Olen mielestäni sosiaalisesti älykäs, ainakin joillakin osa-alueilla.

Se käy ilmi siten, että pystyn keskustelemaan hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa luonnollisesti ja pystyn löytämään tavan, jolla puhua tilanteissa niille vaadituilla tavoilla. Osaan myös kuunnella ihmisiä ja empatiakykyni vuoksi, minua sanotaan monesti tunneälykkääksi. Pyrin aina olemaan aito, mutta silti pystyn miettimään, millaisen kuvan itsestäni annan muille ja osaan hallita tätä tapaa välillä tehokkaastikin. Osaan myös lukea muita ihmisiä ja ymmärrän nopeasti mitä toinen yrittää sanoa eleiden tai sanojen keinoin.

Sosiaalista lahjakkuuttani kuitenkin nakertaa se, että tarinoiden kertomisessa en olekaan niin hyvä; takeltelen, keskeytän itseäni, kerron väärästä kohtaa tarinan ja yhtäkkiä muistan satunnaisen lisäosan, joka kuului kyllä tarinaan, muttei päässyt alkuperäiseen kohtaansa varsinaista tarinaa, kun sekoitin sen pääni sisällä jo sitä oikeaa kohtausta ennen.

Pidemmän ajan tavoite on kehittyä tarinankertojana, puhujana ja muutenkin esiintyjänä, joten en usko, että tämän kirjan opit aivan viemärinnotkoon valuvat.

Kaava tarinankerrontaan

Voitaisiin tarkastella ensin Aristoteleen Runousopista tutun draaman kaaren avulla, miten tunteita herättävää ja merkityksellistä tarinaa voitaisiin lähteä rakentamaan. Draaman kaaressa on viisi vaihetta, jotka haluan tuoda käsiteltäväksi.

1. Johdanto
2. Kiihottava momentti eli tässä vaiheessa kasataan mahdollisimman paljon painetta ja jännitystä tarinaan.
3. Kliimaksi, eli kohokohta. Sanojen voima kasvaa asteittain tähän huipennukseen.
4. Ratkaisu, tarinassa on hyvä olla elementti, joka ratkaisee jotain, mikä askarruttaa kuulijaa.
5. Tarinan sulkeminen, paketoidaan ja sidotaan tarina ja kuuntelijat jäävät pohtimaan tarinaa ja sen vaikutusta.

Tämän kaavan avulla voisin alkaa luomaan tarinaa, joka herättäisi mahdollisimman paljon tunteita kuulijassa. Ja vaikka kirjassa puhuttiinkin paljon päähenkilöstä tarinassa, niin päähenkilön tilalle voi laittaa myös yrityksen. Tämän kaavan avulla myös Heiga pystyisi rakentamaan erottuvaa tarinaa itsestään. Jos haluaa, että tarina myy, se kannattaa pukea aristoteeliseen kaavaan.

Heigan tarinan mahdollisuudet

Heigan tarinaa voisi mielestäni vielä jalostaa. Se ei ole mieleenpainuva ja vaikka olemmekin viettäneet vain tietyn ajan yhdessä, niin se ei tarkoita sitä, ettei tarinasta voisi saada jännittävämpää, kuin se nyt on. Tarinat ovat tärkeitä ja yrityksen brändiä rakennetaan niiden avulla. Olemmekin kysyneet tiiminä itseltämme, sekä toisiltamme, että keitä me olemme, miksi olemme olemassa ja minne olemme menossa. Tarinoiden kerronta yrityksestä voi keskittyä vaikka historiaan, jota meillä ei kauheasti tosin ole. Meidän kannattaakin kertoa tarina enemmän yhteisön jäsenen näkemyksenä omasta työstään ja meidän yhteisestä tulevaisuudesta, millaista se voisi olla, mitä ajatuksia se herättää? Näin tarinamme saisi lisää kiinnostavia elementtejä. Tämän lisäksi, tarinan avulla pystymme hahmottelemaan tavoitteita ja tulevaisuuden toiveita. Voimme vaikka miettiä millainen meidän työyhteisö olisi, jos ongelmat mitä meillä tällä hetkellä on, olisi ratkaistu.

Kun tarina on realistinen ja aito, se on myös enemmän uskottava ja kun tarina on uskottava, se edistää yrityksen mainetta positiivisempaan suuntaan ja näin ollen se edistää myös paremman taloudellisen tuloksen tekemistä, joka tietenkin on yritykselle tärkeä asia.

Jos tällaista tarinaa halutaan ylläpitää, niin heigalaisia kannattaisi muistuttaa siitä, mistä he ovat ylpeitä ja varmistaa aina, että asiakaskäynneillä ja heidän parissa toimiessa, on kohtelu sellaista, että asiakkaat kertovat tarinaa eteenpäin. Suullisesti kerrottu tarina helpottaa sekä tarinan kertojaa, sekä yrityksensä näkemistä uudessa valossa. Se myös pystyy muuttamaan kuulijan käyttäytymistä ja päätöksentekoa tavalla, että se tukee tarinaa.

Minusta vielä tarinankertojana

Taas palataan varsinaiseen ongelmaani, etten ole vielä taitava tarinankertoja mielestäni. Kun hyvää tarinaa halutaan välittää, on olennaista, että tarinankertoja olisi taitava tarinoinnissa. Tarkastelen hieman löytyykö minusta mitään hyviä tarinankerronnallisia elementtejä.

Monipuolinen elämänkokemus on sellainen mitä voisin käyttää hyväksi ja käytänkin. Oma ongelma piileekin ehkä sekavuudessa välillä, että unohtelen tarinasta kohtia. Hyvä yleissivistys on myös tarpeen, sillä pääsee pitkälle, ethän toki halua loukata kuuntelijaa sillä, ettet vain ymmärtänyt esimerkiksi kulttuurieroja tai muuten vaan mistä lähtökohdasta kuuntelija sinua kuuntelee? Hyvän tarinankerronnan tekijöihin liittyy myös herkkyys, että ymmärtää mikä asia tuntuu miltäkin ja miltä tietyt asiat voivat kuulijasta tuntua. Ja tätäkin piirrettä minulta kyllä löytyy roimasti, joskus tuntuu, että liikaakin. Osaan oikeasti tulkita tilanteita hyvin ja vaikka saattaa kuulostaa hieman hassulta, tunnen välillä ihan energiana kehossani, jos keskustelu tai keskustelija tuntee voimakkaasti keskustelun aikana. En osaa sitä paremmin selittää ja en ole sitä liiemmin tutkinutkaan, mutta koen, että tällaista välillä tapahtuu ja olen myös saanut asialle varmistusta jutellessani jälkeenpäin muutamien ihmisten kanssa, joiden kanssa olen näin tuntenut. Luovuutta löytyy minusta kyllä myös, sekä kekseliäisyyttä. Tilannetajuakaan ei pitäisi puuttua.

Kuunteleminen on myös välttämätöntä. Ensinnäkin kuunteleminen ylipäätään, kun menee maailmalla ja kohtaa ihmisiä, mutta ihan tarinoidessa ja esiintyessä pitää pystyä kuuntelemaan, koska siten pystyy havainnoimaan millaisia reaktioita yleisö antaa ja huomaat millaiset kohdat ja ainesosat tekevät esiintymisestäsi parhaimman mahdollisen. Kun muistat yhden kuuntelijan tai kokonaisen yleisön reaktioita, tarinasi hioutuu vielä vaikuttavammaksi.

Tästä pohdinnasta tulikin eri tavalla hassu, koska minulta mielestäni löytyy melkein kaikki elementit, joita tarvittaisiin hyvään tarinankerrontaan. Paitsi jo edellä mainitsemani sekavuus tuo paljon harmia esiintymiseeni/tarinankerrontaan. Ja kun sitä muodostuu tarinaan liikaa, niin se koko tarina saa aivan eri merkityksen ja loppujen lopuksi saattaa käydä niin, että mieluummin melkein juoksisin paikalta pois, kun lopettaisin koko tarinaa.

Tähänkin on varmasti olemassa apuja ja aionkin niitä alkaa etsimään. Eräänlainen toisto ja etukäteen suunnittelu auttaisi varmasti paljon minua tämänkaltaisen asian harjoittelussa. Olen toki jo huomannut, miten sujuvat muistiinpanot auttavat puhettani etenemisessä. Tykkäisin treenien check-in/check out -tilanteissakin aina laittaa ranskalaisin viivoin mitä olen sanomassa, se tuo tietynlaista ytimekkyyttä ja varmuutta sanomisiini.

Aionkin tehdä nyt akatemialla töitä tämän asian eteen, koska yksi mielenkiinnon kohteistani on esiintyminen ja se, että oppisin hyväksi puhujaksi. Se tuo eri tavalla omaa toimintaa vakuuttavammaksi kuitenkin.

Lopuksi

Kirja oli aivan hyvä kokonaisuus tietynlaisten oivallusten kanssa, mutta siinä myös keskityttiin paljon henkilöiden kautta kertomiseen. Esimerkit olivat kyllä osittain hyviä, mutta joissakin tapauksissa ne vietiin aivan liian pitkälle ja melkein tuli jo olo, että olen lukemassa jonkun elämänkertaa. Oivalluksia kuitenkin sain takataskuun ja se on asia, joka tekee minut aina joka kirjan kohdalla onnelliseksi, kun niin tapahtuu.

Rock Åkerlund

Projektitoimisto Heiga osk

http://www.heiga.fi