Tällä kertaa kuunneltavaksi kirjaksi minulle valikoitui Sointu Borgin tarinoima Röyhkeästi rohkea. Kirjassaan Sointu kertoi rohkeasti oman urapolkunsa rakentumisen esteistä sekä näkökulmista. Vastoinkäymiset kuitenkit ovat vahvistaneet hänen polkunsa rakentumista vain entisestään. Menestymisen mukana kulkeutunut huomio veroittaa kuitenkin oman osuutensa hänen elämästä. Diilin voittaessaan Sointu kohtasi paljon ihmisten kateutta, inhoa, päivittäisiä rumia kommentteja teoistaan sekä jopa ulkönäöstään. On kummallista, miten ihmiset voivat tehdä yhdestä voitosta niin suurennetun asian negatiivisella tavalla. Eikö voiton pitäisi maistua ja tuntua hyvältä sen sijaan, että se aiheuttaa häpeän tunnetta ja pelkoa? Maailmaan valitettavasti mahtuu monenlaisia persoonia joiden tekoja tai tuottamia sanoja ei voida valikoida. Ratkaisuna tämän kierteen katkaisemiselle kuitenkin toimii menetelmä ‘’on aika tuottaa ihmisille pettymys olemalla oma itsesi’’.  

Kirjassaan Sointu käsitteli paljon erilaisia skeemoja kuten kateus, pettymykset, epävarmuus, pelko, kiltteys, ylisuorittaminen, kunnioitus ja niinedelleen. Lista on pitkä, kuten tunnetilojeni vaihtelu kirjaa kuunneltaessa. Tunteita oikeastaan herätti monikin aihe. Pystyin samaistumaan erittäin moneen tekijään ja tunnistin itseni monesta kohdasta. Soinun tarinoimat kokemukset saivat minut todella ajattelemaan esimerkiksi omaa toimintaani, jota tietenkin on aina helppo reflektoida. Soinnun sanoin ettei kukaan palkitse sinua siitä, että asetat itsesi jonkun muun edelle tai olet liian myöntyväinen – pitää paikkaansa jokaista sanaa myöden. Toisinaan kohtaan itseni tilanteissa, joissa olen asenttanut jonkun itseni edelle niin työllisessä tehtävässä tai tärkeän valinnan äärellä. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu siitä, että luonteeltani olen hyvin kiltti sekä myöntyväinen. Toisinaan liiankin. Huomaan kuitenkin akatemialla ollessani saaneen paljon kehitystä liiallisen kiltteyden osalta moni persoonallisessa tiimissämme. On ollut pakko oppia sanomaan ei ja toimimaan oman edun vuoksi. Liiallinen kiltteys ja empaattisuus saattaa olla huonokin asia, sillä lopputulemana tulee vain itsensä syömäksi. Kuten akatemian seinien sisällä se voi näyttäytyä ‘’kyllä minä teen tämän ja tämän ja suostun tähänkin hommaan’’ virkkein. Näillä saatesanoilla sitaareten löysin omalta työpöydältäni kasapäin hommia, joita ei oikeastaan paskaakaan kiinnostanut tehdä. Ne veivät vain aikaani omien projekteideni työstämisestä. Ja mitä vien tästä aiheesta käytäntöön? Lopeta liiallinen kiltteys. Kieltäydyn loistavalla omalla tunnolla ja aion olla hyvällä tavalla itsekäs. En sano sitä, mitä toinen haluaa kuulla vaan teen sitä mitä itse haluan tehdä.  

Toisena skeemana haluan pohtia kauteutta. Tuo piirre jota kaikissa meissä on, mutta kukaan ei myönnä. Kateus toimii elämässä eräänlaisena puskurina. Se voi toimia motivaattorina tai vetää taaksepäin ruokkimalla liiakseen sitä, mitä ajattelee toisista. Kateus ei ole ainoastaan huono asia, koska on olemassa myös hyvää kateutta. Niinkuin jo sanoinkin, hyvä kateuts voi toimia motivaationa eteenpäin. Se osoittautuu eräänlaisenä ihanoinintina, jota lähdeä tavoittelemaan. Ei suinkaan pidä antaa sen mennä liian pitkälle, silloin elät jonkun toisen elämää. On myös hyvä uskaltaa olla aivan hukassa, sillä se voi antaa paljon enemmän kuin toisen unelmien eläminen.  

Myös minä olen ollut useita kertoja kateellinen, milloin mistäkin. On normaalia tuntea kateutta, sillä jollakin toisella on aina sitä mitä itsellä ei ole. Tämä on yleisempää varsinkin nykymaailmassa, jossa ylisuorittamisen piiloihannointi ja oman roolin esille tuominen ovat suuressa osassa. On oltava jotain suurta ja hienoa hommaa kokoajan, oltava aktiivinen sosiaalisessa mediassa, pitää yllä kaverisuhteiteita, käydä ulkona ja näyttää olevansa jotan. Melkoinen suorite jatkumo. Loppupeleissä kaikki nämä ovat turhaa kiiltokuvaa, joista ei edes kannattaisi olla kateellinen. Kateutta en voi sanoa vieväni käytäntöön, mutta voisiko sen suhteen avoimuutta puolestaan viedä? Kateus tulkitaan lähestulkoon aina negatiivisena piirteenä, eikä sen niin sanottua hyvää puolta muisteta. Toisaalta voisi olla mielenkiintoinen kuulla esimerkiksi tiimistämme – onko kateus herättänyt meissä jonkinlaista motivoituneisuutta tai onko se luonut paineita. Tällainen aiheena mm. Treeneissä voisi toimia tai sitten ei, mutta vasta sitten kun kaikki uskaltavat avautua toisilleen täydellä luottamuksella.  

Kehittyminen tällaisilla ihan perus arkiteemojen äärellä on jatkuva prosessi meille jokaiselle. Kun oppii tiedostamaan omat heikot kohdat, on siitä paljon parempi lähteä työstämään niitä eteenpäin. Pahinta on olla kuitenkin myöntämättä niitä itselleen. Mitä oman kehitykseni pohdintaan tulee, olen kehittynyt huomattavasti katsoessani itseäni akatemian alkutaipaleelta tähän päivään asti. Tästä on erinomaista jatkaa kohti itsensä johtamisen huippua.