Kirjoitan aiheesta joka stressaa ja turhauttaa minua joka päivä, nimittäin riittämättömyys ja ajan puute. Minusta on pitkään tuntunut ettei se panostus minkä voisin antaa siten etten kuluttamatta itseäni liikaa koskaan riitä. Turhaudun, sillä minusta tämän hetkinen paikkani kannustaa tapoja, jotka varmasti johtavat burn outtiin. Minusta tuntuu, että elämäni on jatkuvaa menoa enkä saa itselleni yhtään aikaa. Tästä kun sanon jotain saan vain vastauksia kuten no sehän on kiinni itsensä johtamisesta ja priorisoinnista. Minua turhauttaa jatkuva painostus, enkä tunne oppivani mitään muuta kuin sen että jatkuvaa tekemistä arvostetaan, uupumus on hyvä asia ja ihan sama mitä teen se ei riitä koska en saavuta tavoitteita. Olen tottunut työhön enkä vierasta sitä. Pidän itseni haastamisesta ja uusien asioiden oppimista.  Tunnen vain turhautumista sillä haluaisin priorisoida asioita enemmän jota koen itselleni tärkeäksi ja löytää keinoja palautua arjessa paremmin. Pääsin tulokseen että minun on keksittävä keino integroida kiinnostuksen kohteeni syvemmin opintoihin. 

Kirjan kirjoittaja Aurora kannusti lukijoitaan kirjoittamaan hänelle s postia jatkamaan keskustelua ja päätin ottaa häneen yhteyttä. Jännittyneenä jäin odottamaan vastaisiko hän minulle. Pari päivää myöhemmin sähköpostilaatikkoon kilahti viesti. Avasin sen nopeasti ja ilahduin positiivisesti hänen vastaukseensa. Hän linkitti viestiin bloginsa jossa oli vinkkejä arjen jaksamiseen.  

1. Aktiivisuus. Tekeminen, joka nostaa sängystä ylös ja antaa päiville rakenteen, jotteivät voimakkaat tunteet johda ylianalysointiin ja märehtimiseen. Tekemistä ei kuitenkaan saa olla nääntymiseen asti, koska kiire vain tuuppaa tunteita eteenpäin – ei auta käsittelemään niitä. 

2. Tunteisiin vetoava musiikki ja elokuvat. Tunnepitoinen draama ja soulmusiikki saavat usein pintaan ne tunteet, jotka minun on koettava päästäkseni eteenpäin. Arjen hälyssä tunteita on välillä vaikea tunnistaa, koska ne peittoutuvat valheellisten pseudotunteiden alle. Esimerkiksi suru muuttuu minulla epämääräiseksi ahdistukseksi ja pelko riittämättömyydeksi. Tunteisiin vetoavat elämykset rikkovat pinnan ja avaavat aidomman tunnemaailman, jonka kanssa on helpompi työskennellä. 

3. Ihmissuhteiden vaaliminen. Ihmiset tuovat turvaa silloin, kun jokin osa elämästä on kateissa tai epämääräisyyden peitossa. Kaikenlainen hengailu ja oleilu ystävien kanssa vetää pois omasta päästä ja yksinäisyyden kokemuksista. 

4. Pitkät kävelyt. Luonnossa olo ja rauhallinen liikkuminen toimivat minulle ajatusten prosessoinnin työkaluna. Kun kävelen, ahdistavatkin ajatukset ovat ok, koska liike imee niistä pahimman kärjen. 

5. Kehon hoivaaminen joogalla, meditaatiolla, avantouinnilla, saunalla. Jos on rahaa niin myös kasvohoidoilla ja hieronnoilla. Tärkeää on olla tavoittelematta mitään hyötyä ja tehdä näitä ihan vaan siksi, että tuntuu hyvältä.  

6. Kiitollisuuspäiväkirja. Vaikka joskus ajattelin, että päivittäinen kiitollisuuden raportointi on jotenkin teennäistä, lajin kokeileminen käänsi kelkkani. Kiitollisuuspäiväkirja oli minulle aivan ratkaiseva apu joitain vuosia sitten, jolloin olin aamusta toiseen hyvin masentunut. Huomasin, että synkkyyden keskellä kiinnitin huomiota kaikkeen hyvään siksi, että siitä oli tullut minulle rutiini. Itse pidin päiväkirjaa kalenteriini niin, että listasin joka päivä jotain. Huonoimpinakin päivinä löytyi aina muutama asia. 

7. Kirjoittaminen. Tekstiä tuottamalla pääsen usein kiinni siihen, mitä oikeastaan ajattelen ja tunnen. Siksi kirjoittaminen on tapa ratkoa omia ongelmia – vähän kuten terapiakin. Silloinkin, kun olen säännöllisesti käynyt terapiassa, olen prosessoinut käyntejäni päiväkirjaan. Uskon, että kirjoittamisella on ollut merkittävä vaikutus terapiani tehoon. 

Halusin tämän pohjalta luoda itselleni check listan mitä teen ja mitä voisin tehdä enemmän. Huomaan että moni tapa kuten säännöllinen syöminen ja salilla käynti on loppunut arjen kiireiden takia. Minun on opittava sisäistämään arkeeni enemmän vapaa-ajan asioita ja asioita josta pidän. Tuntuu vain siltä että arjen viedessä unohdan priorisoida omia tarpeita. Tuntuu välillä jopa siltä, että koulu ja työelämä kannustaa toimintatapoja jotka monesti johtavat burn outtiin ja palkitsee vain ne ketkä ovat äänekkäimpiä ilmaisemaan työn paljoutta. Itseäni tämä turhauttaa ja saa minun tuntemaan riittämättömyyttä. Jos teen sen määrän mitä oikeasti jaksaisin en saa tarpeeksi opintoja taas kun kulutan itseni loppuun pääsen lähemmäs tavoitteita. Haluan löytää kultaisen keskitien ja uskon että ensi sprintissä saan tasapainotettua työtaakkaa.  

1. Aktiivisuus : tunnen että minulla on kyllä tekemistä etten kyllä kyllästy mutta kaipaisin tasapainoa elämääni. 

2. Tunteisiin vetoava musiikki tai elokuvat : pidän musiikin kuuntelusta ja nyt olen akatemialla hurahtanut äänikirjoihin. Tuntuu että pystyn keskittymään paremmin kun kuuntelen kuin joutuisin itse lukemaan 

3. Ihmissuhteiden vaaliminen: minulla on pieni kaveripiiri ja harvan kanssa tykkään viettää vapaa aikaani ja heistä on tullut kuten toinen perhe minulle. Oman perheeni asuu toisessa kaupungissa mutta näemme melkein joka viikko illallisen merkeissä. Korona on aiheuttanut pientä riitaa ja erimielisyyksiä perheelleni. Emme myöskään ole nähneet sukulaisia moneen vuoteen. Onneksi olemme viikoittain pitäneet perhe zoomin jonne setäni ja tädit osallistuu. Vaihdamme kuulumiset ja olemme toisemme tukena. Setäni kuoli kesän loppupuolella ja en oikein osannut vielä arvata että menettäisin hänet vielä. Hänen menetys korona epidemian lisäksi oli koko perheelle iso pala purtavaksi. Viime vuosi kokonaisuudessaan tuntuu olevan täynnä hyviä että myös surullisia muistoja, mutta se on opettanut minulle ainakin sen että kuinka paljon arvostan läheisiäni ja heidän tukeaan. 

4. Pitkät kävelyt: Kesäni arjen kohokohta oli aina käydä kissani kanssa lenkillä harjun ympäri. Toki tahti oli hidas ja monesti jouduin jopa kantamaan Manua, mutta se rauhoitti mieltä ja sain ajatukseni muualle Mahlasta.  

5. Kehon hoivaaminen liikunnan tai rentoutumisen avulla : olen nyt ottanut rutiiniksi laittaa puhelin pois tunti ennen nukahtamista ja katon koneelta sarjaa etten vastaa viesteihin myöhään illasta.  

6. Kiitollisuuspäiväkirja : leiriavustaja työssäni kirjoitin joka päivä kiitollisuus päiväkirjaa lasten kanssa osana aamurutiinia. Nykyään se vain tuntuisi työläältä ja muutenkin olen erittäin huono muistamaan kirjoittaa mitään.  

7. Kirjoittaminen: Akatemialla teoria pisteiden saavuttaminen joskus tuntuu jopa työläältä, joten vältän muuta kirjoittamista. En ole kovin lahjakas kirjoittaja ja se vaatii paljon keskittymistä, unohdan välillä sanoja ja olen liian tottunut kirjoittamaan englanniksi, sanonnat ja ns. flare puuttuu kun kirjoitan suomeksi omasta mielestäni.

Koen että olevani väsynyt ja haluaisin enemmän omaa aikaa mutta en ole vielä oppinut sisäistämään sitä omaan arkeeni tarpeeksi. Elämän tasapaino on vielä hukassa mutta uskon että se korjaantuu stressin vähentyessä. Kirjailijan kanssa käyty keskustelu sähköpostin kautta ajautui niin henkilökohtaiseksi etten sitä halunnut kirjoittaa tänne. Mutta silti oli ihanaa kuulla toiselta kuka on myöskin käynyt koulun ja on työelämässä etten ole yksin huolieni kanssa. Tämän asian niin moni unohtaa vaikeina hetkinä. Eristäytyminen ja oman kuplan sisään on niin helppo jäädä, että monesti unohtaa tukiverkostonsa. Olen itsekkin huomannut että monesti jään itsekseni miettimään huoliani. En halua monesti sanoa mitään sillä en halua koko ajan valittaakkaan tai nää syytä valittaa omista asioitani kun muillakin tuntuu olevan paljon mielensä päällä.