärkeänä, niin voisimme silmälumeen lisäksi laittaa kylmiäkin faktoja mittaukseen mukaan, eli liikevoiton ja -prosentin. Toki yleistän tässä joidenkin tiimien osalta varmasti paljon, mutta en usko esimerkiksi Heigan lukujen olevan kärkipäässä, vaikka liikevaihto sitä onkin. Olemme ainakin hankkineet muille töitä. Tai Wiljami on, näin positiiviselta kantilta ajateltuna!

Asiakaskäynnit ovat kanssa mittauksen murheenkryyni. Totta kai homma toimii siten, että mitä enemmän käyntejä, sitä enemmän asiakkaita. Näin reilun puolen vuoden asiakkuuspäällikön uran aikana olen huomannut, että varsinkin Heigassa asenne on suurimmaksi osaksi JAMK:in tavoite ja hieman alle. Ongelmana ei ole se, etteikö oppimismielessä tehtyjä ei tulisi tarpeeksi, vaan se myyminen. Kymmenen asiakastapaamista lukukauteen ei ole liikaa vaadittu määrä, eikä ole liikaa vaadittu hypätä hieman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tavata joku tuntemattomampi henkilö ja yrittää myydä jotain palveluamme, meiltä kuitenkin sitä osaamista löytyy. Nämä iskän kaverit on jo vähän nähty juttu, eikä ne ole muutenkaan paljoa meiltä mitään ostaneet.

Noniin elikkä laadun ei siis tarvitse korvata määrää, jos sitä ei ole, niin eihän sitä voi myöskään korvata. Mutta mittaustapaa olisi kuitenkin päivittää hieman pelkästään siitä määrästä.

Ajatuksena olisi alkaa seuraavasta sprintistä lähtien seuraamaan henkilökohtaisella tasolla ja myös tiimitasolla erikseen ”oppimisasiakkaita” sekä ”myyntiasiakkaita”.

Mittarina toimisi hymynaama-liikennevalo-mittari.

Punainen 🙁 = ei yhtään tapaamista

Keltainen :│= yksi tapaaminen

Vihreä 🙂 = kaksi tapaamista

Tämmöiset mittarit tehtäisiin siis molemmille ”asiakastyypeille”. Kuukauden lopussa tarkistettaisiin Hubspotista määrät ja asetettaisiin nuoli oikean värin ja hymynaaman kohdalle. Itse mittari voisi sijaita Heiga-pisteen ilmoitustaululla.

Tuo määrä ei ole todellakaan päätä huimaava, mutta se on kannustava, jokainen meistä pääsee tuohon vihreään tasoon. Sitten tasoa jatkossa nostettaisiin. Seuraavan kuukautena punainen olisi yksi, keltainen kaksi ja vihreä kolme. Näin emme aloita heti punaiselta, ja kuitenkin joutuisimme parantamaan kuukausi kuukaudelta.

Tätä kirjoittaessani tajusin, että vuoroni asiakkuuspäällikkönä loppuu alle kahden kuukauden päästä. Kuitenkin vasta viimeisen parin kolmen viikon aikana suunta tekemiselle on alkanut löytymään ja onkin hieman surullista siirtää työt eteenpäin seuraavalle. Kymmenen kuukautta on tullut etsittyä itseään tässä roolissa sekä luoda tästä roolia, joka on järkevä ja tarpeellinen. Onko seuraajani samaa mieltä tänä syksynä tehdyistä malleista? Jaksaako hän edes lukea näitä esseitä, jatkaa mallejani ja kehittää niistä vielä parempia? Vai jääkö se vain puheen tasolle. Koen tehneeni hyviä juttuja tänä syksynä, olisipa nämä olleet jo viime tammikuussa, mutta sellaista tämä oppimisen matka on.